Kansanrintama
Wikipedia
Kansanrintama (ransk. front populaire) on poliittinen yhteistyömuodostelma, jossa kommunistit liittoutuivat sosiaalidemokraattien ja keskiryhmien, mm. liberaalien kanssa vastustaakseen 1930-luvulla voimistunutta äärioikeistoa, fasismia ja kansallissosialismia. Toisen maailmansodan jälkeen kansanrintamaa on käytetty yleisnimityksenä koko vasemmiston yhdessä keskustan kanssa muodostamalle hallitukselle.
Ensimmäinen kansanrintama syntyi Ranskassa 1934 jälkeen vasemmiston ja keskustan muodostaessa liittouman, joka voitti vaalit 1936. Kansanrintaman mahdollisti toisaalta keskustalaisten puolueiden ja demokraattisen työväenliikkeen kokema uhka fasismin taholta ja toisaalta kommunistien muuttuminen yhteistyöhaluisiksi osittain Neuvostoliiton muuttuneen ulkopolitiikan vuoksi. Kommunistisen liikkeen puolelta Neuvostoliiton ulkopolitikan tukemiseksi Euroopan maissa kansanrintamapolitiikkaa Neuvostoliitosta koordinoi Komintern. 1930-luvun laman aiheuttama oikeistoradikalismin nousu sai aikaan kansanrintamaa vastaavia muodostelmia myös muissa maissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kansanrintama osana Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa Kominternissa
Kominternin kuudennessa kongressissa 1928 kannatettiin vielä kompromissitonta vallankumousta. Vielä Hitlerin tultua valtaan Saksassa 1933 uusi Stalin neuvostoliittolais-saksalaisen hyökkäämättömyyssopimuksen uskoen, ettei kansallissosialistien valta Saksassa pysyisi.
Vuonna 1934 oli jo osoittautunut, että kansallissosialistinen valta jää Saksaan pysyvästi, minkä vuoksi Neuvostoliitto ryhtyi etsimään tukea mm. Ranskasta ilmavoimien avuksi peläten japanilaisten uhkaavan Neuvostoliiton Kauko-itää Mantšuriasta.
Saksan muututtua Neuvostoliitolle ja kommunismille vähitellen uhaksi oli Kominternin muutettava politiikkansa läntisille demokratioille myönteiseksi.
[muokkaa] Kansanrintaman synty Ranskassa
Ranskassa Croix de feu-puolueen kannatuksen kasvu sai kommunistit ja sosiaalidemokraatit 14. heinäkuuta 1935 yhteistyöhön. Marraskuussa 1935 Léon Blumin johdolla hän, Edouard Daladier, Maurice Thorez, Édouard Herriot, Daniel Mayer ja muut muodostivat kommunisti-, sosialisti- ja radikaalipuoluetta sitovan kansanrintaman.
Toukokuussa 1936 kansanrintama voitti kansalliskokouksessa 40 lisäpaikkaa, yhteensä 376 paikkaa vaalikannatuksen noustessa 54%:sta 57%:iin. Sosiaalidemokraattien Léon Blumista tuli pääministeri 5. kesäkuuta 1936.
Matigon sopimuksilla Ranskaan tuli 7. kesäkuuta 1936 työehtosopimusjärjestelmä. Kahden viikon vuosiloma vahvistettiin. Lakot ja palkankorotukset johtavat inflaatioon ja Ranskan frangi jouduttiin lopulta devalvoimaan. 40 tunnin työviikko vahvistettiin, Ranskan keskuspankki kansallistettiin samoin kuin myös puolustusvälineteollisuutta.
Saksan miehitettyä Reininmaan 7. maaliskuuta 1936 Versailles'n rauhansopimuksen ja Locarnon sopimuksen vastaisesti ja Ranskan epäonnistuttua sen estämisessä Belgia irtautui Ranskan kanssa solmimastaan puolustussopimuksesta ja julistautui puolueettomaksi.
[muokkaa] Kansanrintama Espanjan tasavallan johdossa
18. heinäkuuta 1936 Espanjan sisällissota alkoi ja Ranskan kansanrintamalle oli luonnollista tukea kansanrintamahallituksen johtamaa Espanjan tasavaltaa kapinan aloittaneita sekä kansallissosialistisen Saksan ja fasistisen Italian tukemia kansallisia vastaan.
Espanjan tasavaltalainen pääministeri José Giral pyysi Ranskalta apua Emilio Molan, Francisco Francon ja José Sanjurjon johtaman kapinan kukistamiseen. Blum lupasi lähettää tueksi tykistöä ja ilmavoimia.
[muokkaa] Blum joutuu sitoutumaan puolueettomuuteen
Britannian Stanley Baldwin ja Anthony Eden vastustivat tätä, samoin myös radikaalipuolueen edustajat Blumin hallituksessa. Näkyvä tuki Espanjan tasavallalle olisi johtanut hallituksen hajoamiseen radikaalien vetäessä tukensa pois kansanrintamalta. Ranska sitoutui Kansainliiton jäsenten piiristä koottuun Puuttumattomuuskomiteaan toivoen sen rajoittavan myös Italian ja Saksan toimia Espanjan tasavallan hallituksen kumoamiseksi kapinallisia tukemalla.
Kommunistit protestoivat Blumin politiikkaa vastaan ja Blumin hallitus joutui eroamaan 22. kesäkuuta 1937. Oppositiossa Blum kannatti edelleen puuttumattomuuspolitiikkaa. Tultuaan uudelleen pääministeriksi 13. maaliskuuta 1938 Blum kannattikin tukea Espanjan tasavallalle. Tätä vastustivat kuitenkin lehdistö, oikeisto- ja keskustapoliitikot Philippe Pétain ja Maurice Gamelin, joten Blumin II hallitus joutui eroamaan jo 10. huhtikuuta 1938. Uudeksi pääministeriksi tuli Édouard Daladier.
[muokkaa] Suomen kansanrintama
Suomessa kansanrintamaksi kutsutaan SDP:n, Maalaisliiton (sittemmin Keskustapuolueen ja Suomen Keskustan) sekä SKP-SKDL:n pohjalle muodostunutta hallitysyhteistyötä toisen maailmansodan jälkeen. Suomessa ovat hallinneet kansanrintamahallitukset vuosina 1944–48, 1966–71 ja 1975–82. Pelkkää SDP:n ja Maalaisliiton yhteistyötä kutsutaan punamullaksi, jossa punaista väriä (so. sosialismia) edustaa SDP ja multaa (so. maaseutua ja maanviljelystä) Maalaisliitto (Keskusta). Myös nykyinen SDP:n, Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Suomen Keskustan hallitus on punamultahallitus historiallisen nimityksen perusteella. Mikäli hallituspohja laajenisi Vasemmistoliittoon, hallitusta kutsuttaisiin niin ikään, ei enää punamullaksi, vaan kansanrintamaksi.
[muokkaa] Unidad Popular
Yksi kuuluisimmista toisen maailmansodan jälkeisistä kansanrintamista oli Chilen presidentiksi Salvador Allenden valinnut kansanrintama 1973. Kansanrintamakausi päättyi presidentin itsemurhaan presidentinpalatsissa ilmavoimien pommitusten jälkeen ja Yhdysvaltain tukemaan Augusto Pinochetin vallankaappaukseen 11. syyskuuta 1973.
