Hypatia Aleksandrialainen

Wikipedia

Hypatia Aleksandrialainen. Uuden ajan kuvitteellinen muotokuva.

Hypatia Aleksandrialainen (kreik. Ὑπατία, n. 355–415) oli kreikkalainen uusplatonilainen filosofi, matemaatikko ja opettaja. Hän oli kotoisin Aleksandriasta. Häntä pidetään ensimmäisenä naispuolisena matemaatikkona.

Hypatia murhattiin vähintään 60-vuotiaana vuonna 415. Surma liittyi tuolloisiin Aleksandrian uskonnollisiin levottomuuksiin ja kirkkoruhtinas Kyrilloksen tavoitteisiin saada kaupunki hallintaansa. Hypatian raakaa ja julmaa murhaa pidetään klassisen sivistyksen loppuna Aleksandriassa.

[muokkaa] Älykäs tytär

Hypatia oli Theon Aleksandrialaisen tytär. Isä Theon toimi Aleksandrian kirjaston museon (muusien temppelin) johtajana sen lakkauttamiseen saakka vuonna 391. "Muusien temppelin" lakkautti patriakka Theofilus osana Aleksandrian pakanallisten palvontapaikkojen hävittämistä.

Damaskioksen mukaan Hypatia oli älykkäämpi kuin isänsä, ja hän ei tyytynyt häneltä saamaansa matemaattiseen opetukseen. Hypatia perehtyi myös filosofiaan. Hänen aikalaisensa Sokrates Skolastikon mukaan Hypatia "kävi Platonin ja Plotinoksen koulut". Damaskioksen mukaan Hypatia tunsi myös Aristoteleen teokset.

Damaskioksen mukaan Hypatiasta kehkeytyi erinomainen astronomi. Sokrates Skolastikko ylisti hänen olleen omana aikanaan ylittämätön filosofiassa ja tieteissä.

[muokkaa] Tutkimukset

Damaskioksen mukaan Hypatia kirjoitti "Astronomisen kaanonin" ja kommentaarit Diofantoksen teoksiin ja Apollonioksen "Kartioihin". Lisäksi hänen kerrotaan kommentoineen Ptolemaioksen teoksia.

Yhtään hänen kirjoituksistaan ei ole säilynyt edes fragmentteina. Hänen oppilaansa Synesioksen kirjoittamia kirjeitä on sen sijaan säilynyt.

Hypatian nimiin on laitettu useita luonnontieteellisiä saavutuksia, esimerkiksi astrolabi. Ainakin Synesios tukeutui opettajaansa hydroskooppia rakentaessaan.

[muokkaa] Opettaja

Aleksandrian kirjaston museon lakkauttamisen jälkeen kaupungissa ei ollut kouluja. Hypatia opettikin omassa kodissaan ja kaupungin luentosaleissa. Oppilaita Hypatia sai ympäri helleenisen maailman, pitkien matkojen takaakin, kirjoittaa Sokrates Skolastikko. Oppilaita tiedetään tulleen Egyptistä, Syyriasta, Konstantinopolista ja Kyrenestä.

Hypatian oppilaat tulivat yläluokasta, eliitistä. Tavallisella kansalla ei ollut mahdollisuutta saada opetusta. Moni Hypatian oppilaista sijoittui korkeaan asemaan joko kirkossa tai hallinnossa. Edellä mainitusta Synesioksesta tuli piispa.

Damaskios kuvaa Hypatiaa selvä-ääniseksi, kaunopuheiseksi, harkitsevaksi ja kohteliaaksi. Sukupuoli väistämättä vaikutti hänen työhönsä. Sokrates Skolastikon mukaan hän ei kuitenkaan joutunut miesten seurassa hämilleen. Damaskios kertoo eräästä Hypatian oppilaasta, joka rakastui syvästi opettajaansa. Tällöin, Damaskioksen mukaan,

"Hypatia keräsi ne rätit, joita oli käyttänyt kuukautistensa aikana ja näytti ne oppilaalle sanoen: 'Näihin sinä olet rakastunut nuori mies, eivätkä nämä ole yhtään kauniita!' Oppilas tunsi niin voimakasta häpeää ja hämmennystä rumasta näystä, että tunsi muutoksen sydämessään ja lähti pois parempana ihmisenä."

[muokkaa] Poliittinen taustavaikuttaja

Monien muiden filosofien tapaan Hypatia osallistui myös kotikaupunkinsa politiikkaan. Hypatialla ei ollut Aleksandriassa virkaa hoidettavanaan, mutta hän neuvoi monia sekä paikallisia että valtakunnallisia virkamiehiä. Vaikuttaisi siltä, että Hypatialla oli huomattava moraalinen auktoriteetti. Damaskios ylistää hänen kansalaishyveitään.

Sokrates Skolastikon mukaan Hypatialla oli hyvät suhteet prefekti Oresteen kanssa. Kaupungin poliisituomari antoi Hypatian toimia Aleksandriassa vapaasti, vaikka hän ei ollutkaan kristitty.

[muokkaa] Kuolema

Vuonna 412 patriarkka Theofiluksen kuoltua Aleksandriassa alkoivat poliittiset levottomuudet. Uuden patriarkan valinta ei sujunut ongelmitta ja kaupunkiin saapunut uusi prefekti Orestes ei saanut vakiinnutettua valtaansa. Patriarkan vaali oli tiukka Timoteuksen ja Theofiluksen veljenpojan Kyrilloksen välillä. Uskonpuhtautta vaalinut ja sekulaaria yhteiskuntaa vastustanut Kyrillos tuli valituksi.

Äärikristitty Kyrilloksen ja maltillisen Oresteen välille syntyi kiistaa, jota Hypatia yritti välittää helleenisiä arvoja korostaen. Kriisi syveni vuonna 414. Kyrillosta kannattaneet munkit yrittivät murhata Oresteen siinä epäonnistuen. Orestes kidututti munkkien johtajan kuoliaaksi.

Kyrillos yritti saada kirkon tunnustamaan tämän munkki Ammoniuksen viralliseksi uskon marttyyriksi, mutta epäonnistui siinä paikallisten viranomaisten ja lopulta keisarin vastustuksen vuoksi.

Taistelu vallasta päättyi lopulta Hypatian kuolemaan. Voimakkaan tukijansa menettänyt Orestes alistui Kyrilloksen tavoitteisiin.

Aikalainen Sokrates Skolastikko kuvaa Hypatian kuoleman olosuhteita seuraavasti:

" [Hypatia] joutui poliittisen kateuden kohteeksi, mikä oli nousemassa noina aikoina. Koska Hypatia kävi usein keskusteluja Oresteen kanssa, kristitty väki alkoi panetella, että hän olisi estänyt Orestesta pääsemästä sopuun piispan [Kyrilloksen] kanssa. Siksipä jotkut heistä, joukon johtajanaan Pietari niminen lainlukija, kiirehtivät yltiöpäisessä raivossa ja kiihkossa estämään Hypatian pääsyn kotiinsa, raastoivat hänet vaunuistaan ja raahasivat Caesareumin kirkkoon, missä riisuivat hänet kokonaan ja murhasivat hänet kattotiilillä. Revittyään hänen ruumiinsa kappaleiksi, he veivät silvotut jäsenet paikkaan nimeltä Cinaron ja polttivat ne. Tämä tapaus ei synnyttänyt vähintäkään häpeää Kyrilloksessa eikä koko Aleksandrian kirkossa. Ja varmastikaan mikään ei voi olla kauempana kristillisyyden hengestä kuin joukkomurhan, tappeluiden ja tämän tapaisten salliminen. "

600-luvun lopulla vaikuttanut Nikean piispa Johannes "Kronikoissaan" liittää Hypatian murhan samaan aikaan Aleksandriassa tapahtuneeseen juutalaisten karkottamiseen ja synagogien muuttamiseen kirkoiksi. Piispa Johanneksen mukaan juutalaisten omaisuuden ryöstelyn jälkeen

"tapahtumat jatkuivat etsimällä sitä pakananaista, joka oli viekoitellut kaupungin asukkaat ja prefektin taikavoimillaan. Ja kun he saivat kuulla missä nainen oli, he jatkoivat hänen luokseen ja löysivät tämän istumasta ylellisellä tuolilla; ja äkillisen hyökkäyksen jälkeen he raahasivat häntä mukanaan kunnes saapuivat suureen kirkkoon nimeltään Caesareum. Tämä kaikki tapahtui nopeasti. Ja he repivät vaatteet ja raahasivat häntä pitkin kaupungin katuja kunnes hän kuoli. Ja he kantoivat hänet paikkaan nimeltä Cinaron, missä polttivat ruumiin. Ja kaikki ihmiset kokoontuivat patriarkka Kyrilloksen ympärille ja nimesivät hänet 'uudeksi Theofilukseksi', koska hän oli tuhonnut viimeiset epäjumalanpalvelemisen jäänteet kaupungista."

[muokkaa] Jälkimaine

Uudella ajalla Hypatiasta on kasvanut legenda: humanismin, tieteiden ja feminis-min varhainen esitaistelija. Muun muassa Voltaire ja Edward Gibbon ovat historioissaan nostaneet häntä esiin.

Hypatia on päässyt myös kaunokirjallisuuteen. Suomeksikin on julkaistu Charles Kingsleyn "Hypatia eli uusia vihollisia vanhassa hahmossa" (WSOY 1908).

[muokkaa] Aiheesta muualla

Antiikin filosofia

Uusplatonistit

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../h/y/p/Hypatia_Aleksandrialainen_c7be.html

Luokat: Antiikin kreikkalaiset filosofit | Antiikin kreikkalaiset matemaatikot | Uusplatonistit