Marie Louise
Wikipedia
Marie-Louise Itävaltalainen (ransk. Marie-Louise d'Autriche, koko nimeltään Maria Ludovica Leopoldina Franziska Therese Josepha Lucia von Habsburg-Lothringen, myöhemmin Maria Luigia d'Asburgo-Lorena, Duchessa di Parma, Piacenza, e Guastalla, 12. joulukuuta 1791, Wien – 17. joulukuuta 1847, Parma) oli Itävallan arkkiherttuatar, keisari Napoleon I:n toinen vaimo ja Ranskan keisarinna. Hänen isänsä oli Itävallan keisari Frans I.
Arkkiherttuatar Marie Louise syntyi Wienissä Frans I:n ja hänen toisen vaimonsa, serkkunsa Molempain Sisiliain Maria Teresan tyttärenä. Hänen isotätinsä Marie-Antoinette oli teloitettu giljotiinilla Ranskan vallankumouksen yhteydessä.
Itävallan keisari Frans I kärsi vakavia tappioita Ranskaa vastaan, jonka jälkeen uusi ulkoministeri Klemens von Metternich ryhtyi voittoisan Ranskan liittolaiseksi. Keisarin tytär Maria Louise annettiin puolisoksi perijättömälle Napoleonille, joka oli myös halukas naimaan Habsburgeihin, yhteen Euroopan vanhimmista hallitsijasuvuista, vahvistaakseen valtansa legimiteettiä. Napoleonin edellinen avioliitto Joséphinen kanssa mitätöitiin.
18-vuotias Marie Louise nai 11. maaliskuuta 1810 Napoléonin (tuolloin 40-vuotias) välittäjän välityksellä, ja liitto vahvistettiin seremoniassa Louvren kappelissa 1. huhtikuuta 1810. 20. maaliskuuta 1811 Marie-Louise synnytti pojan Napoléon François Joseph Charlesin, joka sai Rooman kuninkaan arvonimen. Marie-Louise toimi myös Ranskan valtionhoitajana huhtikuusta joulukuuhun 1812 Napoleonin Venäjä-retken aikana ja huhtikuusta 1813 tammikuuhun 1815 Napoleonin ollessa sotaretkellä Saksassa.
Kun Napoleon luopui kruunusta huhtikuussa 1814, Marie-Louise poikineen pakeni Pariisista Bloisini ja sieltä Wieniin. Pariisin rauhassa 30. huhtikuuta 1814 hän sai pitää keisarillisen arvonimensä ja puhuttelunsa ja sai Parman, Piacenzan ja Guastallan herttuakunnat perinnöllisiksi omistuksiksiin. Kuitenkin Wienin kongressi muutti sopimusta ja Parman herttuakunnassa tehtiin vain henkilökohtainen omistus, jonka hallitsijasta päätettäisiin hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1817 solmittiin sopimus, joka salli hänen jättää herttuakunnan Bourbon-suvun jäsenille. Vuonna 1884 päätettiin että Guatalla periytyisi Modenan herttualle.
Vuonna 1821 Marie-Louise nai matrimonium ad morganaticam rakastajansa Adam-Adalbert von Neippergin. Pari sai kolme lasta, joista ensimmäinen syntyi ennen avioliittoa.
