Kim Il-Sung
Wikipedia
Kim Il-Sung (alk. Kim Sŏng-ju, s. 15. huhtikuuta 1912 – 8. heinäkuuta 1994) oli korealainen poliitikko ja Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korea) hallitsija vuodesta 1948 kuolemaansa saakka.
Kim Il-Sung oli maansa pääministeri 1948–1972 ja presidentti vuodesta 1972, mutta Kimin todellinen valta perustui hänen asemaansa Korean työväenpuolueen pääsihteerinä. Hän on edelleen henkilöpalvonnan kohde Pohjois-Koreassa: häneen viitataan virallisesti nimellä "Suuri Johtaja" ja hänet on nimetty "ikuiseksi Presidentiksi". Kim Il-Sungin syntymäpäivä on kansallinen vapaapäivä Pohjois-Koreassa.
Pohjois-Korean nykyinen johtaja Kim Jong-Il on Kim Il-Sungin poika.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
[muokkaa] Lapsuus ja nuoruusvuodet
Kim Il Sungin lapsuudesta ja nuoruudesta on vaikea löytää luotettavaa tietoa. Pohjois-Korea on lähteissään liittänyt hänen varhaisvuosiinsa runsaasti legendanomaisia ja propagandistisia tietoja. Tuleva "suuri johtaja" on jo pikkupoikana ollut patriootti, joka on urheasti taistellut japanilaismiehitystä vastaan. Myös hänen vanhempansa ja isovanhempansa ovat olleet merkittäviä isänmaanystäviä. Varmuudella tiedetään, että Kim il Sungin isä oli nimeltään Kim Hyong-jik ja äiti Kang Pan-Sok. Kim Hyong-jik oli tulevaa puolisoaan köyhemmästä perheestä.Kang Pan-Sokin vanhemmat vastustivat aluksi tyttärensä avioliittoa Kim Hyong-jikin kanssa Morsiamen vanhempien vastustus loppui,kun selvisi, että tuleva vävy oli harras kristitty, joka myös soitti seurakunnan tilaisuuksissa. Kim Il-Sung oli lapsista vanhin ja perheeseen kuului myös kaksi nuorempaa poikaa. Toinen Kim Il-Sungin veljistä kuolee nuorena, mutta nuorin on veljensä palveluksessa 1970-luvun puoliväliin saakka. Kim Il-Sung sai syntyessään nimen Kim Jong-Su. Perhe oli aikansa korealaista keskiluokkaa, uskonnoltaan kristitty ja tuleva "suuri johtaja" osallistui jumalanpalveluksiin varhaisaikuisuuteensa saakka. Isä Kim Hyong-jik yritti välittää musiikkiharrastuksensa myös pojilleen.
1910-luvun Koreassa Japani kasvatti arvovaltaansa ja liitti maan lopulta valtakuntaansa. Monet korealaiset reagoivat siihen muuttamalla Kiinaan, missä oli kasvava korealaisyhteisö. Kimin perhe muutti Kiinaan noin 1920 Jilinin kaupunkiin, missä poika aloitti koulunsa. Vuonna 1923 Kim Il-Sung kävi koulua Koreassa Pjongjangissa ja vuonna 1925 jälleen Kiinassa. Näihin aikoihin hän on oletettavasti kuullut ensi kerran kommunismista. Vuonna 1929 Kim erotettiin koulusta ja pidätettiin. Syynä oli kuuluminen Mantsurian kommunistiseen nuorisojärjestöön. Samohin aikoihin hän vaihtoi nimensä Kim Il-Sungiksi.
Vuonna 1935 Kim Il-Sung kuului Kiinan kommunistisen puolueen johtamaan sissiarmeijaan, joka teki hyökkäyksiä Korean puolelle. Hän avioitui ensimmäistä kertaa, mutta hänen ensimmäinen vaimonsa joutui vuonna 1940 japanilaisten vangiksi ja heidän teloittamakseen. Kim Il-Sung kohosi hitaasti arvossa ja vuonna 1941 pakeni Kiinassa etenevää Japanin armeijaa Neuvostoliittoon. Hän asettuu asumaan Habarovskiin ja avioituu korealaisen Kim Chong Sukin kanssa. Vuonna 1942 syntyi ensimmäinen poika, Kim Jong-Il. Myöhemmin syntyivät vielä kaksi poikaa ja yksi tyttö. Vanhempi poika kuoli tapaturmaisesti ja nuorempi synnytyksessä yhdessä äitinsä kanssa. Pohjois-Korea väittää propagandassaan Kim Jong-Ilin syntyneen sissileirissä Paektu-vuorella, mutta tämä ei ole totta. Ensinnäkin Kim perhe oleskeli koko vuoden 1942 Vyatskojen pikkukylässä Habarovskin laitamilla. Kim Chong Suk oli siellä töissä korealaisten pakolaisten lastentarhassa. Kim Il-Sung puolestaan komensi korealaisista ja mantshuriasta pakolaisista koottua puna-armeijan osastoa, ollen arvoltaan kapteeni. Toiseksi: myös Mantshuria oli japanilaisten miehittämä ja pääsy Koreaan mahdoton.
[muokkaa] Pohjois-Korean synty ja Korean sota
Liittoutuneet olivat toisen maailman sodan aikana sopineet, että Korea otetaan sodan jälkeen kansainväliseen hallintaan. Maa jaettiin 38. leveyspiirin kohdalta Etelä- ja Pohjois-Koreaan. Neuvostoliitto hallitsi pohjoista puolta ja Yhdysvallat eteläistä. Kim Il-Sung palasi Koreaan maanpaosta 19. syyskuuta 1945. Vaikka maahan oltiin jo perustettu kommunistinen puolue, siihen ei vielä luotettu. Valta annettiin Neuvostoliitossa oleskelleille ja poliittisesta kehityksestä muodostui vastaavanlainen kuin Itä-Euroopassa. Vasemmistopuolueet yhdistettiin väkisin, teollisuus kansallistettiin vuonna 1946. Samana vuonna käynnistyi myös maareformi, joka valmisteli myöhempää maatalouden kollektivointia.
Neuvostojoukkojen valvovan silmän alla, syyskuun 9. päivä, vuonna 1948 julistettiin Korean demokraattinen kansantasavalta perustetuksi. Seuraavana vuonna alkoi olla selvää, että Korea oli vakituisesti jakautunut. Sekä Etelä-Korea että Pohjois-Korea pitivät itseään ainoana laillisena korealaisena valtiona. Tuhansia pakolaisia siirtyi pohjoisesta etelään pakoon kommunistista pakkovaltaa. Kim Il-Sung halusi yhdistää Korean sodalla ja neuvotteli asiasta Stalinin kanssa, joka myöntyi ajatukseen. Sota puhkesi 25. kesäkuuta 1950 Pohjois-Korean armeijan yllätyshyökkäyksellä Etelä-Koreaan. Se alkoi Pohjois-Korean kannalta lupaavasti ja Soul vallattiin nopeasti, mutta käänne tapahtui syyskuussa kun YK:n joukot, joita Yhdysvallat johti, nousivat Korean niemimaalle. Soul vallattiin takaisin, kuten myös Pjongjang, ja Kim Il-Sung hallituksineen pakeni jälleen Kiinaan. Kiina lähetti joukkoja ja jälleen vallataan Pjongjang ja Soul. Sota aaltoili yli niemimaan ja aselepo solmittiin 27. heinäkuuta 1953. Aselepolinja oli lähes sama kuin alkuperäinen jakolinja. Sodassa kuoli ja vammautui satoja tuhansia ihmisiä ja maa oli raunioina. Koska sota tuotti Pohjois-Korealle vain tuhoa, Kim Il-Sung päätti etsiä syyllisiä; puolueesta puhdistettiin ja myöhemmin teloitettiin satoja lähinnä Etelä-Koreassa syntyneitä henkilöitä. Kansalle sota esitettiin voittoisana sotana, jonka Yhdysvallat aloitti. Virallisesti sota ei ole päättynyt vieläkään, sillä rauhansopimusta ei ole tehty.
[muokkaa] Suuri johtaja
Sodan jälkeen Kim Il-Sung valjasti kansakunnan ja Korean työväenpuolueen jälleenrakennukseen. Sodan tuhoja korjattiin kolmivuotissuunnitelmassa 1954–1956. Sen jälkeen julistettiin viisivuotissuunnitelma 1957–1961. Maan elintaso nousi huomattavasti aina 1970-luvulle saakka, joskin tietyistä kulutustavaroista oli pulaa ja elintasoero maaseudun ja kaupunkien välillä kasvoi. Tuolloin maan talous ajautui kriisiin johtuen muun muassa öljyn hinnan noususta, maan kasvavasta eristäytymisestä ja siitä, että sen vientituotteet eivät pärjänneet kilpailussa maailmalla. Vuonna 1958 puoleessa toimeenpantiin jälleen puhdistuksia. Uhreina on tällä kertaa Neuvostoliiton reformeihin myönteisesti suhtautuneita henkilöitä. Samoihin aikoihin aletaan julistaa Il-Sungin Juche-aatetta. Juche-aate (omavaraisuus) käsittää perinteistä korealaista isänmaallisuutta, kuria ja asialle omistautumista.
Vuonna 1962 Kim Il-Sung avioitui Kim Song-Aen kanssa. Heillä on luultavasti neljä lasta. Tunnetuin on Kim Pyong-Il, joka oli maansa Suomen suurlähettiläs. Vuonna 1967 Korean työväenpuolueessa tehtiin jälleen puhdistuksia; tunnetuin uhri lienee puolueen pääsihteeri Kim Kwang Hyup. "Luokkaviholliset ja puolueen viholliset on tuhottava kolmanteen polveen asti", julisti Kim Il-Sung. Juche-aate osoittautui erittäin pragmaattiseksi, kun oli kysymys Kim Il-Sungin vallan säilyttämisestä. 1960-luvulla alkoi myös valtavat mittasuhteet saava Il-Sungiin kohdistuva henkilöpalvonta: paitsi "suuri johtaja" Kim Il-Sung on "suuri isä" ja "kansakunnan aurinko". Ulkopolitiikassa hän joutui tasapainottelemaan Kiinan ja Neuvostoliiton välillä. Aluksi hän oli Kiinan puolella, mutta vuoden 1966 jälkeen Neuvostoliiton puolella. Korean välit säilyivät kuitenkin kumpaankin osapuoleen.
Vuonna 1972 astui voimaan Korean demokraattisen kansantasavallan uusi perustuslaki. Siinä Kim Il-Sungilla on presidentin asema. Hänen 60-vuotispäivänään henkilöpalvonta sai jälleen uudet mittasuhteet; vallankumousmuseon avajaisissa kävi peräti 300 000 ihmistä ja museon eteen pystytettiin Kim Il-Sungia esittävä 27 metriä korkea pronssipatsas. Samana vuonna Il-Sung ilmoitti pyrkivänsä Koreoiden rauhanomaiseen yhdistymiseen. 1974 löydettiin hyökkäystunneli, joka on kaivettu alittamaan Koreat erottava demilitarisoitu vyöhyke. Kaikkiaan tunneleita on löydetty 17 kappaletta, viimeisin vuonna 1990. Samana vuonna Pohjois-Korean tiedustelupalvelu yritti murhata Etelä-Korean presidentin Park Chung Heen. Park Chung Hee yritettiin myös murhata myöhemmin Kanadassa vuonna 1983 ja jäljet johtivat jälleen Pohjois-Korean tiedustelupalveluun.
Vuonna 1980 pidettiin Korean työväenpuolueen kuudes kokous. Kokouksessa Kim Il-Sung nimesi seuraajakseen poikansa Kim Jong-Ilin. Viettäessään 70-vuotispäiviään Kim Il-Sungin kunniaksi valmistui näyttävä Juche-torni. Torni koostuu 25 500 graniittipaadesta, yksi jokaista johtajan elinpäivää kohden. 1984 Kim Il-Sung matkusti Neuvostoliittoon ja sai sieltä pyytämäänsä ase- ja talousapua. Korean talous heikkeni tuista huolimatta koko 1980-luvun ajan. Maassa oli puutetta erityisesti teräksestä, raudasta ja sementistä. Tehtaita suljettiin, koska raaka-aineista ja energiasta on jatkuvaa pulaa; sähkövirtaa riitti vain muutamalle tunnille joka päivä. Kuitenkin armeijalle ohjattiin 25-50 % kaikista resursseista, sillä Kim Il-Sung antoi julistuksen jolla asetetaan voimaan "Armeija ensin" -politiikka.
1990-luvulla maahan tuli nälänhätä. Pohjois-Koreassa arvellaan olleen kovin ottein tukahdutettuja mellakoita. 9. huhtikuuta 1992 perustuslakiin tehtiin lisäys, jonka mukaan kaikein politiikan tulee pohjautua Juche-aatteeseen. Osa kenraaleista halusi vapaampia oloja ja he yrittivät vallankaappausta; kaksi kenraalia pidätettiin ja surmattiin. Armeijassa toimeenpantiin laajoja puhdistuksia. 1993 Kim Il-Sung siirsi kansallisen puolustusneuvoston puheenjohtajuuden pojalleen Kim Jong-Ilille. 1994 Kim Il-Sung halusi aloittaa yhdentymisneuvottelut Etelä-Korean kanssalähde?. Hän oli asettanut maiden yhdistymisen elämäntyökseen. Neuvottelut eivät kuitenkaan päässeet alkua pidemmälle, ennen kuin Kim Il-Sung kuoli maaseutuhuvilallaan 8. heinäkuuta 1994. Valtiolliset hautajaiset pidettiin 18. heinäkuuta ja maahan julistettiin kolme vuotta kestävä suruaika. On huhuttu, että juuri ennen kuolemaansa Kim Il-Sung olisi riidellyt rajusti poikansa Kim Jong-Ilin kanssa muun muassa Pohjois-Korean talouden huonosta tilasta. Useat Kim Il-Sungin lääkärit kuolivat myöhemmin hämäräperäisessä helikopterionnettomuudessa. Kuolemaan liitettiin Pohjois-Koreassa legendanomaisia kertomuksia: eräässä kaupungissa mehiläiset olivat kerääntyneet "suuren johtajan" patsaan ympärille suremaan,toisen tapauksen mukaan kolme vuotta Kim Il-Sungin kuoleman jälkeen hänen patsaansa yläpuolelle oli kehittynyt "kaksinkertainen sateenkaari, minkä jälkeen patsaan yläpuolella oli pitkään tuikkinut kirkas tähti. " Nykyään Kim Il-Sungin arvonimet ovat "suuri johtaja" sekä "ikuinen presidentti".
[muokkaa] Jälkimaine
Kim Il-Sungia pidetään nykyään tiukkana stalinistisena diktaattorina, joka loi valtion, jossa ei juurikaan ole kansalais- eikä ihmisoikeuksia. Turvallisuuspoliisi valvoo kansalaisia tarkasti ja maassa on tuhansia poliittisia vankeja. Pohjois-Koreaa on kuvattu "stalinistiseksi ulkomuseoksi" ja "erakkovaltioksi". Yhdysvaltain presidentti on nimittänyt sitä "roistovaltioksi". Maan talous on edelleen konkurssitilassa, kansalaiset kärsivät aliravitsemuksesta ja maassa esiintyy tuberkuloosia ja koleraa.
Maan omassa propagandassa Kim Il-Sung on lähes jumalolento, joka on valistanut niin tiedemiehiä kuin taiteilijoitakin. Yleinen propagandalause kuuluu: "On ajateltava ja toimittava kuin Kim Il-Sung".
Sitaatteja Kim Il-Sungin ajatuksista:
- "Mitä iloa on elämästä, jos vain syö riisiä, eikä osallistu puolueen kokouksiin tai puolue-elämään?"
- "Nuoriso ei saa ajautua pasifismiin ja erityisesti on varottava revisionistisen suuntauksen lietsomaa sodan pelkoon vajoamista."
[muokkaa] Kirjallisuutta aiheesta
- Bradley, M. 2004: "Under The Loving Care Of The Fatherly Leader: North Korea And The Kim Dynasty. " St. Martins
- Virallinen pohjoiskorealainen elämäkerta: http://www.korea-dpr.com/library/
- Courtois, S -Werth, N -Panné, J-L, -Paczkowski, A -Bartosek, K & Margolin, J-L: Kommunismin musta kirja. Rikokset, terrori, sorto. Werner Söderström osakeyhtiö, Helsinki 2002.
|
|
 |
|---|---|
| Kim Il-Sung | Kim Jong Il | |
