Lohikäärme (taruolento)
Wikipedia
Lohikäärme on suuri liskomainen taruolento, joka tunnetaan tarustoista kautta maailman. Lohikäärmeet ovat hahmoltaan yleensä matelijamaisia, suomuisia tai sulkapeitteisiä ja siivekkäitä, joskus neli- ja joskus kaksijalkaisia petoja. Usein lohikäärmeet pystyvät syöksemään tulta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lohikäärme länsimaisessa mytologiassa
Lohikäärmeet esiintyvät kreikkalaisessa, roomalaisissa ja persialaisessa mytologiassa. Antiikin mytologiassa lohikäärmeet olivat tavallisesti väkivaltaisia alkuolentoja ja kaaoksen voimien edustajia, joita vastaan jumalat taistelivat. Aristoteles ja Plinius mainitsevat outoja liskoja, mukaan lukien siivekkäitä käärmeitä.
Skandinavisessa mytologiassa tunnetaan Sigurd, joka surmaa lohikäärme Fafnirin. Beowulfin lohikäärmeensurma on selvästi jo saanut vaikutteita kristinuskosta.
Kristinuskossa lohikäärme symboloi Saatanaa (Ilmestyskirja 12:7-12), jonka arkkienkeli Mikael voittaa ja syöksee alas helvettiin. Lohikäärmeen saama leima voi johtua käärmeiden yleisyydestä pakanauskontojen toteemieläimenä ja jumaluuden osoittajana. Lohikäärmeet söivät lihaa, myös ihmisiä. Ne asuivat usein luolissa ja vartioivat siellä aarrettaan ja ryöstämäänsä neitoa.
Lohikäärmeiden surmaajat saivat vaikutteita etenkin Pyhästä Yrjänästä. Kirkon taiteessa ja kirjoituksissa lohikäärme edusti aina pahaa, mutta maallisessa maailmassa se edusti myös raivokkuutta taistelussa, mistä syystä se pääsi heraldiikkaan.
[muokkaa] Suomalaisen taruston lohikäärmeet
Lohikäärmeen suomenkielinen nimi ei viitanne lohikalaan, vaan ilmeisesti palautuu muinaisruotsin sanaan floghdraki ("lentokäärme"). Sanan alkuosa on lainattu ja loppuosa käännetty. Toisen näkemyksen mukaan sana palautuu tulta tarkoittavaan muinaisskandinaaviseen sanaan logi. Kolmas mahdollinen etymologia on louhikäärme, joka viittaa lohikäärmeiden oletettuun asuinpaikkaan louhilla eli kallioisilla vuorilla.
Suomalaiset kansantarut tuntevat kertomuksia erilaisista jättiläiskäärmeistä, -liskoista, ja -madoista, joista jotkut ovat tulisia ja jotkut monipäisiä, kuten myös tulisista lentävistä olennoista (esim. Kokko). Taruolentoja nimitetään lohikäärmeiksi kuitenkin vain muutamassa tarinassa ja loitsussa. Joissakin tarinoissa kertoja ei ole oikein tiennyt mikä lohikäärme on, ja on käsittänyt sen kalaksi. Erään oletuksen mukaan lievo voisi olla alkuperäinen suomalainen nimitys lohikäärmeelle.
Eräässä tarinassa neidon maannut poika hirtetään. Neito taas tuomitaan lohikäärmeen kitaan. Lohikäärme kieltäytyy syömästä neitoa ja huokaisee, että ennemmin nielisi miehen miekkoineen, hevosen satuloineen ja papin kirkkokuntineen, kuin nuoren neidon. Neito nimittäin tekee vielä paljon poikia, joita tarvitaan suureen sotaan, Tanimarkin tappeluun. (SKVR:61, Venjoki, 1847)
Erään myöhään, vasta vuonna 1928 taltioidun uskomuksen mukaan näkin voi karkottaa rannasta heittämällä kiven veteen. Kivi nimittäin aiheuttaa veteen kurimuksen, jossa asuu lohikäärme, jota näkki pelkää. (SKVR:2246, Joroinen)
[muokkaa] Lohikäärme itämaisessa ja keskiamerikkalaisessa mytologiassa
Idässä ja Keski-Amerikassa lohikäärme on jumalallinen voiman, viisauden, vaurauden ja hyvän onnen symboli. Lännessä lohikäärme kuvataan "siivekkäänä krokotiilina", kun taas idässä ja Keski-Amerikassa (Sulkakäärme) yleensä höyhen- tai sulkapeitteisenä käärmeenä. Vanhassa kiinalaisessa maailmankuvassa lohikäärme (long) edustaa maskuliinista jangia, siittämistä, hedelmällisyyttä ja aktiivisuutta. Lohikäärme on myös demonien karkottaja ja sateen symboli. Uskomusten mukaan lohikäärmeet asuvat talvella maan alla, mistä ne tulevat esiin vuoden toisena kuukautena ja saavat aikaan sateen ja ukkosen. Kiinassa vietetäänkin toisen kuukauden toisena päivänä värikkäitä lohikäärmejuhlia, joissa kannetaan suuria liikuteltavia paperilohikäärmeitä ja ammutaan ilotulituksia. Aikoinaan lohikäärme oli keisarin ja keisarillisen vallan symboli, ja tarujen mukaan ensimmäinen keisari sai alkunsa lohikäärmeestä. Lohikäärme on myös yksi kiinalaisen horoskoopin horoskooppieläimistä.
[muokkaa] Lohikäärme ja tiede
Lohikäärmeitä pidettiin pitkään todellisina olentoina, mutta luonnontieteiden kehittyessä ajatus hiljalleen hylättiin. Myöhemminkin lohikäärmeet ovat kiinnostaneet tutkijoita, mm. Carl Sagan teoksessaan The Dragons of Eden (1977) arvelee, että mielikuva lohikäärmeestä on periytynyt muinaisista lentoliskoista. Nykytutkimusten valossa kuitenkin viimeiset lentoliskot elivät n. 65 miljoonaa vuotta sitten, joten niiden ja varhaisimpien ihmisten väliin jäisi yli 60:n miljoonan vuoden aukko.
[muokkaa] Lohikäärme fantasiakirjallisuudessa
Lohikäärmeitä esiintyy hyvin monissa fantasiakirjoissa, esim. Eragon, Harry Potter ja Taru Sormusten Herrasta. Fantasiakirjallisuudessa lohikäärmeet ovat yleisesti perineet länsimaisessa mytologiassa saamansa roolin pahuuden ruumiillistumina. Tarinoissa yritetään surmata lohikäärme tai estää sen hyökkäykset, tai sitten koetetaan saada lohikäärmeen varastama aarre takaisin. Usein kyse on näistä kaikista.
Aina näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Ursula Le Guinin Maameren tarinat -sarjassa lohikäärmeet ovat ikivanhoja, älykkäitä olentoja, joiden suhtautuminen ihmisiin on enimmäkseen neutraalia. Ongelmat johtuvat ihmisen aiheuttamasta epätasapainosta ja elinalueiden kohtaamisesta (vrt. esim. Tiikeri). Joskus tavataan myös hyviä lohikäärmeitä, kuten Michael Enden romaanin Tarina vailla loppua Fuhhuur. Muita hyväntahtoisia lohikäärmeitä mainitaan muun muassa Dragonlance ja Perillinen -trilogiassa. Tarkempaa tietoa löytyy esim. kirjasta nimeltä Dragonologia.
[muokkaa] Lohikäärmeet fantasiapeleissä
Roolipeleissä lohikäärme on perinteinen vihollinen ja yleensä pahimmasta päästä. Suurimman mahdollisen lohikäärmeen tappamisesta saa aina kunniaa. Yleensä lohikäärmeet myös omistavat tai vartioivat jonkinlaista aarretta, jonka pelaaja saa lohikäärmeen tapettuaan. Muun muassa Runescape-nimisessä fantasiapelissä on monia erilaisia lohikäärmeitä (green -red -blue -black -bronze -iron -steel -dragon).
Erittäin harvoin lohikäärme on peleissä hyvä tai ystävällismielinen olento. Monissa peleissä, saduissa, kirjoissa tai vastaavissa, joissa on paljon erilaisia lohikäärmeitä, ne eroavat yleensä koon lisäksi siinä, mitä ne sylkevät suustaan. Perinteisesti lohikäärme sylkee tulta, mutta ne voivat sylkeä vaikkapa jäätä, salamoita tai happoa. TSR.n kirjoissa (dragonlance, Forgotten Realms) lohikäärmeitä on kymmentä laatua; Punainen, musta, vihreä, sininen ja valkoinen ovat pahoja, "värillisiä" lohikäärmeitä, ja kultainen, hopeinen, vaskinen, pronssinen ja kuparinen ovat hyviä metallisia.
