Renault F1 Team

Wikipedia

**Renault**

Koko nimi	ING Renault F1 Team
Päämaja	Enstone, Oxfordshire, Yhdistynyt kuningaskunta
Tallipäällikkö	Flavio Briatore
Tekninen johtaja	Bob Bell
Kilpakuljettajat	3. Giancarlo Fisichella 4. Heikki Kovalainen
Testikuljettajat	Ricardo Zonta Nelson Piquet Jr.
Runko	Renault R26
Moottori	Renault RS26
Renkaat	Bridgestone
Ensimmäinen kilpailu	Britannian GP 1977
Kilpailuja	214
Valmistajien maailmanmestaruuksia	2 (2005–2006)
Kuljettajien maailmanmestaruuksia	2 (Fernando Alonso, 2005–2006)
Voittoja	32
Paalupaikkoja	50
Nopeimpia kierroksia	26
Sijoitus kaudella 2006	1. (206 pistettä)

Renault F1 Team on Formula 1 -talli, joka oli alun perin mukana sarjassa 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa. Se teki paluun vuonna 2002 ostamalla Benetton-tallin.

[muokkaa] Renault 1970- ja 1980-luvuilla

Ranskalainen Renault aloitti toimintansa Formula 1 -sarjassa ottamalla osaa vuoden 1977 viiteen viimeiseen osakilpailuun. Tallin ainoaa autoa ajoi Jean-Pierre Jabouille. Renault RS01 oli tunnettu sen turboahdetusta 1,5-litraisesta Renault-Gordini V6 -moottoristaan, joka oli ensimmäinen laatuaan Formula 1 -historiassa. Auto ja moottori osoittautuivat kuitenkin hyvin epäluotettaviksi, ja Jabouille joutui keskeyttämään kaikki kilpailut.

Seuraavaa vuotta kuvasti neljä moottoririkon aiheuttamaa peräkkäistä keskeytystä. Loppukausi osoitti kuitenkin menestyksen merkkejä Jabouillen saavuttaessa kahdesti kolmannen paikan aika-ajoissa. Kilpailuissa maaliin pääseminen oli yhä hankalaa, mutta Watkins Glenin radalla ajetussa Yhdysvaltain GP:ssä tuokin taika murtui ja talli otti samalla historiansa ensimmäiset pisteet Jabouillen ajaessa neljänneksi.

Vuonna 1979 Renault toi kilpailuihin mukaan toisen auton, jota ajoi René Arnoux. Ongelmat jatkuivat yhä, vaikka Jabouille saavuttikin paalupaikan Etelä-Afrikan GP:n aika-ajossa. Puolivälissä kautta molemmat kuljettajat saivat käyttöönsä uuden auton, malliltaan RS10, ja Dijonissa ajetussa Ranskan GP:ssä talli ansaitsi viimein kannuksensa. Tallin molemmat autot olivat aika-ajon jälkeen eturivissä ja paalupaikalta lähtenyt Jabouille ajoi kilpailun voittoon. Arnoux kävi kiivasta taistelua toisesta tilasta Gilles Villeneuven kanssa, häviten lopulta täpärästi. Tuon kilpailun jälkeen Jabouille ajautui ongelmiin, mutta Arnoux sijoittui toiseksi Silverstonessa ja toisti saman Watkins Glenissä.

Arnoux'n menestys jatkui vuonna 1980 kahdella peräkkäisellä voitolla Brasilian ja Etelä-Afrikan osakilpailuissa. Jabouillella oli yhä ongelmia autonsa kansa, mutta hän onnistui ajamaan voittoon Itävallan GP:ssä. Kauden loppupuolella Jabouille loukkasi molemmat jalkansa ajettuaan ulos Kanadan GP:ssä, ja seurauksena tästä joutui päättämään Formula 1 -uransa. Tuleva nelinkertainen maailmanmestari Alain Prost korvasi hänet vuonna 1981. Prost ajoi tallissa kolme kautta, joiden aikana Renault nousi sarjan kärkitallien joukkoon tullen kahdesti kolmanneksi ja kerran toiseksi valmistajien maailmanmestaruuspisteissä. Prost voitti yhteensä yhdeksän osakilpailua, Arnoux'n täydentäessä menestystä kahdella voitolla vuonna 1982.

Arnoux siirtyi kilpailevaan Ferrari-talliin vuoden 1982 jälkeen ja hänet korvasi yhden kauden ajaksi yhdysvaltalainen Eddie Cheever. Prostin lähdettyä seuraavan kauden jälkeen talli palkkasi Patrick Tambayn ja englantilaisen Derek Warwickin. Huolimatta muutamista hyvistä suorituksista talli ei kyennyt enää taistelemaan kärkipaikoista. Tämän seurauksena Renault päätti vetäytyä sarjasta kauden 1985 päätteeksi keskittyäkseen moottorien valmistamiseen.

[muokkaa] Renault moottorintoimittajana

Renault teki paluun Formula 1 -sarjaan vuonna 1989 Williamsin moottorintoimittajana. Vuosina 1992–1997 Renault oli osallisena viiteen kuljettajien ja kuuteen valmistajien maailmanmestaruuteen.

Vuoden 1997 jälkeen Renault päätti vetäytyä sarjasta jälleen. Moottorin valmisversiota myytiin kuitenkin talleille vielä monta vuotta tämän jälkeenkin.

[muokkaa] Renaultin paluu 2000-luvulla

Renault F1 Teamin logo 2002-2006.

Renault palasi Formula 1 -sarjaan kilpatallina vuonna 2002 ostamalla silloisen Benettonin. Tallin tämänhetkiseen johtoportaaseen kuuluvat toimitusjohtaja Patrick Faure, tallipäällikkö Flavio Briatore ja tekninen johtaja Bob Bell.

Ensimmäisellä paluunsa jälkeisellä kaudella Renault sijoittui Jarno Trullin ja Jenson Buttonin tasaisten suoritusten turvin valmistajien neljänneksi, jääden kuitenkin varsin kauas kärkikolmikosta. Buttonin korvasi nuori espanjalainen Fernando Alonso vuonna 2003. Talli sijoittui jälleen neljänneksi valmistajien maailmanmestaruuspisteissä, mutta oli tällä kertaa paljon kilpailukykyisempi. Alonso ajoi hienon kauden ottamalla paalupaikan (Malesiassa) ja voiton (Unkarissa) nuorimpana kuljettaja koskaan.

Fernando Alonso Renault'n ratissa Yhdysvaltojen GP:ssä 2004.

Vuonna 2004 talli yllätti yleisön taistelemalla valmistajien sarjan toisesta tilasta. Trulli voitti Monacon GP:n, mutta kauden loppua kohti hänen ajosuorituksensa alkoivat heiketä ja kakkostilaa tavoitellut tallin johto päätti korvata hänet vuoden 1997 maailmanmestarilla Jacques Villeneuvella. Villeneuven tuoma panos ei kuitenkaan riittänyt ja talli sijoittui lopulta kolmanneksi BARin jälkeen.

Kaudella 2005 Renault'n kilpakuljettajina ajoivat Fernando Alonso ja Giancarlo Fisichella. Kausi alkoi tallin osalta erinomaisesti Fisichellan ajettua voittoon avauskilpailussa Australian GP:ssä. Alonso jatkoi hyvää menestystä ajamalla kauden mittaan voittoon kuudessa osakilpailussa nostaen itsensä kuljettajien ja tallinsa valmistajien MM-sarjan johtoon. Alonso varmisti kuljettajien mestaruuden lopulta jo kauden kolmanneksi viimeisessä osakilpailussa Brasiliassa. Hänestä tuli näin kaikkien aikojen nuorin Formula 1 -maailmanmestari (24 vuotta, 1 kuukausi ja 27 päivää). Myös valmistajien mestaruus ratkesi Renault'n eduksi kauden päättäneessä Kiinan GP:ssä Alonson otettua kauden seitsemännen voittonsa ja Fisichellan ajettua maaliin neljäntenä. Tuplamestaruudellaan Alonso ja Renault päättivät Michael Schumacherin ja Ferrarin viisi vuotta kestäneen valtakauden.

[muokkaa] Kuljettajat

Jean-Pierre Jabouille (1977–1980)
René Arnoux (1979–1982)
Alain Prost (1981–1983)
Eddie Cheever (1983)
Derek Warwick (1984–1985)
Patrick Tambay (1984–1985)
Philippe Streiff (1984)
François Hesnault (1985)
Jarno Trulli (2002–2004)
Jenson Button (2002)
Fernando Alonso (2003–2006)
Jacques Villeneuve (2004)
Giancarlo Fisichella (2005–)
Heikki Kovalainen (2007–)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Renault F1 Team.

Kauden 2007 Formula 1 -tallit ja -kuljettajat
McLaren	1	Fernando Alonso	2	Lewis Hamilton
Renault	3	Giancarlo Fisichella	4	Heikki Kovalainen
Ferrari	5	Felipe Massa	6	Kimi Räikkönen
Honda	7	Jenson Button	8	Rubens Barrichello
BMW	9	Nick Heidfeld	10	Robert Kubica
Toyota	11	Ralf Schumacher	12	Jarno Trulli
Red Bull	14	David Coulthard	15	Mark Webber
Williams	16	Nico Rosberg	17	Alexander Wurz
Toro Rosso	18	Vitantonio Liuzzi	19	Scott Speed
Spyker	20	Adrian Sutil	21	Christijan Albers
Super Aguri	22	Takuma Satō	23	Anthony Davidson

Formula 1 -luokan valmistajien maailmanmestarit

Renault'n Formula 1 -autot
RS01 \| RS10 \| RE20 \| RE20B \| RE30 \| RE30B \| RE30C \| RE40 \| RE50 \| RE60 \| RE60B \| R202 \| R23 \| R23B \| R24 \| R25 \| R26 \| R27