Kansainvälinen järjestelypankki
Wikipedia
Kansainvälinen järjestelypankki (saks. Bank für Internationalen Zahlungsausgleich, BIZ; engl. Bank for International Settlements, BIS; ransk. Banque des règlements internationaux, BRI), jonka pääkonttori sijaitsee Baselissa, on kansainvälinen rahoitusjärjestö. Se hoitaa osaa kansainvälisistä valuuttavarannoista ja sitä voidaan näin pitää eräänlaisena pankkina maailman keskuspankeille. Se on Sveitsin merkittävimpiä pankkeja, mutta tarjoaa pankkipalveluita vain keskuspankeille tai itsensä kaltaisille kansainvälisille järjestöille.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Kansainvälisen järjestelypankin perustivat vuonna 1930 Belgian, Iso-Britannian, Italian, Ranskan ja Saksan keskuspankit sekä ryhmä japanilaisia ja yhdysvaltalaisia yksityisiä pankkeja. Se on siten vanhin nykyisin toimiva kansainvälinen rahoitusorganisaatio. Alkujaan sen tarkoitus oli varmistaa Saksan maksukyky sen edellisen sodan sotakorvausten maksun takkuillessa. Kuitenkin jo 1931, kun Saksan korvausten maksu keskeytyi maailmantalouden kriisin perusteella, jäivät nämä tehtävät pääosin syrjään. Itse asiassa Saksan maksuvaikeudet olivatkin antaneet vain viimeisen sysäyksen organisaation muodostamiselle, se kun "keskuspankkien pankkina" toimiessaan edisti niiden välistä yhteistyötä ja antoi mahdollisuuksia uusiin liiketoimiin.
Kansainvälisen organisaation perustaminen Saksan sotakorvauksien maksua järjestelemään kuului osana kunnianhimoiseen Youngin suunnitelmaan (1929), joka seurasi Dawesin suunnitelmaa (1924). Pankki perustettiin puolueettomaan Sveitsiin, ja sen sijoittamisessa Baseliin aivan sekä Saksan että sen sodassa aiheuttamista tuhoista eniten kärsineen Ranskan rajalle oli tiettyä symboliikkaa. Laman aikana 1931 alkaen Saksan maksuja alettiin kuitenkin antaa anteeksi, ja lopulta Saksa ei koskaan maksanut sotakorvauksiaan, vaan päinvastoin aloitti uuden sodan.
Toisen maailmansodan jälkeen järjestelypankki aloitti taas toimintansa ja sen sääntöjä muutettiin niin, että kaikki eurooppalaiset keskuspankit, myös sosialististen maiden (lukuun ottamatta Neuvostoliittoa ja DDR:ää) tulivat jäseniksi. Vuosien 1962 ja 1971 välisenä aikana sen työn painopiste oli valuuttakriisien vastaisten toimien koordinoinnissa, läheisessä yhteistyössä ns. kymppikerhon (G10) kanssa, jossa olivat edustettuina kymmenen tärkeintä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF jäsenmaata, sekä Sveitsi, joka ei vielä tuolloin ollut IMF:n jäsen. Vuoden 1971 jälkeen, kun kiinteiden valuuttakurssien Bretton Woods -järjestelmä oli lakkautettu, siirryttiin muihin asioihin, kuten eurovaluuttamarkkinoiden sekä pankkien ja vakuuksien valvontaan.
[muokkaa] Rakenne
Kansainvälinen järjestelypankki on osakeyhtiö jonka pääkonttori sijaitsee Sveitsin Baselissa. Sen vahvistettu yhtiöpääoma on määrältään 1,5 miljardia kultafrangia. Pääoma on jaettu 600 000 osakkeeseen arvoltaan 2 500 kultafrangia. Uusien säännösten mukaan näitä voivat pitää hallussaan vain keskuspankit, joskaan tätä ei vielä ole de facto pantu käytäntöön. Yksi kultafrangi vastaa noin 0,29 grammaa hienokultaa, joka oli Sveitsin frangin kultapariteetti 1930-luvun alussa Kansainvälistä järjestelypankkia perustettaessa. Tosin tällä suhteella on merkitystä lähinnä vain tilinpäätöksen laadinnassa, kun taas järjestelypankin päivittäiset liiketoimet hoidetaan tätä nykyä pääasiassa dollareissa. Vaikka sitä kohdellaan virallisesti sveitsiläisenä osakeyhtiönä, on järjestelypankki Haagin sopimuksen mukaan kansainvälinen järjestö ja siten kansainvälisen oikeuden alainen. Osakkeenomistajia ovat keskuspankit ja huolimatta uusista säännöksistä on edelleen myös yksityisiä omistajia. Jälkimmäiset puolustautuvat tällä hetkellä sitä vastaan, ettei heitä ostettaisi pakolla ulos pankista.
Ylimmäinen toimielin järjestelypankissa on kerran vuodessa kokoontuva yleiskokous. Liikkeenhoito on hallintoneuvoston vastuulla. Siihen kuuluvat järjestelypankin säännöstön mukaan viran puolesta perustajajäsenten Belgian, Iso-Britannian, Italian, Ranskan ja Saksan keskuspankkien johtajat kuin myös amerikkalaisen keskuspankin johtokunnan puheenjohtaja, joka tosin on huolehtinut virastaan vasta 1994 alkaen. Korkeintaan yhdeksän muiden keskuspankkien johtajaa voidaan myös valita hallintoneuvostoon. Hallintoneuvosto valitsee puheenjohtajan ja järjestelypankin pääjohtajan, jotka ovat 1948 jälkeen olleet sama henkilö. Edelleen puheenjohtaja nimittää yleisjohtajan sekä muita liikkeenjohdon jäseniä, tarvittaessa yleisjohtaja toimii puheenjohtajan viransijaisena.
Vuoden 2002 maaliskuusta 2006 helmikuun loppuun hoiti puheenjohtajan virkaa Nout Wellink Alankomaiden pankista. Hänen seuraajakseen tuli Jean-Pierre Roth Sveitsin pankista.
Vuoden 2001 alussa oli 49 keskuspankilla paikka ja äänivalta yleiskokouksessa. Kymppikerhon maiden ohella näihin kuuluu 1999 alkaen myös Euroopan keskuspankki, ja muita ovat kaikkien länsieurooppalaisten maiden, useimpien itäeurooppalaisten siirtymätalouden maiden, tärkeimpien aasialaisten kasvutalouksien, suurimpien latinalaisamerikkalaisten kansantalouksien, kuin myös Kiinan, Intian, Saudi-Arabian ja Etelä-Afrikan keskuspankit. Muiden eurooppalaisten pankkien tavoin myös Suomen Pankki kuuluu osakkaisiin. Suomessa pankista tavataan nykyään käyttää englanninkielistä lyhennettä BIS.
[muokkaa] Tehtävät
Kansainvälinen järjestelypankki hoitaa asemassaan keskuspankkien pankkina osaa lukuisien maiden ja kansainvälisten rahalaitosten valuuttavarannoista. Vuoden 2000 lopussa muodosti Kansainväliseen järjestelypankkiin talletettu raha suunnilleen 7 % maailman valuuttavarannoista; liki 120 keskuspankkia lukeutui sen asiakaskuntaan. Talletuksia pidetään korkeasti likvideinä sijoituksina ja ne ovat siten pikaisesti saatavilla. Lisääntyvässä määrin järjestelypankki tarjoutuu keskuspankeille myös investointipankiksi, jotta se saisi korkeampaa tuottoa valuuttavarannoistaan. Muutamissa tapauksissa se käsittelee myös lyhytaikaisia lainoja. Aika ajoin se rahoittaa myös lainoja, joita Maailmanpankki tai Kansainvälinen valuuttarahasto takaa.
Samaten järjestelypankki on sääntöjenmukaisesti foorumi kansainväliselle yhteistyölle raha- ja finanssikysymyksissä. Tämä tapahtuu epävirallisten tapaamisten puitteissa yleiskokouksen ja hallintoneuvoston kokoontumisten yhteydessä. Tosin pankki on vuosien saatossa saanut vastuulleen myös joukon konkreettisia tehtäviä. Niinpä kun 1960-luvulla ilmenivät ensimmäiset rakoilut kiinteiden valuuttakurssien järjestelmässä (Bretton Woods), oli se mukana lukuisissa eurooppalaisten valuuttojen tukitoimenpiteissä. Asiantuntemusta vaativien kysymysten käsittelyyn muodostettiin monenlaisia toimikuntia ja työryhmiä. Rahamarkkinoiden globalisaation ja nopeasti kasvavien rajat ylittävien pääomavirtojen johdosta järjestelypankki on saanut aseman rahamarkkinalaitosten valvontaelimenä.
Luottolaitosten alalla toimii järjestelypankin suojissa Baselin pankkivalvontakomitea eli Baselin komitea (BCBS), joka muodostettiin 1974 reaktiona joukkoon pankkien tekemiä konkursseja. Sen työ tuotti pankkivalvonnan "Baselin konkordaatin". 1988 alkaen kansainvälisesti toimiville pankeille asetettiin vähimmäisvaatimukset oman pääoman suuruudelle, kun siihen asti eri maissa toisistaan eronneet säännökset yhdenmukaistettiin. Säädökset tunnetaan nimellä Basel I ja ne edellyttävät omaa pääomaa, joka muodostaa vähintään 8 % varoista. Basel I on vain vähimmäisvaatimus, jonka valtiot ottavat huomioon omissa laeissaan. Seuraava järjestelmä on nimeltään Basel II. Siihen on kirjattu Euroopan unionissa 2007 alkaen pätevät oman pääoman suuruuden vähimmäisvaatimukset. Yhdysvallat ottaa säädökset käyttöön vähitellen vuonna 2008.
Vakuutusalalla toimii Kansainvälinen vakuutusvalvontaviranomaisten liitto, jonka sihteeristön toimipaikka on tammikuusta 1998 ollut järjestelypankissa. Liitto perustettiin 1994 ja sen tehtävänä on muotoilla kansainvälisesti tunnustettuja periaatteita ja ohjeita tehokkaaseen vakuutusvalvontaan yli 100 jäsenmaassaan.
Vihdoin Kansainvälinen järjestelypankki omistautuu rahapolitiikan teorian ja käytännön tutkimukseen, josta se julkaisee työpapereita ja artikkeleita tieteellisissä lehdissä, sekä kokonaisvaltaisia talouskatsauksia neljännesvuosittaisissa selonteoissaan. Sitä paitsi se kerää kaikenlaisia tietoja jäsentensä alalta ja kokoaa niistä kansainvälisen pankkitilaston, joka samaten julkistetaan neljännesvuosittain. Valtioiden riskien arvioimiseksi ja talouskriisien tunnistamiseksi ennalta ovat tärkeitä ennen kaikkea tiedot valtioiden kansainvälisestä velkaantumisesta, josta saadut tulokset julkistetaan yhteistyössä OECD:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kanssa.
