F-22 Raptor
Wikipedia
F-22 Raptor on Yhdysvaltain ilmavoimissa joulukuussa 2005 käyttöön otettu hävittäjä. Koneen valmistajat ovat Lockheed Martin Aeronautics ja Boeing Integrated Defense Systems. F-22 suunniteltiin alun perin ilmaherruushävittäjäksi, mutta se on varustettavissa myös rynnäkkökoneeksi sekä elektronista sodankäyntiä ja signaalitiedustelua varten. F-22 Raptor tunnettiin prototyyppinä nimellä "YF-22 Lightning II" ja nimellä "F/A-22" ennen käyttöönottoaan.
F-22 on tarkoitettu Yhdysvaltain 2000-luvun alun hävittäjäksi ja se on tähän mennessä kallein suunniteltu konetyyppi. Huhtikuuhun 2005 mennessä kehitystyöhön oli kulutettu 70 miljardia dollaria, ja kun koneen tilausmääräksi jäi 180, hinta nousee konetta kohden 338 miljoonaan dollariin. Osaa kehitystyöstä tullaan tosin hyödyntämään F-35 Joint Strike Fighterissa. F-22:n on tarkoitus korvata ilmaherruushävittäjänä F-15 Eagle.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ominaisuudet
F-22 Raptor hyödyntää häiveteknologiaa. F119-PW-100 -moottoreissa käytetään suihkuvirtauksen suuntausta, mikä lisää koneen ketteryyttä. Suihkuvirtausta voidaan säätää 20 astetta yhteen suuntaan, ylös tai alas. Kone kykenee lentämään yliääninopeuksilla käyttämättä paljon polttoainetta kuluttavia jälkipolttimia (ns. supercruise). Tämä ominaisuus antaa koneelle pidemmän toimintasäteen ja vähentää koneesta jäävää lämpöjälkeä parantaen häiveominaisuuksia. F-22 saavuttaa 1,72 mach ilman aseistusta ja yli 2,0 mach jälkipolttimilla.
Koneessa on AN/APG-77 AESA -tutka (Active Electronically Scanned Array), mitä pidetään parhaana käytössä olevana tutkana hävittäjäkäytössä. Tutka koostuu pienistä moduuleista, joita voidaan käyttää erillisinä, mikä mahdollistaa nopean suuntauksen ja kapean säteen käytön. Tämä puolestaan vähentää tutkan käyttäjän paljastumistodennäköisyyttä. Tekniikkaa käytettäessä tutkaa ei tarvitse kääntää hydraulisesti, mikä yksinkertaistaa sen rakennetta. Tutkan havaintoja käsittelee kaksi Raytheonin suoritinta.
Koneen aseistus kannetaan rungon sisällä tutkaheijastuksien vähentämiseksi. Ohjuksen laukaisussa luukut avataan alle sekunnin ajaksi. Siipien alla on neljä ripustinta ulkopuolisia aseita varten, mutta ne lisäävät merkittävästi koneen havaitsemismahdollisuuksia tutkassa.
[muokkaa] Taustaa
YF-22 Lightning II -prototyyppi voitti Advanced Tactical Fighter -sopimuksen Northrop/McDonnell-Douglasin YF-23 -prototyyppiä vastaan 1990-luvun alussa. Ensimmäinen prototyyppi kuitenkin putosi huhtikuussa 1992 Edwardsin lentotukikohdassa Kaliforniassa. Ensimmäinen tuotantomallin kone paljastettiin 9. huhtikuuta 1997 ja se sai nimen "Raptor". Kone lensi 7. syyskuuta samana vuonna. Syyskuussa 2002 se sai tyyppimerkinnän F/A, kuten F/A-18:kin, koneen suunnitellun hävittäjä- ja rynnäkkökäytön mukaan. 12. joulukuuta 2005, hiukan ennen kuin kone paljastettiin, se sai tyyppimerkinnän F-22A.
Alkuperäisenä suunnitelmana oli tilata 750 konetta vuodesta 1994 alkaen. Vuonna 1990 tilausta vähennettiin 648 koneeseen alkaen vuodesta 1996 ja vuonna 1994 442 koneeseen. Vuoden 1997 raportin mukaan tilausmäärä oli 339. Samalla kaksipaikkaisen F-22B-mallin valmistus peruttiin. Vuonna 2003 ilmavoimat ilmoitti, että kongressi myöntyi 277 koneen ostoon. F-22 ei ole kuitenkaan ilmavoimien kallein kone, sen kunnian vie B-2 Spirit 2,2 miljardin kappalehinnallaan. Kone on luokiteltu liian kehittyneeksi sotateknologiaksi, joten lupaa sen myyntiin ulkomaille ei ole annettu eikä näillänäkymin konetta tulla valmistamaan suurempia määriä myöskään vientiä varten. Vientiin tullaan tarjoamaan vain vähemmän suorituskykyistä mutta monikäyttöisempää F-35 JSF:ää.
[muokkaa] Vaarallinen ohjelmistovirhe paljastuu
Ensimmäisinä ulkomaille sijoitettuina F-22:sina kuuden hävittäjän lentolaivue oli määrä siirtää Havaijilta Kadenan lentotukikohtaan Okinawalle 11. helmikuuta 2007. Laivueen siirtyminen viivästyi kuitenkin kansainvälisen päivämäärärajan (keskellä Tyyntämerta) ylityksen aikana paljastuneen vakavan ohjelmistovirheen takia. Virheen vuoksi kaikkien laivueen hävittäjien tietojärjestelmät kaatuivat (mm. viesti-, navigointi- ja polttoaineensäätelyjärjestelmät) ja niitä ei saatu palautettua. Hyvän sään ja mukana olleiden ilmatankkauskoneiden ansiosta onnettomuuksilta kuitenkin vältyttiin.[1] Lentolaivue palasi Havaijille korjauksia varten ja viikkoa myöhemmin se oli jo Okinawalla.[2]
[muokkaa] Tekniset tiedot
- Valmistaja: Lockheed Martin / Boeing
- Miehistö: A-mallissa 1
- Ensilento: 1991
- Moottori / työntövoima: 2 × Pratt & Whitney F119-PW-100 / 2 × 155,74 kN
- Siipien kärkiväli: 13,56 m
- Pituus: 18,92 m
- Korkeus: 5,08 m
- Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 14 365 kg / 36 288 kg
- Lakikorkeus: jopa 19500 m (ei virallinen tieto)
- Nopeus: merenpinnan tasolla: 1482 km/h, supercruise 1590 km/h, korkealla 2335 km/h (Mach 2+)
- Toimintamatka: n. 2000 km (riippuen lisäpolttoainesäiliöistä)
Aseistus:
Yksi 20 mm M61A1 Vulcan kuusipiippuinen gatling-konetykki. Kuten tykkikin, muu aseistus kuljetetaan häiveominaisuuksien parantamiseksi rungon sisällä. Rungon kummallakin puolella on yksi kotelo lyhyen kantaman aseita kuten AIM-9 Sidewindereitä varten. Rungon alaosassa on suurempi tila esim. AIM-120 AMRAAM -ohjusten kuljettamiseen. Siipien alla voidaan kantaa kaksi lisäpolttoainesäiliötä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Lockheed's F-22 Raptor Gets Zapped by International Date Line (luettu 28. helmikuuta 2007)
- ↑ Maj. Dani Johnson: "Raptors arrive at Kadena" (luettu 28. helmikuuta 2007)
