Rudolf Hess
Wikipedia
Rudolf Walter Rikhard Heß (yleensä Hess, 26. huhtikuuta 1894, Alexandria, Egypti – 17. elokuuta 1987, Länsi-Berliini) oli Saksan kansallissosialistisen puolueen varajohtaja ja kansallissosialistisen Saksan merkittävä hahmo.
Rudolf Hessin isä Fritz Hess oli enimmäkseen ulkomailla työskentelevä tukkukauppias. Hänen poikansa Rudolf syntyi Alexandriassa, jossa hän myös aloitti koulunkäyntinsä saksalaisessa koulussa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän aloitti kauppatieteiden opinnot Hampurissa. Hess osallistui ensimmäiseen maailmansotaan vapaaehtoisena. Sodan jälkeen hän liittyi Franz von Eppin johtamiin Freikorps-joukkoihin ja osallistui muiden muassa Münchenin neuvostotasavallan murskaamiseen. Hess kuului myös useisiin kansallismielisiin yhdistyksiin.
Hess opiskeli Münchenin yliopistossa oikeustiedettä ja geopolitiikkaa. Opiskeluaikoinaan hän kuuli Adolf Hitlerin puhuvan ja liittyi NSDAP:hen kesällä 1920. Hänestä tuli eräs Hitlerin luotettuja. Hess osallistui myös kansallissosialistisen opiskelijajärjestön perustamiseen.
Joulukuussa 1928 Hess solmi avioliiton opiskelija Ilse Pröhlin (1900–1995) kanssa. Pariskunnalle syntyi poika Wolf Rüdiger vuonna 1937.
Hess otti osaa vuonna 1923 Hitlerin epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen ja joutui vankilaan. Siellä hän auttoi Hitleriä Mein Kampfin (Taisteluni) kirjoittamisessa. Vapauduttuaan Hess alkoi työskennellä Hitlerille tämän yksityissihteerinä ja sai SS-kenraalin arvon 1932. 1933 Hessistä tuli salkuton valtakunnanministeri. 21. huhtikuuta 1933 Hitler nimitti Hessin kakkosmiehekseen NSDAP:ssa. Hess tultiin myöhemmin tuntemaan "Johtajan seuraajana". II maailmansodan sytyttyä 1. syyskuuta 1939 Hitler nimitti puheessaan valtiopäiville Hessin seuraajakseen, mikäli hänelle sattuisi jotakin "taistelussa".
Rudolf Hess profiloitui 1930-luvulla "maltillisena kansallissosialistina". Tämän johdosta hänestä tuli ulkomailla hyvin suosittu. Hitler lähetti Hessin mielellään isännöimään erilaisia ulkovaltojen edustajille pidettyjä vastaanottoja. Yhtä mielellään hän lähetti Hessin ulkomaille erilaisiin neuvottelutehtäviin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lento Skotlantiin
Eräs toisen maailmansodan merkillisimpiä tapahtumia sattui 10. toukokuuta 1941, kun Hess lensi Messerschmitt Bf 110 -koneella Britanniaan tapaamaan Hamiltonin herttuaa. Koneeseen tuli vika, ja laskuvarjolla pelastautunut Hess laskeutui Floorsin maatilalle Eagleshamiin, Glasgown eteläpuolelle.
Hess halusi lentää Skotlantiin neuvotellakseen Hamiltonin kanssa rauhasta natsi-Saksan ja Britannian välillä. Hän ei halunnut keskustella suoraan Churchillin ja tämän hallituksen kanssa. Hessin ehdotus oli, että Saksa voisi suojella brittiläistä Imperiumia, jos tämä ei asettuisi Saksan tielle manner-Euroopassa.
Englantilaisille selvisi pian Hessin kummallisesta käytöksestä ja mahdottomista ehdotuksista, että tämä oli liikkeellä omin päin eikä virallisesti edustanut Saksaa. Hitler levitti ympäri Saksaa sanaa, että Hess oli tullut hulluksi ja toimi yksityisesti. Martin Bormannista tuli Hessin seuraaja. Tähän päivään mennessän ei ole selvinnyt, toimiko Hess omin päin vai Hitlerin tieten tai jopa hänen käskystään.
Hess vangittiin. Sota-ajan hän oli vankittuna Lontoon Towerissa.
[muokkaa] Spandaun vanki
Sodan jälkeen Hessiä syytettiin Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä. Hänet vapautettiin syytteistä rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja sotarikossyytteistä. Hänet katsottiin kuitenkin syylliseksi hyökkäyssodan valmisteluun ja rikoksiin rauhaa vastaan.
Hess sai elinkautisen vankeustuomion, jonka hän kärsi Spandaun vankilassa. Hänet tunnettiin siellä yksinkertaisesti vankina numero seitsemän. Hess osoitti vankeusaikanaan yhä enenevässä määrin omalaatuisia, osin selvästi vainoharhaisia piirteitä, jotka tekivät hänestä epäsuositun sekä vartijoiden että muiden vankien keskuudessa. Hess kieltäytyi kaikestä työnteosta, koska se oli hänen arvonsa alapuolella. Hän ei myöskään suostunut ottamaan osaa vankilan jumalanpalveluksiin. Hess valitti alati mitä erilaisimpia ruumiillisia vaivoja, jotka hänen vankitoverinsa tulkitsivat joko teeskentelyksi tai psykosomaattisiksi vaivoiksi. Lisäksi Hess väitti, että hänet yritettiin myrkyttää. Hän kieltäytyi myös kategorisesti ottamasta vastaan vierailijoita. Vasta vuonna 1969, jolloin Hess oli hoidettavana sairaalassa, hän tapasi vaimonsa ja lapsensa - ensi kertaa sodan jälkeen.
Vuonna 1966 Spandausta vapautettiin Baldur von Schirach ja Albert Speer ja Hessistä tuli paikan ainoa vanki yli kahdeksi vuosikymmeneksi. (Erich Raeder ja Walter Funk, jotka myös oli tuomittu elinkautiseeen vankeuteen, oli vapautettu terveydellisistä syistä, Raeder 1955 ja Funk 1957.) Hess oli luultavasti maailman tarkimmin vartioitu vanki - häntä vartioi samaan aikaan jopa sata liittoutuneiden sotilasta, jotka tulivat vuorokuukausin Isosta-Britanniasta, Neuvostoliitosta, Yhdysvalloista ja Ranskasta. Yksin jäätyään Hess sai tosin eräitä erioikeuksia. Hänen selliään ei enää lukittu, joten hän pääsi vapaasti saniteettitioihin ja vankilan kirjastoon. Hän sai lisäksi oman vedenkeittimen, joten hän pystyi keittämään itselleen teetä ja kahvia haluamaansa aikaan. Vartijoiden mukaan hänen mielenterveytensä järkkyi yhä enemmän vuosien aikana, ja hän menetti suurimman osan muististaan.
Hess anoi usempaan kertaan armoa, mutta armonanomukset kariutuivat aina Neuvostoliiton vastustukseen. Useat poliitikot, joita ei mitenkään voida syyttää natsisympatioista - kuten Winston Churchill - tuomitsivat Hessin pitämisen vankeudessa. 1980-luvulla yhä useammat poliitikot ja kirkolliset edustajat alkoivat vaatia Hessin vapauttamista - osin humanitäärisistä syistä, osin siksi, että hänestä pelättiin tulevan uusnatsien marttyyri.
Vuonna 1987 Hess kuoli. Virallinen kuolinsyy oli itsemurha hirttämällä, mutta Hessin poika Wolf Rüdiger Hess väitti brittiläisen Special Air Servicen (SAS) murhanneen hänet. Tukea hän sai lääkärinlausunnosta, jonka mukaan vammat Hessin kaulan ympärillä viittasivat ennemminkin kuristamiseen kuin hirttäytymiseen. Kysyä voi myös, miten 93-vuotias mies, joka ei pystynyt liikkumaan ilman hoitajia, ylipäänsä pystyi hirttäytymään. Murhasyytettä ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan oikeaksi, eikä sille liioin ole pystytty esittämään riittävää motiivia.
Hessin kuoleman jälkeen eurooppalaiset uusnatsit kokoontuivat "muistomarssille" Wunsiedeliin, jonne Hess on haudattu. Mielenosoituksia on ollut joka vuosi Hessin kuolinpäivänä. Ne olivat kiellettyjä Wunsiedelissä 1991–2000, jolloin uusnatsit marssivat muissa Saksan kaupungeissa ja mm. Hollannissa ja Tanskassa. Vuodesta 2001 uusnatsit ovat jälleen saaneet kokoontua Wunsiedeliin, ja marssiin osallistui yli 5000 uusnatsia vuonna 2003 ja noin 7000 vuonna 2004. Nämä ovat olleet suurimpia natsien mielenosoituksia Saksassa sitten vuoden 1945.
[muokkaa] Teorioita
Erilaisia värikkäitä teorioita koskien Hessin elämää on liikkunut vuosien aikana.
Anthony Mastersin kirjan The Man Who Was M: The Life of Charles Henry Maxwell Knight mukaan Hessin lento Britanniaan oli James Bond-kirjailija Ian Flemingin kehittämä ansa (Fleming toimi tuolloin Britannian tiedustelupalvelussa). Masters myös väitti, että Hess valitsi lentonsa päivän astrologinsa suositusten mukaan.
Erilaiset salaliittoteoriat taas ovat väittäneet, että Spandaun vanki ei ollutkaan Hess vaan kaksoisolento.
On myös toistuvasti väitetty, että Hessin yritys solmia rauha ei ollut mielipuolinen eikä mahdoton. Teoria väittää, että voittajat kirjoittivat historian uudelleen - ei olisi ollenkaan sopivaa, että voittajat olisivat pitkittäneet sotaa hylkäämällä rauhanneuvottelut. Myös Hessin vankila-ajasta liikkuu paljon huhuja, on epäilty, että Hessiä kidutettiin ja painostettiin hulluuden partaalle.
[muokkaa] Muuta
Niblungen- niminen yhtye on tehnyt Rudolh Hessin muistolle kappaleen "In Our Minds Rudolf Hess".
