Arno Breker

Wikipedia

Arno Breker, Puolue (myös Soihdunkantaja), 1939, yksityiskohta. Veistos suunniteltiin Saksan valtakunnankansliaan.

Arno Breker, Prometheus, 1937.

Adolf Hitlerin myöntämä professorin kunniakirja Arno Brekerille.

Arno Breker (19. heinäkuuta 1900 - 13. helmikuuta 1991) oli saksalainen kuvanveistäjä, joka tunnetaan suosiostaan natsien valtakaudella ja siitä, että hänen taiteensa vetosi vahvoihin vallanpitäjiin myös toisen maailmansodan jälkeen.

Breker syntyi Eberfeldissä Pohjois-Saksassa ja opiskeli kuvanveistoa Düsseldorfin taideakatemiassa. Vuonna 1927 hän muutti Pariisiin, missä hän tutustui moniin merkittäviin taidemaailman vaikuttajiin. Vuosina 1932-33 Breker oleskeli Roomassa Preussin kulttuuriministeriön hänelle myöntämän apurahan turvin, ja palasi Saksaan 1934 taiteilija Max Liebermannin neuvosta. Breker voitti hopeamitalin vuoden 1936 olympialaisten kuvanveistokilpailussa.

[muokkaa] Toiminta Natsi-Saksassa

Arno Breker tunnetaan ennen muuta yhtenä natsien "hovitaiteilijoista". Hän liittyi natsipuolueeseen vuonna 1937. ^[1] Varsinkin Adolf Hitler piti Brekerin aikaansaannoksista, ja natsit työllistivät häntä runsaasti vuosina 1933-42 tilaamalla veistoksia mm. Berliinin olympialaisiin ja julkisiin rakennuksiin.

Breker osallistui Kolmannen valtakunnan kulttuurihallintoon Valtakunnan kuvataidekamarin varapuheenjohtajana ja kulttuurisenaattorina. Hän myös veisti muotokuvat suurimmista natsijohtajista. Breker esiintyy Adolf Hitlerin ja Albert Speerin rinnalla useissa valokuvissa, jotka otettiin Pariisissa kesäkuussa 1940.

Brekerin veistotyyli on uusklassista ja sellaisena yhteensopivaa natsien arkkitehtonisten ihanteiden kanssa. Tietyt yksityiskohdat hänen töissään, kuten esimerkiksi tummien ja vaaleiden sävyjen vahvat kontrastit sekä hahmojen lihasten melodramaattinen jännittyneisyys ovat tuoneet tutkijoiden mieleen 1500-luvun italialaisen manierismin.

Kun Arno Brekerin veistokset olivat olleet esillä Pariisin maailmannnäyttelyssä Saksan paviljongissa 1937, Josif Stalin lähetti agenttinsa Brekerin luokse pyytäen häntä tekemään töitä Neuvostoliitossa. Breker kieltäytyi. Kun Stalin pyysi toistamiseen hävinneen maan luultavasti vaikeissa sodanjälkeisissä olosuhteissa työskennellyttä kuvanveistäjää Neuvostoliittoon vuonna 1946, Breker kieltäytyi jälleen ja sanoi ”yksi diktatuuri riittää minulle”. ^[2]

[muokkaa] Sodanjälkeinen ura

Breker toimi Hitlerin nimittämänä kuvataiteen professorina Berliinissä toisen maailmansodan loppuun saakka. Vaikka hänen työnsä eivät sodan tuhoista sanottavammin kärsineet, tuhosivat liittoutuneet niistä suurimman osan miehitysaikana. Vuonna 1948 Breker tuomittiin sakkoihin toiminnastaan natsien "myötäjuoksijana".

Hän jatkoi työskentelemistä tuttuun uusklassiseen tyyliinsä veistäen huomattavan paljon muotokuvia vahvoista johtajista. Kuuluisiin malleihin lukeutuvat Konrad Adenauer, Ludwig Erhard ja Anwar Sadat. Breker veisti myös muun muassa ystävänsä Jean Cocteaun rintakuvan. Veistäjä sai yhä enemmän tilaustöitä saksalaisilta yrityksiltä 1950-luvulta alkaen.

Breker onnistui häivyttämään läheiset suhteensa natsihallintoon ja hänen maineensa normalisoitui vähitellen. Hänen nimeään kantava museo avattiin Nörvenichin linnaan vuonna 1985.

Kesällä 2006 hänen näyttelynsä avaaminen Schwerinissä, Saksassa herätti protesteja ja keskustelua siitä, pitäisikö natsitaidetta esittää.^[3]