Suomen suuriruhtinaskunnan armeija
Wikipedia
Vuosina 1809--1917 Suomi oli autonominen osa Keisarillista Venäjää Suomen suuriruhtinaskuntana. Vuosina 1881–1901 Suuriruhtinaskunnalla oli oma armeija "Suomen vanha sotaväki".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Armeija
| Sotilasarvot | |
|---|---|
| suomeksi | venäjäksi¹ |
| Kenraalit | |
| Kenraali | Polnij General |
| Kenraaliluutnantti | General-Leitnant |
| Kenraalimajuri | генерал-майор (General-Major) |
| Esiupseerit | |
| Eversti | полковник (Polkovnik) |
| Everstiluutnantti | подполко́вник (Podpolkovnik) |
| Yliupseerit | |
| Kapteeni | капитан (Kapitan) |
| Alikapteeni | стабс-капитан (Stabs-kapitan) |
| Luutnantti | пору́чик (Porutšik) |
| Aliluutnantti | подпоручик (Podporutšik) |
| Vänrikki | прапорщик (Praporštšik) |
| Alipäällikkökunta ja miehistö | |
| Alivänrikki | подпрапорщик (Pod-praporštšik) |
| Vääpeli | фельдфе́бель (Feldvebel) |
| Varusmestari | каптенармус (Kaptenarmus) |
| Plutoonan aliupseeri | зауряд-прапорщик (Zaurjad-praporštšik) |
| Nuorempi aliupseeri | подпрапорщик (Podpraporštšik) |
| Jefreitteri | гефрейтор (Gefreitor) |
| Sotamies | рядовой (Rjadovoi) |
| 1)kirjoitusasu vaihtelee ja saattaa olla englannin mukainen. Lähteenä [1] | |
Porvoon maapäivillä uusi hallitsija, Venäjän keisari Aleksanteri I asetti ruoturasitteen toteuttamisen siitä alkaen jäihin. Aatelissäädyn uskollisuuden varmistamiseksi tosin upseereille taattiin heidän virkatalonsa, vaikkeivat enää tehneet palvelusta.
Siitä pitäen Suomen asevoimat olivat pienet ja yleensä rakentuivat palkka-armeijaperiaatteelle. Tällöin niitä voitiin yhdistää Venäjän asevoimiin ja käyttää myös Suomen rajojen ulkopuolella, mitä lainsäädäntö ei olisi sallinut "omalle armeijalle".
Napoleonin sotien aikana vuonna 1812 muodostettiin kolme 1200 miehen rykmenttiä ja Haminaan perustettiin Topografiakunta, joka vuodesta 1821 järjestettiin kadettikouluksi. 1. Jääkärirykmentin alaisia olivat Turun ja Hämeenlinnan pataljoonat, 2. Jääkärirykmentin alaisia Heinolan ja Kuopion pataljoonat, 3. Jääkärirykmentti käsitti ainoastaan Viipurin pataljoonan. Viipurin pataljoona sijoitettiin 1½ vuodeksi Pietariin suorittamaan vahtipalvelusta keisarin palatsissa. Vuonna 1819 vahvennettiin jääkärirykmentit jalkaväkirykmenteiksi ja Suomen opetuspataljoona siirtyi Helsinkiin.
Vuonna 1819 Suomessa olivat seuraavat sotaväen joukot:
- I Jalkaväkirykmentti
- 1. Turun pataljoona
- 2. Vaasan pataljoona
- II Jalkaväkirykmentti
- 3. Hämeenlinnan pataljoona
- 4. Heinolan pataljoona
- Suomen jääkärirykmentti
- 5. Viipurin pataljoona
- 6. Kuopion pataljoona
- Helsingin opetuspataljoona
- Suomen kadettikoulu
1827 sotaväki järjestettiin uudelleen:
- I prikaati
- 1. Turun tarkk'ampujapataljoona
- 2. Vaasan tarkk'ampujapataljoona
- II prikaati
- 3. Hämeenlinnan tarkk'ampujapataljoona
- 4. Heinolan tarkk'ampujapataljoona
- III prikaati
- 5. Kuopion tarkk'ampujapataljoona
- 6. Viipurin tarkk'ampujapataljoona
- Helsingin opetustarkk'ampujapataljoona
- Suomen kadettikoulu
Pataljoonassa oli neljä sadan miehen komppaniaa. Yhdessä joukot muodostivat divisioonan.
[muokkaa] Suomen kaarti
-
Pääartikkeli: Suomen kaarti
Heinäkuussa 1829 sai Anders Edvard Ramsayn johtama opetuspataljoona nuoren kaartin arvonimen ja siitä tuli Henkivartioväen 3. Suomen tarkk'ampujapataljoona, Suomen Kaarti. Muut joukot hajotettiin 21. toukokuuta 1830 paitsi saman vuonna perustettu 1. Suomen meriekipaasi, laivaton meriväen joukko. Suomen kaarti osallistui kaartin joukkojen etujoukkona muiden venäläisten osastojen mukana kukistamaan Puolan kapinaa vuosina 1830–1831.
[muokkaa] Krimin sota
Suomen Krenatööritarkk'ampujapataljoona perustettiin 1846. Krimin sodan aikana perustettiin 1854-1855 yhdeksän pataljoonaa, joiden kunkin vahvuudeksi määrättiin 600 miestä. Sotaväki värvättiin Ruotsin vallan ajan ruotulaitoksen mukaan. Ruotupataljoonat hajotettiin sodan jälkeen ja Krenatööritarkk'ampujapataljoona nimettiin 1860 Suomen opetustarkk'ampujapataljoonaksi, kunnes se hajotettiin 1867
Suomen kaarti kunnostautui vielä Turkin sodassa eritoten Gornyi Dubnjakin taistelussa 1877 ja sai palattuaan vanhan kaartin arvonimen.
[muokkaa] Asevelvollisuus
1800-luvun lopussa asevelvollisuus nähtiin tehokkaaksi menetelmäksi armeijan pitämiseen. Vuonna 1878 sääti Aleksanteri II asevelvollisuuden saatettavaksi voimaan koko valtakunnassa. Suomessa perustettiin autonomian turvin oma armeija joka erotettiin Venäjän armeijasta. Sotaministeriö ei tätä hyväksynyt ja koko järjestelyä pidettiin sen taholta väliaikaisena. Armeija koostui suomalaisista ja ylipäällikkönä oli keisari, ja Suomessa kenraalikuvernööri. Armeijan kooksi määriteltiin 5600 miestä. Suomalaisena sotaväen päällikkönä toimi kenraali Georg Edvard Ramsay.
Pataljoonat perustettiin läänien pääkaupunkeihin 1880–1881 ja ne olivat täydessä vahvuudessa 1883. Tällöin sotaväki koostui seuraavista yksiköistä:
- Henkivartioväen 3. Tarkk'ampujapataljoona (Helsinki)
- Suomen 1. Uudenmaan Tarkk'ampujapataljoona (Helsinki)
- 1. Artjärven reservikomppania (Artjärvi)
- 2. Tuusulan reservikomppania (Tuusula)
- 3. Lohjan reservikomppania (Lohja)
- 4. Halikon reservikomppania (Halikko)
- Suomen 2. Turun Tarkk'ampujapataljoona
- 5. Maarian reservikomppania (Maaria)
- 6. Uudenkaupungin reservikomppania (Uusikaupunki)
- 7. Ulvilan reservikomppania (Ulvila)
- 8. Ikaalisten reservikomppania (Ikaalinen)
- Suomen 3. Vaasan Tarkk'ampujapataljoona
- Suomen 4. Oulun Tarkk'ampujapataljoona
- Suomen 5. Kuopion Tarkk'ampujapataljoona
- 17. Iisalmen reservikomppania (Iisalmi)
- 18. Suonenjoen reservikomppania (Suonenjoki)
- 19. Juuan reservikomppania (Juuka)
- 20. Joensuun reservikomppania (Joensuu)
- Suomen 6. Mikkelin Tarkk'ampujapataljoona
- 21. Savonlinnan reservikomppania (Savonlinna)
- 22. Mikkelin reservikomppania (Mikkeli)
- 23. Mäntyharjun reservikomppania (Mäntyharju)
- 24. Taavetin reservikomppania (Taavetti)
- Suomen 7. Hämeenlinnan Tarkk'ampujapataljoona
- 25. Lammin reservikomppania (Lammi)
- 26. Urjalan reservikomppania (Urjala)
- 27. Oriveden reservikomppania (Orivesi)
- 28. Saarijärven reservikomppania (Saarijärvi)
- Suomen 8. Viipurin Tarkk'ampujapataljoona
- 29. Lappeenrannan reservikomppania (Lappeenranta)
- 30. Muolaan reservikomppania (Muolaa)
- 31. Rautjärven reservikomppania (Rautjärvi)
- 32. Sortavalan reservikomppania (Sortavala)
- Suomen Rakuunarykmentti (Lappeenranta, vuodesta 1890)
- Suomen Kadettikoulu (Hamina)
Yhdessä pataljoonassa oli neljä komppaniaa, rakuunarykmentti koostui kuudesta eskadroonasta. Lisäksi perustettiin 32 reservikomppaniaa. Suurin osa asevelvollisista palveli kolmena kesänä 90 päivää reservikomppaniassa. Pääsy kolmen vuoden palvelukseen vakinaisessa armeijassa johti usein valtion virkaan postissa tai rautateillä ja sosiaaliseen nousuun.
Suomen sotaväen vahvuus ei milloinkaan ylittänyt puolta maassa olleiden venäläisten joukkojen vahvuudesta. Suomalaiset joukkoyksiköt olivat luonteeltaan kevyttä jalkaväkeä eikä niitä ollut varustettu raskaalla aseistuksella, koska sodan sattuessa venäläiset joukot olisivat tarjonneet tykistötuen.
Poliittisista syistä pataljoonia ei koottu kahden pataljoonan tarkk'ampujarykmenteiksi kuin sotaharjoituksissa. Reservikomppaniat harjoittelivat aika ajoin pataljoonakokoonpanossa. Eräissä harjoituksissa nähtiin jopa neljästä reservipataljoonasta muodostettu rykmentti. Sodan aikana tällaisilla rykmenteillä olisi pyritty korvaamaan vakinainen väki kotirintaman vartiointi- ja järjestyksenpitotehtävissä. Varsinaiseen taistelukäyttöön reservijoukot eivät olisi soveltuneet kuin rajoitetusti. Sen sijaan vakinaisessa väessä palvelleista miehistä olisi voitu koota reservin tarkk'ampujapataljoona kunkin vakinaisen pataljoonan rinnalle. Näin Suomi olisi asettanut sodan sattuessa kahdeksan rykmenttiä tarkk'ampujia ja yhden ratsuväkeä valtakunnan puolustuksen tueksi. Tykistön ja pioneerien puuttuminen olisi kuitenkin aiheuttanut tarpeen venäläisten joukkojen välittömälle tuelle. Venäjä olisi kuitenkin voinut siirtää valtaosan maassa rauhan aikana olleista vakinaisista joukoista painopistealueelle Suomen ulkopuolelle.
Joukkojen koulutuksessa päähuomio oli ammunnan tarkkuudessa, jossa yksiköt saavuttivat toistuvasti yleisvaltakunnallista menestystä. Taktiikan alalla tehtiin kokeiluja sissitoiminnasta, mutta pääpaino oli venäläisen jalkaväenohjesäännön mukaisessa taktiikassa. Puolustussuunnitelmien laatimisessa ongelmaksi nähtiin se, että Suomessa oli verrattain vähän venäläisen taktiikan vaatimia laajoja aukeita, joilla joukkoja olisi voitu liikutella sujuvasti. Metsän käyttöä puolustukseen ei edes ehdotettu.
Tarkk’ampujapataljoonat ja rakuunarykmentti lakkautettiin ensimmäisellä sortokaudella 1901, Haminan kadettikoulu 24. huhtikuuta 1903 ja kaartin pataljoona 8. elokuuta 1905. Suomalaisia ei saatu Venäjän armeijaankaan, vaan kutsuntalakot aiheuttivat suomalaisten asevelvollisuuden lopettamisen ja asevoimat korvattiin rahallisella korvauksella, ns. sotilasmiljoonilla. Vastaavaa ratkaisua käytettiin Venäjän keisarikunnassa myös muualla. Muun muassa tataarikaanikunnat korvasivat asevelvollisuuden ylimääräisellä verolla.
Ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän armeijassa vapaaehtoisina taisteli noin 700 värväytynyttä suomalaista miestä. Kansainvälisesti mitattuna tämän vapaaehtoisjoukon tappiot olivat yhtä suuret kuin maailmansodassa kaikkein raskaimpia tappioita kärsineiden kansallisuuksien tappiot olivat. Enemmän kuin joka neljäs ei koskaan palannut sotaretkeltä kotimaahansa. Vapaaehtoisia osallistui sittemmin Suomen sisällissotaan, jossa heillä oli varsinkin sodan alkuaikoina merkittävä osuus erityisesti valkoisten puolustustaistelulle. Myös punakaartin historiassa oli oma panoksensa Venäjällä sotilaskoulutuksensa saaneiden vapaaehtoisten olemassaololla ja toiminnalla.
