Itä-Timor

Wikipedia

Repúblika Demokrátika Timor Lorosa'e República Democrática de Timor-Leste
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Xanana Gusmão José Ramos Horta
Pääkaupunki	Dili
Muita kaupunkeja	Baucau
Pinta-ala  – josta sisävesiä	14 609 km² (sijalla 154) ei merkittävästi
Väkiluku (2005)  – väestötiheys  – väestönkasvu	1 040 880 (sijalla 153) 69 / km² 2,08 % (2006)
Viralliset kielet	tetum ja portugali
Valuutta	Yhdysvaltain dollari (USD)
BKT (2005)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 210 370 miljoonaa USD 400 USD
HDI (2003)	0,513 (sijalla 140)
Elinkeinorakenne	maatalous %, palvelut %, teollisuus % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+9 UTC+9
Itsenäisyys  – Portugalista  – Indonesiasta	28. marraskuuta 1975 20. toukokuuta 2002
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+670
Motto	Honra, Pátria e Povo (Kunnia, isänmaa ja kansa)
Kansallislaulu	Pátria

Itä-Timorin demokraattinen tasavalta eli Itä-Timor on valtio Kaakkois-Aasiassa, Tyynellä valtamerellä Timorin saaren itäosassa.

Sisällysluettelo 1 Maantiede 2 Historia 3 Politiikka 4 Alueet 5 Talous 6 Väestöjakauma 7 Kulttuuri 8 Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Itä-Timorin maantiede

Saari kuuluu Indonesian saariston itäosaan ja pieniin Sunda-saariin. Korkein paikka on 2963-metrinen Mount Tatamailau (tunnetaan yleisesti myös nimellä Mount Ramelau). Paikallinen ilmasto on trooppinen, yleisesti ottaen kuuma. Sille on luonteenomaista erilliset kuivat kaudet ja sadekaudet.

Suurimmat kaupungit olivat 1. tammikuuta 2005: Dili (159 721 asukasta), Dare (18 748 asukasta), Los Palos (17 042 asukasta), Baucau (14 841 asukasta), Ermera (12 933 asukasta) sekä Maliana (12 071 asukasta).

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Itä-Timorin historia

Portugalilaiset saapuivat Timorin saarelle 1600-luvulla ja perustivat sinne siirtokunnan, vastapainoksi alueella toimineille hollantilaisille. Portugalin Timor (saaren itäinen puolisko) julisti itsenäisyytensä 28. marraskuuta 1975, mutta Indonesian armeija hyökkäsi silloisen liittolaisensa Yhdysvaltojen aseellisen ja diplomaattisen tuen turvin ja valtasi maan 9 päivää myöhemmin, 7. joulukuuta.

Seuraavat 25 vuotta kestäneen indonesialaismiehityksen aikana kuoli eri arvioiden mukaan 100 000 - 300 000 itätimorilaista (10-30 prosenttia väestöstä). Tämä on väestön lukumäärään suhtautettuna suurin kansanmurha toisen maailmansodan jälkeen. 30. elokuuta 1999 pidetyssä kansanäänestyksessä itätimorilaiset äänestivät ylivoimaisesti itsenäisyyden puolesta, joka YK:n tuella saavutettiinkin 20. toukokuuta 2002.

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Itä-Timorin politiikka

Itä-Timorin presidentti valitaan viiden vuoden välein. Hänellä on symbolista merkitystä ja rajoitettu veto-oikeus lakeja säädettäessä. Parlamentti (Parlamento Nacional) on yksikamarinen, ja sen edustajat valitaan vapaissa vaaleissa viiden vuoden välein. Koko hallintomalli on muotoiltu alun perin portugalilaisen esikuvansa mukaan.

[muokkaa] Alueet

Pääartikkeli: Itä-Timorin alueet

Itä-Timor jakautuu kolmeentoista hallinnolliseen alueeseen. Ne ovat:

• Aileu
• Ainaro
• Baucau
• Bobonaro
• Cova-Lima
• Dili
• Ermera
• Lautem
• Liquiçá
• Manatuto
• Manufahi
• Oecussi-Ambeno
• Viqueque

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Itä-Timorin talous

Vuosikymmenien sodan jälkeen Itä-Timorin bruttokansantuote henkilöä kohden on vain 130 dollaria vuodessa, mikä tekee siitä yhden maailman köyhimmistä maista.

[muokkaa] Väestöjakauma

Pääartikkeli: Itä-Timorin väestöjakauma

[muokkaa] Kulttuuri

Pääartikkeli: Itä-Timorin kulttuuri

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• öljypotentiaali (ei pystytä toistaiseksi hyödyntämään)

	Portugalinkielisten maiden yhteisö
	Angola | Brasilia | Guinea-Bissau | Itä-Timor | Kap Verde | Mosambik | Portugali | São Tomé ja Príncipe

Tämä Kaakkois-Aasiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.