Lauri Kristian Relander
Wikipedia
 |
|
| Suomen 2. presidentti | |
|---|---|
| Varapresidentti | {{{varapresidentti}}} |
| Virassa | 1.3. 1925 – 1.3. 1931 |
| Edeltäjä | K. J. Ståhlberg |
| Seuraaja | P. E. Svinhufvud |
| Syntymäaika | 31. toukokuuta 1883 |
| Syntymäpaikka | Kurkijoki |
| Kuolinaika | 9. helmikuuta 1942 |
| Kuolinpaikka | Helsinki |
| Puolue | presidenttiyden alkuun saakka Maalaisliitto |
| Ammatti | {{{ammatti}}} |
| Uskonto | {{{uskonto}}} |
| Puoliso | Signe Relander (1886–1962) (o.s Österman) |
| Allekirjoitus | {{{allekirjoitus}}} |
Lauri Kristian Relander (ristimänimeltään Lars Kristian, 31. toukokuuta 1883, Kurkijoki – 9. helmikuuta 1942, Helsinki) oli Suomen tasavallan toinen presidentti vuosina 1925 – 1931. Hän oli naimisissa helsinkiläisen kauppiaantyttären, Signen kanssa.
Relander oli puoluetaustaltaan maalaisliittolainen (nyk. Keskusta). Relander sai lempinimen "Reissu-Lasse", koska matkusti aikansa mittapuun mukaan paljon. Presidenttikautenaan Relander teki kaiken kaikkiaan kaksi ulkomaanmatkaa, joilla hän kävi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa ja Latviassa. Uutena valtiona Suomen oli järjestettävä suhteet lähivaltioihin, joten aktiivinen ulkomaanedustaminen oli oleellista, vaikkei sitä laajasti ymmärrettykään. Relanderin edeltäjä, K. J. Ståhlberg, ei tehnyt yhtään valtiovierailua.
Relander ei hyväksynyt kieltolakia, mutta noudatti sitä silti säntillisesti. Hän nimitti mm. Suomen ensimmäisen naisministeri Miina Sillanpään Väinö Tannerin sosialidemokraattiseen vähemmistöhallitukseen sekä myönsi kauppaneuvoksen arvonimen naiselle ensimmäistä kertaa Suomen historiassa.
Koulutukseltaan Relander oli filosofian tohtori ja agronomi. Ennen presidenttiyttään Relander toimi Viipurin läänin maaherrana ja presidenttiytensä jälkeen Suomen Maalaisten keskinäisen Palovakuutusyhtiön johtajana. Tehtävään siirtyessään hän oli vakuutusalan ummikko, mutta oppi alan nopeasti. Palovakuutusyhtiö oli nykyisen Tapiola-ryhmän edeltäjä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ennen poliittista uraa
Lars Kristian Relander syntyi Laatokan rannalla Kurkijoen kunnassa 31. toukokuuta 1883 agronomi Evald Kristian Relanderin ja rovastintyttären Gertrud Maria o. s. Olsonin poikana. Kouluvuosina pojan etunimi suomentui Lauriksi. Relander suoriutui ylioppilaskirjoituksistaan vuonna 1901 keskinkertaisesti ja seurasi isänsä jälkiä ryhtyen opiskelemaan pääaineinaan maanviljelyskemiaa ja maanviljelystaloutta. Vuonna 1905 Relanderista tuli filosofian kandidaatti. Agronomiksi hän valmistui seuraavana vuonna ja filosofian maisteriksi 1907. Valmistumisensa jälkeen hän toimi kymmenen vuotta, vuoteen 1917, valtion maanviljelystaloudellisen koelaitoksen assistenttina. Tänä aikana hän asui ja työskenteli Vantaan Jokiniemessä. Tuona aikana hän suoritti useita tutkimuksia ja julkaisi useita alan teoksia: 1907 hän julkaisi kirjan karjalannan kokoamisesta ja hoidosta ja 1910 kaniininhoito-oppaan sekä kirjan maanviljelystoiminnasta ja kasvinjalostustyöstä Pohjoismaissa. Vuonna 1912 hänestä tuli lisensiaatti, ja 1914 hän väitteli tohtoriksi saksankielisellä, siementen itävyyttä käsitelleellä väitöskirjallaan. Relanderia pidetäänkin yhtenä maatalouden koetoiminnan ja kasvinjalostuksen tärkeistä kehittäjistä Suomessa, joskin hänen tutkimustuloksiaan ja toimintatapojaan on useaan otteeseen kritisoitu jopa siinä määrin, ettei hänelle myönnetty yliopiston dosentuuria.
[muokkaa] Politiikassa
Koska Relander ei saanut virkaa yliopistosta, hän ryhtyi sitten virkamieheksi ja poliitikoksi. Hänet oli valittu Maalaisliiton kansanedustajaksi jo 1910, ja vuonna 1917 hän kohosi puolueen johtohahmojen joukkoon. Pienen maaseudun puolueen kasvaessa pikkuhiljaa yhä suuremmaksi ja sen saadessa vastuulleen yhä merkittävämpiä tehtäviä, tuli kysyntää kielitaitoisille, korkeasti koulutetuille ja esiintymiskykyisille henkilöille; tällaisena Relander pääsi ensin 1919 eduskunnan puhemieheksi, jona hän toimi vuoteen 1920 saakka, jolloin hänet nimitettiin Viipurin läänin maaherraksi saatuaan kannatusta läänin kansanedustajilta useista eri puolueista.
[muokkaa] Tie presidentiksi aukeaa
Vuonna 1925 presidentti K. J. Ståhlberg hieman yllättäen kieltäytyi asettumasta ehdolle toiselle kaudelle. Tämä aiheutti puolueille hämmennystä, eikä Maalaisliittokaan nimittänyt omaa ehdokastaan ennen kuin valitsijamiesvaalin jälkeen, päivää ennen lopullista äänestystä. Relander nimitettiin puolueensa ehdokkaaksi, koska sen kolme keskeisintä hahmoa, Kyösti Kallio, E. Y. Pehkonen ja Santeri Alkio olivat kaikki kieltäytyneet ehdokkuudesta. Heistä Kallio jopa vastusti oman puolueensa ehdokkaan valintaa ja piti Edistyspuolueen Risto Rytiä parempana vaihtoehtona. Kuitenkin Relander valittiin nuoren tasavallan toiseksi presidentiksi kolmannella äänestyskerralla 172 valitsijamiesäänellä Rytin 109:ä vastaan Maalaisliiton, Kokoomuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen äänillä. Maalaisliiton oikean siiven edustajana Relander sopi kokoomuslaisille, ja ruotsalaiset pitivät hänestä, sillä Relander oli kielikysymyksessä tunnetusti maltillinen; lisäksi hänen vaimonsa oli suomenruotsalainen.
[muokkaa] Tasavallan presidentti
Presidenttinä Relanderia pidetään heikkona ja epävarmana. Virkaan astuessaan hän oli vasta 41-vuotias, eikä hänellä ollut kokemusta valtakunnan tason politiikasta. Vaikka Relander viihtyikin julkisuudessa ja oli hyvä esiintyjä, hänen itsetuntonsa oli heikko, ja hän loukkaantui helposti monista huhuista ja juoruista, joita hänestä levisi. Monet pitivät häntä liian kokemattomana presidentin virkaan. Entinen presidentti Ståhlbergkään ei arvostanut seuraajaansa, joka oli edeltäjänsä lähes täydellinen vastakohta: siinä missä Ståhlberg oli ollut vahva vaikuttaja ja linjanvetäjä syrjässä julkisuudesta, Relander esiintyi mielellään kansalle, ja hänen monet päätöksensä olivat linjattomia, mihin hänen poliittiset vastustajansa helposti tarttuivat. Relanderia myös jatkuvasti verrattiin Ståhlbergiin.
Relanderin asemaa heikensi myös se, että häntä vaaleissa kannattaneet puolueet, erityisesti Kokoomus, alkoivat pian epäillä hänen kykyjään. Myös vanhat riidat Maalaisliiton Kyösti Kallion kanssa aiheuttivat harmia, sillä Kallio puhui usein avoimesti ja suorasti presidentin heikkouksista. Koska presidentiksi oli valittu yksi valtakunnan nuorimmista poliitikoista, johti se siihen, että kaikki Relanderin kauden pääministerit olivat tätä vanhempia, mikä myös osaltaan söi presidentin arvovaltaa. Kaikki hallitukset olivat lyhytikäisiä vähemmistöhallituksia, mikä ei ollut kuitenkaan yksin Relanderin syytä, sillä puolueet ja niiden johtohenkilöt olivat keskenään riitaisia.
Ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg ei tehnyt kautensa aikana yhtäkään ulkomaanmatkaa, mutta Relander sen sijaan otti tehtäväkseen hyvien ulkosuhteiden luomisen. Lukuisista ulkomaanmatkoistaan presidentti saikin kansan suussa lempinimen Reissu-Lasse; kaikkiaan Relander teki viisi ulkomaanmatkaa, jotka suuntautuivat Viroon, Ruotsiin, Latviaan, Tanskaan ja Norjaan. Valtiovierailut herättivät suurta huomiota kohdemaissa, ja Suomen presidenttiä pidettiin sivistyneenä ja sydämellisenä miehenä.
Huolimatta kaikesta saamastaan arvostelusta Relander oli kuitenkin kansan keskuudessa ja ulkomailla pidetty hahmo. Presidentin lukuisat valtiovierailut ja niiden aiheuttamat vastavierailut kiinnostivat kansalaisia, ja ne olivat hyvin usein myös monien lehtien otsikoissa. Myös ulkomailla arvostettiin Suomen salonkikelpoista ja sympaattista presidenttiä, joka toi nuorta kansakuntaa tunnetuksi sen rajojen ulkopuolella ja oli siten merkittävänä ja täysin uraauurtavana tekijänä luomassa tasavallan ulkosuhteita.
[muokkaa] Presidenttiyden loppu
Relander vastusti kommunismia tunnepohjaisesti, joten lapuanliikkeenä vuonna 1929 alkanut kommunisminvastainen kamppailu sai presidentin tuen. Vaikka hän kavahtikin liikkeeseen liittyvää laittomuutta, sen vastustajat tulkitsivat Relanderin puheet ja toimet oikeistoradikalismin myötäilemiseksi. Itse Relander piti pahimpana virheenään liikkeen johtajan Vihtori Kosolan kättelemistä talonpoikaismarssin yhteydessä kesällä 1930, mitä pidetäänkin hyvänä esimerkkinä Relanderin harkitsemattomuudesta toiminnassaan.
Relander painosti kesällä 1930 pääministeri Kyösti Kalliota ryhtymään – valtiomuodon vastaisesti – toimiin kommunistijulkaisujen levittämisen estämiseksi. Kallio ei suostunut, joten Relander myötävaikutti Kallion hallituksen kaatumiseen. Heinäkuussa 1930 Pehr Evind Svinhufvud muodosti koalitiohallituksen, joka sai pidettyä oikeistoradikalismin aisoissa. Svinhufvudin pääministerikaudella Relander jäi kuitenkin lähes täysin syrjään poliittisesta päätöksenteosta.
Presidentinvaalien lähestyessä Relander totesi omat mahdollisuutensa olemattomiksi, eikä asettunut ehdolle. Hän kuitenkin osaltaan vaikutti siihen, ettei hänen omaa puoluetoveriaan Kalliota valittu, vaan Kokoomuksen Svinhufvud seurasi Relanderia presidenttinä.
Presidenttikautensa jälkeen Relander siirtyi Suomen maalaisten paloapuyhdistyksen toimitusjohtajaksi, minä hän toimi kuolemaansa saakka. Lauri Kristian Relander menehtyi 9. helmikuuta 1942 sydäninfarktiin vain 58-vuotiaana. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.
[muokkaa] Relanderin nimittämät hallitukset
[muokkaa] Perhe
Vuonna 1901 nuori ylioppilas Relander tapasi ensimmäisen kerran lihakauppiaan tyttären Signe Östermanin (1886–1962). Pari meni naimisiin viisi vuotta myöhemmin ja sai kaksi lasta, Maja-Lisan (1907–1990) ja Ragnarin (1910–1970).
Signe Relander oli sivistynyt ja tyylikäs seurapiirinainen, joka hoiti maan ensimmäisen naisen tehtävät elegantisti. Suomenruotsalaisen Signen sanotaan osaltaan vaikuttaneen siihen, että Lauri Kr. Relander sai presidentinvaalissa 1925 myös RKP:n valitsijamiesten äänet.
[muokkaa] Jälkimaine
Suomen presidenteistä Relander lienee tuntemattomin. Hän ei ole jälkeenpäin herättänyt suuria tunteita suuntaan taikka toiseen, mutta hänen varovaisen myönteiseksi tulkittava suhtautumisensa oikeistoradikalismiin on sävyttänyt hänen julkisuuskuvaansa. Relanderin maine heikkona presidenttinä on jossain määrin parantunut presidentin päiväkirjojen tultua päivänvaloon 1967–1968. Päiväkirjat kertovat tunnollisesta ja kotimaan asioita tiiviisti seuraavasta, mutta myös vainoharhaisuuteen taipuvaisesta presidentistä. Lisäksi päiväkirjoista käy ilmi, miten herkkä ja lempeä Relander joutui presidentiksi tultuaan astumaan kenties vääränlaiseen asemaan. Relanderilla oli paljon hyviä ominaisuuksia, mutta johtajalta kaivattavaa päättäväisyyttä ja kokemusta hänelle ei vielä ollut ehtinyt kertyä. Toisaalta Relander teki uraauurtavan työn luomalla Suomelle hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin, mikä oli K.J. Ståhlbergin kaudella jäänyt pitkälti tekemättä. Lisäksi Relander otti ensimmäisenä presidenttinä sosialidemokraatit hallitusvastuuseen, mikä oli merkittävä etappi kansallisen eheyttämisen tiellä.
TRIVIA
Vanhemmiten "Reissu-Lassena" tunnettu Relander oli Suomen presidenteistä ensimmäisenä tekemisissä ilmailun kanssa, kun hän oli koulupoikana vastaanottmassa kotikyläänsä laskeutuvia Pietarista lentäneitä ilmapalloilijoita.
[muokkaa] Lähteet
- Yleisradio: Kansallinen äänigalleria: Lahden radioaseman avajaispuhe, 22. huhtikuuta 1928, jälkiäänitetty 1938
- Toimituskunta Päiviö Tommila et al. (2000): Suomen hallitsijat: keisarit, kuninkaat ja presidentit. Weilin+Göös. ISBN 951-35-6489-4.
 |
Suomen presidentit |
| K. J. Ståhlberg | Lauri Kristian Relander | Pehr Evind Svinhufvud | Kyösti Kallio | Risto Ryti | Carl Gustaf Emil Mannerheim Juho Kusti Paasikivi | Urho Kekkonen | Mauno Koivisto | Martti Ahtisaari | Tarja Halonen |
