Kauppala
Wikipedia
Kauppala on aikaisemman kunnallishallinnon aikainen käsite. Kauppala oli maalaiskunnasta erillinen kaupunkimainen taajama, jolla ei kuitenkaan ollut kaupungin oikeuksia ja velvollisuuksia. Kauppaloista tuli kaupunkeja kunnallislain muuttuessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kauppalat Suomessa
Maaseudulla oli kaupankäynti eli maakauppa markkinoita lukuun ottamatta aiemmin kielletty. Viljakauppa vapautettiin Suomessa vuonna 1775 ja maalaistavaroiden kauppa 1842. Maakaupan vapautumisen jälkeen maaseudulle perustettiin uusia kauppapaikkoja. Ne perustettiin usein kirkonkyliin ja kasvavan teollisuuden alueille ja ne saivat monesti suunnitellun kaavan.
Vuonna 1858 perustettiin Suomen ensimmäinen kauppala, Ikaalinen. Se oli niin sanottu epäitsenäinen kauppala. Tällä noin yhden neliökilometrin alueella oli omat hallintoelimensä. Se sai myös itsenäisesti suorittaa kunnalliset ja valtiolliset vaalit, mutta se kuului verotuksellisesti Ikaalisten maalaiskuntaan. Vasta vuoden 1972 alussa koko Ikaalisten kunnan alueesta, ja samalla sen osana olevasta kauppalasta, tuli itsenäinen kauppala.
Itsenäisiä kauppaloita perustettiin 1920-luvulta lähtien runsaasti. Tämä kuntamuoto oli tehokkaampi kuin maalaiskunta, mutta väestölleen halvempi kuin kaupunki. Se toimi väliportaana maalaiskunnan kasvaessa kaupungiksi. Se oli tarpeellinen kuntamuoto aikana, jolloin kaupunkien ja maalaiskuntien hallintojärjestelmät erosivat huomattavasti toisistaan. Lainsäädännön vähitellen muuttuessa eri kuntamuodot erosivat toisistaan lopulta enää vain muodollisesti.
Kunnallislain uudistuksen yhteydessä vuonna 1976 poistettiin kuntien jako maalaiskuntiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin. Vuoden 1977 alusta lähtien Suomi jaettiin keskenään tasaveroisiin ja itsehallinnollisiin kuntiin, joista osalla on oikeus käyttää itsestään nimitystä kaupunki. Lain voimaantullessa kauppalasta tuli kaupunki, ellei kauppalanvaltuusto ennen sitä päättänyt ja sisäasiainministeriölle ilmoittanut, että kauppala jää kunnaksi, joka ei ole kaupunki. Yhtään tällaista ilmoitusta ei tehty. Näin kaikista Suomen 22 kauppalasta tuli kaupunkeja, paitsi Karhulasta. Se yhdistettiin Kotkan kaupunkiin.
[muokkaa] Kauppalat Ruotsissa
Keskiajalla sana kauppala, ruotsiksi köping, tarkoitti kauppapaikkaa, mutta vasta 1600-luvulla sana sai oikeudellisen merkityksen. Kaupunkien elinkeinoelämän suojelemiseksi ja samalla maaseudun käupankäynnin valvomiseksi kaupungit saivat oikeuden perustaa alakauppapaikkoja (lydköpingar).
Kauppalan perustaminen tapahtui hallitsijan päätöksellä. Hän antoi kaupungille erioikeuden eli privilegion pystyttää yhden tai useamman kauppapaikan. Niistä jotkut saattoivat olla käytössä vain osan vuotta. Vain erioikeuden saaneen kaupungin porvareilla oli oikeus pitää kauppalassa puotia tai käydä muuten kauppaa. Samoin kauppalan käsityöläisten täytyi kuulua kaupungin ammattikuntaan.
Ensimmäisenä tällaisen erioikeuden sai Kalmar vuonna 1620. Seuraava vaihe oli vapaakauppaloiden (fria köping) perustaminen. Ensimmäiset olivat Tampere vuonna 1779 ja Malmköping 1784. Niitä ei ollut sidottu mihinkään kaupunkiin, vaan ne olivat maaherran valvonnassa. Lakiuudistus vuonna 1862 mahdollisti sen, että kauppala voi muodostaa oman kunnan (köpingskommun). Kauppala voi halutessaan myös pysyä epäitsenäisenä ja osana jotakin kuntaa. Silloin sitä kutsuttiin kunnalliskauppalaksi (municipalköping). Kunnallisuudistus vuonna 1971 lakkautti lopullisesti tämän kuntamuodon Ruotsissa.
Aikojen kuluessa monista kauppaloista tuli kaupunkeja, mutta niiden nimeen jäi muisto menneisyydestä. Tällaisia kaupunkeja on esimerkiksi Falköping, Jönköping, Köping, Linköping, Norrköping ja Söderköping.
[muokkaa] Suomen kauppalat
- Alavus 1. tammikuuta 1974–31. joulukuuta 1976
- Espoo 1. tammikuuta 1963–31. joulukuuta 1971
- Forssa 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1963
- Grankulla katso Kauniainen
- Haagan kauppala 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1945
- Haapajärvi 1. tammikuuta 1967–31.joulukuuta 1976
- Harjavalta 1. tammikuuta 1968–31. joulukuuta 1976
- Huittinen 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Hyvinkää 1. tammikuuta 1926–31. joulukuuta 1959
- Iisalmi 24. lokakuuta 1860–19. lokakuuta 1891
- Ikaalinen 21. huhtikuuta 1858–31. joulukuuta 1976 (koko Ikaalisten kunnan alueesta kauppala 1. tammikuuta 1972)
- Imatra 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1970
- Jämsä 1. tammikuuta 1969–31. joulukuuta 1976
- Järvenpää 1. tammikuuta 1951–31. joulukuuta 1966
- Kankaanpää 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1971
- Karhula 1. tammikuuta 1951–31. joulukuuta 1976
- Karjaa 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1976
- Karkkila 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1976
- Kauniainen 1. tammikuuta 1920–31. joulukuuta 1971 (nimenä aluksi Grankulla, 8. huhtikuuta 1949 suomenkieliseksi nimeksi Kauniainen)
- Kemijärvi 1. tammikuuta 1957–31. joulukuuta 1972
- Kerava 1. tammikuuta 1924–31. joulukuuta 1969
- Koivisto 1. tammikuuta 1927–1944
- Kokemäki 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Kouvola 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1959
- Kurikka 1. tammikuuta 1966–31. joulukuuta 1976
- Kuusankoski 1. tammikuuta 1957–31. joulukuuta 1972
- Lahdenpohja 1. tammikuuta 1924–1944
- Lahti 5. kesäkuuta 1878–31. lokakuuta 1905
- Lapua 1. tammikuuta 1964–31. joulukuuta 1976
- Lauritsala 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1966
- Lieksa 1. tammikuuta 1936–31. joulukuuta 1972
- Lohja 1. tammikuuta 1926–31. joulukuuta 1968
- Loimaa 1. tammikuuta 1922–31. joulukuuta 1968
- Mänttä 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1972
- Nokia 1. tammikuuta 1937–31. joulukuuta 1976 (nimenä Pohjois-Pirkkala 1. tammikuuta 1937–31. joulukuuta 1937)
- Nurmes 5. joulukuuta 1876–31. joulukuuta 1973
- Oulainen 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1976
- Outokumpu 1. tammikuuta 1968–31. joulukuuta 1976
- Parainen 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1976
- Parkano 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Pieksämä katso Pieksämäki
- Pieksämäki 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1961 (nimenä Pieksämä 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1947)
- Pohjois-Pirkkala katso Nokia
- Raisio 1. tammikuuta 1966–31. joulukuuta 1973
- Riihimäki 1. tammikuuta 1922–31. joulukuuta 1959
- Rovaniemi 1. tammikuuta 1929–31. joulukuuta 1959
- Salo 24. lokakuuta 1860–31. joulukuuta 1959
- Seinäjoki 1. tammikuuta 1931–31. joulukuuta 1959
- Suolahti 1. tammikuuta 1932–31.joulukuuta 1976
- Suonenjoki 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1976
- Toijala 1. tammikuuta 1946–31. joulukuuta 1976
- Valkeakoski 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1962
- Vammala 24. huhtikuuta 1907–31. joulukuuta 1964 (ohjesääntö vahvistettiin vasta 11. joulukuuta 1912)
- Vantaa 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1973
- Varkaus 1. tammikuuta 1929–31. joulukuuta 1961
- Virrat 1. tammikuuta 1974–31. joulukuuta 1976
- Ylivieska 1. tammikuuta 1965–31. joulukuuta 1970
- Äänekoski 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1972
Kulosaaren huvilakaupunki oli nimellisesti maalaiskunta.
[muokkaa] Katso myös
- Wikisource:Iisalmi
- Wikisource:Ikaalisten kauppala
- Wikisource:Lahti
- Wikisource:Nurmes
- Wikisource:Salon kauppala
[muokkaa] Lähteet
Kunnallislaki, Suomen asetuskokoelma 953/1976 (aiempi 642/1948).
Seuraavassa on kutakin kauppalaa koskevat säädökset Suomen asetuskokoelmassa: Alavus 639/1972; Espoo 479/1961, 364/1971; Forssa 265/1921, 191/1963; Haaga 86/1922, 707/1944; Haapajärvi 150/1966; Harjavalta 284/1967; Huittinen 371/1971; Hyvinkää 78/1925, 287/1959; Iisalmi 23/1860, 35/1891; Ikaalinen 21 huhtikuuta 1858, 370/1971; Imatra 307/1947, 417/1970; Jämsä 294/1968; Järvenpää 94/1950, 318/1966; Kankaanpää 151/1966, 368/1971; Karhula 95/1950; Karjaa 328/1928; Karkkila 88/1931; Kauniainen 39/1919, 263/1949, 366/1971; Kemijärvi 340/1956, 508/1972; Kerava 182/1923, 528/1968; Koivisto 306/1925, 691/1947; Kokemäki 539/1971; Kouvola 266/1921, 288/1959; Kurikka 326/1965; Kuusankoski 459/1955, 162/1972; Lahdenpohja 22/1923, 691/1947; Lahti 15/1878, 60/1905; Lapua 356/1963; Lauritsala 89/1931, 378/1966; Lieksa 209/1935, 365/1972; Lohja 76/1925, 403/1968; Loimaa 59/1921, 295/1968; Mänttä 532/1947, 363/1972; Nokia 140/1936, 429/1937; Nurmes 26/1876, 640/1972; Oulainen 317/1966; Outokumpu 283/1967; Parainen 533/1947; Parkano 538/1971; Pieksämäki 252/1929, 849/1947, 362/1961; Raisio 327/1965, 366/1973; Riihimäki 177/1921, 289/1959; Rovaniemi 227/1928, 290/1959; Salo 23/1860, 9/1887, 291/1959; Seinäjoki 328/1929, 292/1959; Suolahti 357/1930; Suonenjoki 316/1966; Toijala 655/1945; Valkeakoski 260/1922, 360/1962; Vammala 24 huhtikuuta 1907, 11 joulukuuta 1912, 368/1964; Vantaa 372/1971, 285/1973; Varkaus 228/1928, 361/1961; Virrat 638/1972; Ylivieska 486/1963, 617/1969; Äänekoski 358/1930, 416/1972.
