Uinti

Wikipedia

Uinti on menetelmä, jolla ihmiset ja muut eläimet liikuttavat itseään vedessä. Se on suosittu kuntoilu- ja kilpaurheilumuoto.

Sisällysluettelo 1 Uintitekniikoita 1.1 Krooli 1.2 Selkäuinti 1.3 Rintauinti 1.4 Perhosuinti 1.5 Alkeisselkäuinti 1.6 Vesipallokrooli 1.7 Varvasuinti 1.8 Koirauinti 1.9 "Sculling" 2 Uinti kuntoiluna 3 Uimaopetus 4 Kilpauinti 4.1 Uima-allas 4.2 Sääntöjä[9] 4.2.1 Yleistä 4.2.2 Lähtö 4.2.3 Vapaauinti 4.2.4 Selkäuinti 4.2.5 Rintauinti 4.2.6 Perhosuinti 4.2.7 Sekauinti 4.3 Menestyneitä suomalaisia kilpauimareita 5 Muu uintiurheilu 6 Uintitermistöä 7 Uinnin riskit 8 Lähteet 9 Katso myös 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Uintitekniikoita

[muokkaa] Krooli

Pääartikkeli: vapaauinti

Krooli eli vapaauinti (engl. 'crawl') on nopein ilman apuvälineitä suoritettava uintitekniikka, ja siksi se on kilpailutilanteissa vapaauinnissa (engl. 'freestyle') käytettävä tekniikka. Kroolia uidaan vatsallaan. Se on kehitetty koiran uintitavasta.

Käsiveto koostuu veto- ja palautusvaiheista. Vetovaiheen alussa käsi on kurkotettuna suoraan eteen, mistä se pyritään mahdollisimman suuri vetopinta-ala ylläpitäen siirtämään vastakkaiseen ääriasentoonsa reiden sivulle. Heti käden tultua veteen haetaan sculling-liikkeellä ote vedestä, jonka jälkeen kyynärpää koukistuu, jotta vältetään turhaa olkapään rasitusta ja saadaan käsivetoon lisää voimaa. Käsivarsi ja kämmen eivät ylitä vartalon pitkittäistä keskilinjaa. Veto on loppua kohden kiihtyvä. Käsivedon palautusvaiheella tarkoitetaan vedenpinnan yläpuolella tapahtuvaa osaa, jossa käsi viedään reiden sivulta yläkautta pitkälle eteen. Tässä vaiheessa tärkeintä on pyrkiä minimoimaan veden vastus nostamalla hartia korkealle kiertämällä koko vartaloa (rullaus) ja ojentamalla käsi virtaviivaisesti veteen. Nykyisin pyritään palautuksessa mahdollisimman luonnolliseen liikkeeseen olkapäärasituksen välttämiseksi, joten kyynärpäätä ei tarvitse juurikaan koukistaa. Luonnollisen liikkeen tavoittelun vuoksi jokaisella uimarilla on erilainen "helpoin" liikerata.

Krooliuinnin potkuna käytetään vuoropotkua. Potku lähtee lonkasta asti niin, että alaspäin potkaistaessa polvi menee edellä ja jalkaterä potkaistaan piiskamaisesti suoraksi. Ylöspäin potkaistaessa jalka pidetään suorana. Potkurytmi on uimarikohtainen asia. Yleisin potkurytmi on kuusi potkua käsivetoa kohden. Varsinkin pitkillä matkoilla (400 m, 800 m, 1500 m ja avovesiuinti) on yleinen myös potkurytmi, jossa käytetään vain kahta potkua käsivetoparia kohti.

Uinnin aikana kasvot pidetään vedessä. Luonnollisin uintiasento saavutetaan pitämällä katse pohjaa kohti. Entinen "katse eteenpäin" -tyyli aiheuttaa alaselkään notkon, jolloin selän päälle kertyy vettä, mikä tekee uinnista raskaampaa. Sisäänhengitys suoritetaan "kainalosta" niin, että henkeä vedetään käsivedon palautusvaiheen aikana. Tavoitteena on, että päätä ei juurikaan tarvitsisi kääntää hyvästä uintiasennosta sivulle, vaan vartalon rullauksella saadaan puolet kasvoista vedenpinnan yläpuolelle, mikä riittää hengittämiseen. Uloshengitys toteutetaan kasvojen ollessa vielä vedessä. ^[1]

[muokkaa] Selkäuinti

Pääartikkeli: selkäuinti

Selkäuinti on periaatteessa kroolia selällään. Se on yleinen kuntouintitekniikka, jossa uidaan selällään. Selkäuinnin potku on lähes samanlainen kuin krooliuinnissa. Käsivedossa voidaan erottaa samat vaiheet kuin krooliuinnissa, eli palautusvaiheessa käsi tuodaan veden pinnan päällä eteen ja vetovaiheessa se viedään veden alla reidelle asti. Selkäuinnin käsivedossa on erityisen tärkeää ns. rullaus. Tällä tarkoitetaan hartialinjan kiertymistä käsivetojen rytmissä. Esimerkiksi oikean käden ollessa palautusvaiheessa oikea hartia nousee vedestä ja vasen painuu alas. Rullauksella minimoidaan veden vastus palautuvan käden osalta ja maksimoidaan vetopinta-ala vetävän käden osalta. ^[2]

[muokkaa] Rintauinti

Pääartikkeli: rintauinti

Rintauintia kutsutaan joissakin yhteyksissä myös sammakkouinniksi, koska sen potku muistuttaa sammakon takajalkojen liikettä vedessä. Rintauinti on hyvin yleinen kuntoilumuoto, ja ehkä juuri siksi sitä uidaan hyvin monilla eri tavoilla. Se on fyysisesti melko helppo laji. Selkäuintia ja alkeisselkäuintia voi pitää rintauintiakin vähemmän vaativina, mutta rintauinti on yleisempää ehkäpä juuri siksi, että toisin kuin selkäuinnissa, rintauinnissa on helppo nähdä eteenpäin. Harrastusuimareilla on usein käytössä tyyli, jossa päätä pidetään jatkuvasti pinnan yläpuolella, etteivät hiukset kastuisi tai siitä syystä, että uimari ei hallitse hengitystekniikkaa. Tässä tyylissä on vaarana niskan rasittuminen.

Rintauinnin potku alkaa tilanteesta, jossa jalat ovat suorina nilkkoja myöten. Jalat koukistetaan yhtäaikaisesti niin, että polvet kiertyvät lievästi ulospäin. Veden vastuksen minimoimiseksi pyritään välttämään polvien tuomista liikaa "mahan alle". Nilkat koukistetaan ja jalat potkaistaan suoriksi leveälle. Potkun loppuvaiheessa jalkapohjat viedään yhteen ja ojennetaan.

Rintauinnin käsiveto voidaan synkronoida potkun kanssa niin, että kädet työnnetään yhtäaikaisesti eteen samalla hetkellä kuin aletaan potkaista jalkoja suoriksi. Tätä kutsutaan liukuvaiheeksi. Liukuvaiheessa pää painetaan vedenpinnan alle, jotta potkun teho pystyttäisiin hyödyntämään virtaviivaisessa asennossa.

Käsiveto alkaa, kun kädet ovat suorina edessä yhdessä kämmenet alaspäin. Aluksi käsiä viedään 10–15 senttiä suorina ulospäin. Veto jatkuu pyöreänä liikkeenä taaksepäin niin, että kyynärpäitä kohottaen vedetään suunnilleen rintakehän kohdalle ja kierretään kämmenet lähes yhteen. Tästä tilanteesta puristetaan kyynärpäät lähes yhteen ja työnnetään samalla kädet nopeasti eteen veden pinnan suuntaisesti. Käsivedossa on tärkeää pitää veto riittävän lyhyenä. Rajana voidaan pitää hartialinjaa. Jos kämmenet tai kyynärpäät valuvat vetovaiheessa hartialinjan alapuolelle, vedosta menetetään tehoa palautusvaiheen vastuksen vuoksi. ^[3]

[muokkaa] Perhosuinti

Pääartikkeli: perhosuinti

Perhosuintia pidetään usein vaikeimpana ja fyysisesti raskaimpana uintitekniikkana. Mikäli tekniikka on hyvä, perhosuinti on kuitenkin fyysisesti vähemmän rasittava kuin rintauinti. Tekniikkana perhosuinti on hitaampi kuin krooli, mutta nopeampi kuin rintauinti, ja alkujaan se eriytettiin rintauinnista omaksi kilpailulajikseen kilpailijoiden hylättyä varsinaisen rintauinnin.

Perhosuinnin potkuna käytetään ns. delfiinipotkua, jossa voimakkaasti lantion liikettä hyödyntäen suoritetaan krooliuinnin potkua muistuttava liike niin, että jalat toimivat yhtäaikaisesti. Käsiveto eroaa rintauinnin käsivedosta niin, että käsiveto jatkuu aina reidelle, eli kädet työnnetään suoriksi vartalon suuntaisesti. Käsiveto alkaa lähes samoin kuin rintauinnissa, mutta kun rintauinnissa kämmenet kierretään yhteen, perhosuinnissa sormet tuodaan lähelle toisiaan vatsan alla, josta kädet työnnetään suoriksi (lopputyöntö). Palautus suoritetaan heittämällä kädet yhtäaikaisesti eteen. Potkurytmi vaihtelee jonkin verran. Yhtä käsivetoa kohti suoritetaan kaksi potkua, joista toinen potkaistaan suunnilleen käsien osuessa edessä veteen ja toinen käsivedon lopputyönnön aikana. ^[4]

[muokkaa] Alkeisselkäuinti

Alkeisselkäuinti on uimaopetuksessa käytettävä selkäuinnin yksinkertaistettu versio. Alkeisselkäuinnissa kädet pidetään vartalon sivuilla ja kyynärvartta liikuttamalla työnnetään vettä taaksepäin samalla uintia tasapainottaen ja vartaloa pinnassa kannatellen.

[muokkaa] Vesipallokrooli

Vesipallokroolin tekniikka on muuten hyvin samanlainen kuin kroolissa, mutta pää pidetään vedenpinnan yläpuolella. Uimista helpottaa myös käsivedon pitäminen lyhyempänä kuin kroolissa. Tekniikka tunnetaan myös nimellä Tarzan. Nimitys on perua Johnny Weissmullerin uintitekniikasta, joka tuli suurelle yleisölle tutuksi Tarzan-elokuvista.

[muokkaa] Varvasuinti

Varvasuinti (killeri/torpedo) on yleinen harjoittelumuoto, jolla voidaan kehittää kehon hallintaa ja harjoittaa käsivarren ojentajalihaksia. Tehokas etenemismuoto se ei ole. Varvasuinnissa edetään selällään jalat edellä. Varpaat (tai polvet) pidetään pinnassa. Kädet pidetään joko vartalon vieressä tai suorana ylhäällä. Käsiveto, jonka avulla koko eteneminen tapahtuu, suoritetaan melovana edestakaisena (sculling) liikkeenä.

[muokkaa] Koirauinti

Koirauinnissa jaloilla polskutetaan kuten kroolissa ja käsillä kauhotaan vettä kuten räpyläjalkaiset linnut jaloillaan. Koirauinti ei ole tehokasta, mutta se on helppo oppia. Käsipohjauinti on koirauinnin muoto, jossa kädet ulottuvat pohjaan. Silloin käsillä voi ohjata tehokkaammin kulkusuuntaa.

[muokkaa] "Sculling"

[1] Kuvassa Scullingin asennot sivulta ja ylhäältä.

Sculling on käsillä tehtävä sivuttainen liike, joka kuljettaa uimaria eteenpäin. Liikkeessa maataan vatsallaan vedessä ja kädet ovat hieman koukussa pään alla. Jaloilla ei potkita. Usein kehotetaan kuvittelemaan käsien alle tynnyrit, jotta käsien asento olisi oikea. Sitten kädet liikutetaan sivulta toiselle kämmenet ulospäin, ja kun ollaan "reunassa", kädet käännetään kämmenet yhteen, jonka jälkeen ne käännetään ja työnnetään ulkopuolella, jolloin liikutaan hieman eteenpäin. Kun uidaan scullingia, tavoitteena olisi "matoliike", eli kädet pitäisi pitää mahdollisimman paikallaan. Sculling on hyvä harjoite harjoitellessa perhosuintia.

[muokkaa] Uinti kuntoiluna

Uinti on kuntoilumuotona erittäin monipuolinen liikuntalaji, koska se harjoittaa sekä ylävartaloa että alavartaloa. Koska uinnissa tuki-ja liikuntaelimiin ei kohdistu vastaavanlaisia iskuja kuin esimerkiksi juostessa, uintia ja usein myös vesijuoksua voidaan käyttää vammoista kuntoutumisen apuna. Vedessä on myös mahdollista tehdä liikkeitä, jotka maalla ovat fyysisen vaativuutensa takia mahdottomia.

Useimmissa uintilajeissa suurin rasitus kohdistuu hartiaseudun lihaksiin. Tyypillinen aktiiviuimarin rasitusvamma onkin olkapään kipu, jota kutsutaan yleisnimityksellä uimarin olkapää. Vaiva esiintyy erityisesti krooliuinnin yhteydessä kilpauimarin pyrkiessä saamaan käsivedosta mahdollisimman tehokkaan. Toinen uimareita uhkaava rasitusvamma kohdistuu polviin ja esiintyy erityisesti rintauimareilla. Yleensä nämä vammat vaivaavat vain runsaasti harjoittelevia kilpauimareita, ja kuntouimarit kärsivät vammoista erittäin harvoin.

Uinti soveltuu liikuntamuotona hyvin myös astmaatikoille uimahallien kostean ja pölyttömän ilman takia. Lisäksi uintia pidetään hyvänä harjoituksena hengityselimille. Joskus on epäilty uimahallien kloorin ja voimakkaan rasituksen altistavan nuoria kilpauimareita astmaoireille. Toisaalta astma on nykyään yleinen vaiva kaikkien hengityselimistöä rasittavien urheilulajien kohdalla, ja harjoitteluolosuhteiden osalta uinti soveltuu astmaatikolle paremmin kuin ulkolajit.

[muokkaa] Uimaopetus

Pääartikkeli: uimaopetus

Suomessa, aivan kuten Ruotsissa ja Tanskassakin, on periaate, että kaikkien lasten tulee oppia uimaan yhtä hyvin kuin oppia toimimaan hätätapauksissa veden lähellä. Usein uimataidon määritelmänä on, että henkilö pystyy uimaan 200 metriä (220 jaardia), josta vähintään 50 metriä (55 jaardia) selällään, ensin kuitenkin hypättyään veteen niin, että pääkin on ollut veden alla. Vaikka 95% Ruotsin kouluikäisistä lapsista osaa uida, hukkuminen on kolmanneksi yleisin syy kuolemaan. ^[5]

Alankomaissa ja Belgiassa uimaopetus koulupäivän aikana on hallitusten tukema. Useimmat koulut tarjoavat mahdollisuuden uimaopetukseen.

Useissa maissa on uimaopetusta tarjolla paikallisissa uimahalleissa. Uintia opettaa yleensä paikallinen vapaaehtoinen tai yksityiset yritykset.

Iso-Britanniassa Top-ups scheme tarjoaa koululaisille, jotka eivät osaa uida vielä 11 vuoden iässä, mahdollisuutta päivittäiseen intensiiviseen opetukseen. Ne lapset, jotka eivät ole saavuttaneet Iso-Britannian suositusta eli 25 metrin uintitaitoa ennen perusopetuksen päättymistä, pääsevät koulutukseen, joka kestää kaksi viikkoa, joka päivä puoli tuntia. ^[6]

[muokkaa] Kilpauinti

Kilpauintilajit ovat:

• vapaauinti (vu)
• selkäuinti (su)
• rintauinti (ru)
• perhosuinti (pu)
• sekauinti (sku) jossa uidaan järjestyksessä perhos-, selkä-, rinta- ja vapaauintia. Sääntöjen mukaan sekauinnin vapaauintiosuudella uimari voi käyttää mitä tahansa muuta uintitekniikkaa, paitsi ei selkä-, perhos- eikä rintauintia eli käytännössä aina kroolia. Sekauintiviestin uintijärjestys on selkä-, rinta-, perhos- ja vapaauinti. Sekauinnista poikkeava uintijärjestys johtuu ennen kaikkea siitä, että selkäuintiin lähdetään vedestä. Selkäuimarin uidessa ensimmäisen osuuden vältytään törmäyksiltä loppujen uimareiden aloittaessa osuutensa lähtökorokkeelta.

Suomessa on noin 4 400 lisensoitua kilpauimaria ja yli 30 000 harrastelijaa kilpauintikouluissa ja harrastelijaryhmissä. ^[7]

[muokkaa] Uima-allas

Uima-altaan pituus kilpauinnissa on 25 tai 50 metriä. Molemmilla altaanmitoilla mitataan ennätykset erikseen, koska käännöksessä säästyy aikaa ja näin ollen 25 metrin altaan ajat ovat nopeampia kuin 50 metrin altaan. Vertailtaessa lyhyellä ja pitkällä radalla saavutettuja aikoja käytetään laskennallista hyvitystä, jonka avulla voidaan esimerkiksi asettaa samantasoinen aikaraja kummallekin altaalle. Menetelmä on käytössä esimerkiksi uinnin Suomen Mestaruuskilpailujen osallistumiseen oikeuttavien aikarajojen laskennassa. Hyvitys on lajista riippuen: 1 sekunti/50 m, eli esimerkiksi 50 metrin radalla uitu vapaauinti aika 30,00 sekuntia vastaa 25 metrin radalla 29,00 sekuntia. Poikkeuksen muodostavat rintauinti, jossa hyvitys on 1,5 sekuntia/50 m, ja sekauinti, jossa hyvitys on 1,25 sekuntia/50 m, sekä 4*100 metrin sekauintiviesti, jossa hyvitys on yhteensä 5 sekuntia. Käytännössä hyvitykset ovat sopimuksenvaraisia, ja eri uimarit menestyvät lyhyellä altaalla hieman eri tavoin kuin pitkällä altaalla. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että pienikokoinen uimari ei saa lyhyestä altaasta yhtä suurta hyötyä kuin pitkä uimari.

Kansainväliset kilpailut uidaan 25 tai 50 metrin altaassa, jossa on vähintään kahdeksan rataa. Ulompien ratojen ulkoreunassa täytyy olla vähintään puolen metrin kaistale tasaamassa ratojen eroja. ^[8]

[muokkaa] Sääntöjä^[9]

[muokkaa] Yleistä

• Uimarin on tultava maaliin samalla radalla, kuin miltä lähti.
• Uinnin aikana pohjaan ei saa koskettaa eikä siis ponnistaa siitä.
• Pohjassa seisominen vapaauinnissa ja sekauintiviestin vapaauintiosuudella on sallittua, mutta käveleminen on kiellettyä.
• Rataköydestä vetäminen ei ole sallittua.
• Uimari ei saa kilpailuissa käyttää sellaisia apuvälineitä, jotka voisivat lisätä hänen nopeuttaan, kellumiskykyään tai kestävyyttään (esimerkiksi räpyläkäsineitä, räpylöitä ym. ). Uimalasien käyttö on sallittu.
• Viestijoukkueen uinti on hylättävä, mikäli joku sen uimareista syyllistyy vaihtorikkoon. Vaihtorikoksi katsotaan, kun lähtemässä olevan uimarin jalat irtoavat lähtökorokkeesta ennen kuin saapumassa oleva uimari ehtii koskettaa seinää.
• Uimarin, joka on tullut maaliin tai päättänyt oman viestiosuutensa, täytyy nousta altaasta niin pian kuin se on mahdollista häiritsemättä muita uimareita, jotka eivät vielä ole maalissa. Muussa tapauksessa uimarin tai hänen viestijoukkueensa uinti hylätään.

[muokkaa] Lähtö

• Lähtö vapaauinnissa, rintauinnissa, perhosuinnissa ja sekauinnissa tapahtuu veteen hypäten. Kilpailunjohtajan pitkällä vihellyksellä kilpailijoiden tulee nousta lähtökorokkeille. Lähettäjän antamalla komennolla "paikoillenne" (kansainvälisissä kilpailuissa "Take your marks") kilpailijoiden on otettava lähtöasento ja ainakin toinen jalka on oltava lähtökorokkeen etureunalla. Käsien asennolla ei ole merkitystä. Kun kaikki kilpailijat ovat liikkumatta, lähettäjä antaa lähtömerkin.
• Selkäuinnin ja sekauintiviestin selkäuintiosuuden lähtö tapahtuu vedestä. Kilpailunjohtajan pitkällä vihellyksellä uimareiden tulee hypätä välittömästi veteen. Kilpailunjohtajan toisella pitkällä vihellyksellä uimareiden tulee palata lähtöpäätyyn ilman tarpeetonta viivyttelyä. Kun kaikki uimarit ovat lähtöasennossa, lähettäjä komentaa "paikoillenne" (kansainvälisissä kilpailuissa "Take your marks"). Kun kaikki kilpailijat ovat liikkumatta, lähettäjä antaa lähtömerkin.
• Jokainen uimari, joka lähtee ennen lähtömerkkiä hylätään. Jos lähtömerkki annetaan ennen kuin hylkäys on tapahtunut, kilpailu jatkuu ja uimari tai uimarit hylätään uinnin jälkeen. Jos hylkäys tapahtuu ennen lähtömerkkiä, ei lähtömerkkiä anneta, vaan jäljellä olevat uimarit komennetaan alas lähtökorokkeilta ja lähtö tapahtuu uudelleen.

[muokkaa] Vapaauinti

• Vapaauinnissa uimari saa uida mitä lajia tahansa. Ainoa poikkeus on sekauintiviesti, jossa vapaauintiosuudella ei saa uida rinta-, selkä- tai perhosuintia.
• Uimarin täytyy käännöksessä ja maalissa koskettaa seinää jollain kehonosallaan.
• Uimarin jonkin kehonosan täytyy rikkoa veden pinta uinnin ajan. On kuitenkin sallittua sukeltaa käännöksen aikana ja 15 metriä käännöksen ja lähdön jälkeen. Viimeistään tällä kohtaa täytyy pään rikkoa veden pinta.

[muokkaa] Selkäuinti

• Ennen lähtömerkkiä kilpailijat asettuvat veteen katse lähtöpäähän päin pitäen molemmin käsin lähtöseinän kädensijoista. Jalkoja ei saa lähdössä asettaa kouruun.
• Lähdössä ja käännöksen jälkeen uimarin tulee ponnistaa irti ja uida selällään koko uinnin ajan paitsi suorittaessaan käännöstä (selkäuinnin aikana ei vartalo saa kiertyä yli 90° lukuun ottamatta käännöstä). Pään asennolla ei ole merkitystä.
• Selkäuinnissa on sama sääntö kuin vapaauinnissa veden pinnan rikkomisen kannalta.
• Maaliin tullessa, uimarin on kosketettava seinää selkäuintiasennossa.

[muokkaa] Rintauinti

• Lähdön ja käännöksen jälkeen vartalo on pidettävä ensimmäisen käsivedon alkamisesta lukien vatsallaan. Missään vaiheessa ei saa kääntyä selälleen. Koko uinnin ajan uintiliikkeet tulee suorittaa järjestyksessä yksi käsiveto, yksi potku.
• Kaikki käsiliikkeet on tehtävä yhtäaikaisesti ja samassa vaakasuorassa tasossa ilman poikkeavia liikkeitä.
• Kädet on työnnettävä rinnalta eteenpäin samanaikaisesti veden pinnassa, sen ala- tai yläpuolella. Kyynärpäiden täytyy olla veden alla paitsi viimeisen käsivedon aikana käännöstä ennen, käännöksen aikana ja maaliin tultaessa. Kädet on palautettava takaisin veden pinnalla tai sen alla. Käsiä ei saa viedä taakse ohi lantiolinjan paitsi ensimmäisen vedon aikana lähdössä ja käännöksessä.
• Jokaisen täyden käsiveto- ja potkujakson aikana täytyy uimarin pään jonkun osan rikkoa veden pinta. Lähdön ja jokaisen käännöksen jälkeen, uimari saa ottaa yhden käsivedon täydellisesti taakse jalkoihin asti. Pään täytyy rikkoa veden pinta ennen kuin kädet kääntyvät sisäänpäin toisen vedon leveimmässä vaiheessa. Ollessaan veden pinnan alla uimari saa suorittaa yhden alaspäin suuntautuneen

perhosuinnin potkun, jota seuraa rintauinnin potku. Tämän jälkeen, kaikki jalkaliikkeet on suoritettava yhtäaikaisesti ja samassa vaakasuorassa tasossa ilman poikkeavia liikkeitä.

• Potkussa jalkaterät on käännettävä ulospäin taaksepotkun aikana. Saksipotku, vapaauinnin potku tai alaspäin suuntautuva perhosuinnin potku on kielletty. Vedenpinnan rikkominen jalkaterillä on sallittu, ellei sitä seuraa alaspäin suuntautuva perhosuinnin potku.
• Käännöksiin ja maaliin tultaessa kosketuksen on tapahduttava molemmin käsin samanaikaisesti, joko veden pinnassa, sen ylä- tai alapuolella. Pää voi painua veden alle viimeisen käsivedon jälkeen ennen kosketusta, edellyttäen, että se on rikkonut vedenpinnan jossain vaiheessa viimeisen täydellisen tai epätäydellisen käsiveto - potkujakson aikana, joka edeltää kosketusta.

[muokkaa] Perhosuinti

• Lähdön ja käännöksen jälkeen vartalo on pidettävä ensimmäisen käsivedon alkamisesta lukien vatsallaan. Kyljellään potkiminen on sallittua veden alla. Missään vaiheessa ei saa kääntyä selälleen.
• Molemmat kädet on vietävä eteen yhtaikaa veden pinnan ylitse ja tuotava taakse samanaikaisesti koko uinnin ajan.
• Jalkojen kaikkien ylös-alasliikkeitten täytyy olla samanaikaisia. Jalkojen tai jalkaterien ei tarvitse olla samalla tasolla, mutta niiden asento toisiinsa ei saa vaihdella. Rintauinnin potkuliike ei ole sallittu.
• Käännökseen ja maaliin tultaessa on kosketuksen tapahduttava molemmin käsin samanaikaisesti joko veden pinnassa, sen ylä- tai alapuolella.
• Lähdössä ja käännöksessä uimari saa suorittaa veden alla yhden tai useampia potkuja ja yhden käsivedon, jolla uimarin on tultava pintaan. Lähdön ja käännöksen jälkeen saa uimari sukeltaa korkeintaan 15 metriä. Viimeistään tällä kohtaa pään täytyy rikkoa veden pinta. Uimarin tulee pysyä veden pinnalla seuraavaan käännökseen tai maaliintuloon asti.

[muokkaa] Sekauinti

• Sekauinnissa uidaan tässä järjestyksessä: Perhosuinti, selkäuinti, rintauinti ja vapaauinti.
• Sekauintiviestissä uimarit uivat neljä uintilajia tässä järjestyksessä: selkäuinti, rintauinti, perhosuinti ja vapaauinti.
• Jokainen uintiosuus täytyy päättää asianomaisen uintilajin sääntöjen mukaisesti.

[muokkaa] Menestyneitä suomalaisia kilpauimareita

• Arvo Aaltonen
• Marjatta Hara
• Jere Hård
• Antti Kasvio
• Anu Koivisto
• Eila Pyrhönen
• Matti Rajakylä
• Toivo Reingold
• Eeva Saarinen
• Hanna-Maria Seppälä
• Jani Sievinen
• Jarno Pihlava
• Vesa Hanski

[muokkaa] Muu uintiurheilu

Lisäksi uinti kuuluu osana vesipallon, taitouinnin, nykyaikaisen viisiottelun ja triathlonin kilpailusuoritukseen. Taitouinti tunnettiin 1960-luvulle asti Suomessa nimellä kuviokellunta, mutta vakavaa kilpailutoimintaa kehitettäessä nimi muutettiin kuvaavammaksi.

[muokkaa] Uintitermistöä

Seuraavia termejä käytetään erityisesti kilpauinnissa.

• Alh. = uintilähtö vedestä. ^[10]
• Delf. = delfiinipotku eli perhosuinnin potku. ^[11]
• Finsta = 50 metrin uintimatka. ^[12]
• Kiihd. = kiihdyttäen, eli uintisuoritus, jossa vauhtia kiihdytetään loppua kohden. ^[13]
• Omav. tai OV = omavalintainen uintityyli. ^[14]
• Piikki = 25 metrin uintimatka. ^[15]
• Pot., potk., potkuja = termeillä tarkoitetaan jalkapotkuja laudan kanssa tai ilman. ^[16]
• Sammakko = sammakkouinti, rintauinti.
• SKU = sekauinti, eli uintimatka, johon sisältyy 4 uintityyliä. Minimimatka tämän uimiseen on 100 metriä.^[17]
• Ylh. = lähtö ylhäältä. Lähtö tapahtuu lähtökorokkeelta. ^[18]

[muokkaa] Uinnin riskit

Hukkuminen 

Suomessa kuolee nykyään vuosittain hukkumalla noin 150-180 henkilöä.^[19] Näistä hukkumistapauksista kuitenkin vain hyvin pieni osa liittyy varsinaisesti uimisen harrastamiseen. Hukkumisonnettomuudet tapahtuvat tyypillisesti vesiliikenteessä, uidessa tai pudotessa veteen tai jäihin. Miesten kuolleisuus hukkumistapaturmiin vuonna 2000 oli 4,5/100 000 ja naisten 0,8/100 000 vuodessa. Suomalaisten miesten hukkumiskuolleisuus on kansainvälisesti katsottuna erittäin suuri, ja merkittävä osa hukkumisista tapahtuu humalassa.^[20]

Hukuksiin joutuminen 

Hukkuminen tarkoittaa määritelmällisesti henkilön kuolemista hukuksiin joutumisen seurauksena. Hukuksiin joutuminen aiheuttaa kehossa hapenpuutteen ja asidoosin, jotka pitkään kestäessään johtavat sydänpysähdykseen. Aivot kestävät hapenpuutetta vain noin 4-5 minuuttia vaurioitumatta. Suomessa hukkuminen tapahtuu lähes aina kylmään veteen, mikä aiheuttaa nopeasti kehon hypotermian. Likaisen veden ja vierasesineiden aspiroiminen keuhkoihin saattaa johtaa hengitysvajaukseen. Hukuksiin joutumisesta hengissä selvinneillä voi esiintyä esimerkiksi aivo-, keuhko- ja kaularankavaurioita.^[21]

Kemikaaleille altistuminen 

Kloori on uima-altaiden puhtaanapidossa yleisesti käytetty kemikaali, joka voi aiheuttaa silmien ja keuhkojen ärsytystä. Kloori voi myös johtaa hiusten väri- ja rakennemuutoksiin; erityisesti vaalennettujen hiusten muuttumista vihertävänsävyisiksi on kuvattu.

Mikrobit ja infektiot 

Veden laadusta ja tyypistä riippuen vedessä voi elää bakteereja, parasiitteja, sieniä ja viruksia, jotka saattavat aiheuttaa ihmisille infektioita. Suomen vesistöissä kasvaa usein myrkyllisiä sinileväbakteereja, jotka voivat aiheuttaa uimareille iho- ja keuhko-oireita.

Liikuntavammat 

Vammariskin suhteen uinti on yksi turvallisimmista liikuntalajeista. Uinnissa sattuu vuonna 2004 tehdyn suomalaisen tutkimuksen mukaan 1,0 vammaa tuhatta harrastettua tuntia kohti; vaarallisimmissa lajeissa vammoja sattuu moninkertaisesti. Kolme vaarallisinta lajia tutkimuksessa olivat squash (18,3/1000), judo (16,3/1000) ja suunnistus (13,6/1000). Rasitusvammojen osuus uinnissa tapahtuneista vammoista on noin kolmasosa.^[22]

Vesiolosuhteet 

Virtaukset luonnonvesistöissä saattavat vetää uimarin pinnan alle ja johtaa hukkumiseen. Suomen olosuhteissa kylmässä vedessä pitkään oleileminen voi johtaa hypotermiaan. Vesi heijastaa auringonvaloa ja voi johtaa suojaamattoman ihon palamiseen auringossa. Vammautumisriski on suuri sukellettaessa tuntemattomaan veteen, jolloin uimarin kaularanka voi vaurioitua pään osuessa pohjaan.

Vaaralliset vesieliöt 

Vedessä elää monenlaisia ihmiselle vaarallisia tai haitallisia eläimiä. Tällaisia eläimiä ovat muun muassa rauskut, meduusat, merisiilit, sähköankeriaat, hait, käärmeet ja ravut.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Uimarit.fi Vapaauinti tekniikkaa
2. ↑ Uimarit.fi Selkäuinnin tekniikkaa
3. ↑ Uimarit.fi Rintauinnin tekniikkaa
4. ↑ Uimarit.fi Perhosuinnin tekniikkaa
5. ↑ Skolverket
6. ↑ Telegraph
7. ↑ Uimaliitto.fi Kilpauinti
8. ↑ Uimaliitto 5. suorituspaikat
9. ↑ Uimaliitto 3.Uinti
10. ↑ Uimarit.fi Alh
11. ↑ Uimarit.fi Delf
12. ↑ Uimarit.fi Finsta
13. ↑ Uimarit.fi Kiihd.
14. ↑ Uimarit.fi Omav.
15. ↑ Uimarit.fi Piikki
16. ↑ Uimarit.fi Pot., potk., potkuja
17. ↑ Uimarit.fi SKU
18. ↑ Uimarit.fi Ylh.
19. ↑ Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliiton hukkumistilastot, sivu luettu 1.2.2007
20. ↑ Penttilä A, Karkola K. "Kuolemaan johtaneet tapaturmat kotona ja vapaa-ajalla." (24.10.2003). Duodecim Terveyskirjasto.
21. ↑ Lund V,Perttilä J (1999). "Hukuksiin joutuneen potilaan hoito." Suomen Lääkärilehti 54(34):4231-4235.
22. ↑ Parkkari J, Kannus P, Fogelholm M (2004). "Liikuntavammat - suurin tapaturmaluokka Suomessa." Suomen Lääkärilehti 59(41):3889-3895.

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo uimareista (sisältää myös laajemman listan suomalaisista kilpauimareista)
• Luettelo suomalaisista uimaseuroista
• Uimahalli
• Uimaranta

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen uimaliitto
• FINA:n määrittelemät säännöt eri vesilajeihin (englanniksi)
• Ilkka´s Pool
• Uinti.org keskustelufoorumi
• Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto
• Uimarit.fi