Virtsa

Wikipedia

Virtsanäyte purkissa

Virtsa (urea) on eläinkuntaan kuuluvan eliön muodostamaa elimistön kuona-ainetta. Virtsa syntyy munuaisissa, jotka suodattavat veren, ja kulkeutuu sitten virtsajohtimia pitkin virtsarakkoon, jonka tarpeeksi täytyttyä ihminen tuntee virtsaamisen tarvetta. Virtsa poistuu rakosta virtsaputkea pitkin ulos elimistöstä.

Elimistössä kiertää jatkuvasti monia litroja nestettä, josta munuaiset suodattavat vuorokauden aikana 180 litraa alkuvirtsaa. Suurinosa nesteestä ja ainesosista imeytyy kuiteinkin takaisin, sillä lopullinen virtsamäärä on vain noin 1-2 litraa vuorokaudessa. Virtsa on vaaleampaa, jos kehon nestemäärä on suuri ja tummempaa, jos se on pieni. Kuivuuteen sopeutuneilla eläinlajeilla virtsa voi olla erittäin väkevää.

Ihminen tuottaa keskimäärin 500 litraa virtsaa vuodessa. Tämä tekee siis vuorokautta kohti 1–2 litraa. Virtsasta on 95 prosenttia vettä, 2,5 prosenttia virtsa-ainetta eli ureaa, joka on suurina määrinä myrkyllistä. Loput 2,5 prosenttia virtsasta on erilaisia mineraaleja kuten magnesiumia ja kalsiumia. Virtsa sisältää myös virtsahappoa, hippuurihappoa, urobiliiniä sekä fosfori- ja rikkihappoa. Virtsa ei ole myrkyllistä, kuten monissa kulttuureissa uskotaan, mutta nautittuna se saattaa suurina annoksina olla haitallista. Virtsan pH-arvo vaihtelee 4,5:n ja 8:n välillä; normaalisti se on neutraali. Voimakkaasti hapan tai emäksinen virtsa on merkki sairaudesta.

Virtsa saattaa muuttua tahmeaksi sokeriliemeksi, jos henkilö sairastaa hoitamatonta diabetesta, jolloin sokeria pääsee virtsaan.

[muokkaa] Virtsaamisen ongelmat

Virtsan eritykseen saattaa liittyä erilaisia ongelmia. Virtsaamishäiriöt ovat erittäin tavallisia varsinkin ikäihmisillä: uskotaan, että yli 50 % yli 60-vuotiaista miespuolisista henkilöistä kärsii jonkinlaisesta virtsanerityksen ongelmasta.^[1]

Mahdollisia ongelmia ovat mm. virtsankarkailu (inkontinenssi), virtsatessa koettava kipu, heikentynyt virtsasuihku, tihentynyt virtsaamisen tarve tai virtsan jälkitiputtelu. Virtsankarkailu on yleinen vaiva, ja se koskettaa noin viittä prosenttia Suomen kansasta. 25–69-vuotiaista naisista siitä kärsii jopa 19 prosenttia. Heillä sen aiheuttajia ovat esimerkiksi synnytys, raskaus, vaihdevuodet ja jatkuvat virtsatietulehdukset.^[2]

Virtsaamishäiriöiden muita taustatekijöitä saattavat olla esimerkiksi virtsarakon toimintahäiriö, virtsaputkitulehdus, virtsarakkotulehdus, diabetes, Parkinsonin tauti, dementia, ongelmat sydämessä ja verisuonissa, kasvain sekä miehillä eturauhasvaivat.

[muokkaa] Virtsan käyttö maataloudessa

Virtsa on erittäin käyttökelpoinen typen lähde kasveja lannoitettaessa. Maataloudessa kotieläinten virtsa pyritään keräämään virtsakaivoon, mistä se kuljetetaan säiliöperävaunulla pellolle ravinteeksi. Nykyaikaisessa lietelantalassa uloste ja virtsa sekoittuvat, ja saadaan entistä monipuolisempaa ravintoa pellolle.

[muokkaa] Virtsa luonnossa

Useat eläimet merkitsevät reviirinsä tai kulkureittinsä virtsaamalla. Haisunäätä puolustautuu virtsaamalla tunkeilijan päälle. Räkättirastas puolustaa pesäänsä ja poikasiaan esimerkiksi ihmisen tunkeiluja vastaan virtsasta ja ulosteesta muodostuvilla "pommeilla".

[muokkaa] Triviaa

Virtsaa tarkoittava, nykyisin alatyylisenä pidettävä kusi on yksi suomen kielen vanhimmista sanoista, jota menneinä aikoina on käytetty asiatyylisissä yhteyksissä muun muassa lääketieteessä. Virtsasta käytetään myös sanoja pissa tai pisu.