Matelijat
Wikipedia
| Matelijat | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||
|
||||||||
| lahkot | ||||||||
|
Matelijat (Reptilia) on selkärankaisten luokka, johon kuuluvat muun muassa liskot, käärmeet, kilpikonnat ja krokotiilieläimet.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne
Matelijat olivat ensimmäinen eläinryhmä, jossa oli selkeästi maaelämään sopeutuneita lajeja. Toisin kuin niitä edeltäneillä sammakkoeläimillä, matelijoilla on kuoriutumisestaan asti keuhkot. Matelijoiden pinta ei ole myöskään kostea vaan se on sarveissuomujen tai -levyjen peittämä. Sisäisen tukirangan rakenne vaihtelee eri lahkoissa. Kilpikonnan kylkiluut ovat sulautuneet selkäkilpeen ja krokotiileillä on ns. vatsakylkiluita. Käärmeet ovat raajattomia ja niiden kylkiluiden ja nikamien määrä on huomattavasti suurempi kuin muilla matelijoilla. Ulkoisia korvia matelijoilla ei ole, sillä ääni välittyy niiden pään sisään suoraan tärykalvon ja kuuloluiden kautta. Silmät ovat hyvin kehittyneet ja näköaisti on matelijoille tärkeä.
[muokkaa] Levinneisyys ja lisääntyminen
Matelijat ovat vaihtolämpöisiä, joten niitä esiintyy eniten trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä. Kylmässä matelijoiden elintoiminnot hidastuvat ja ne vaipuvat horrokseen. Lisääntymisessä hedelmöitys tapahtuu sisäisesti ja poikaset syntyvät munista. Osa matelijoista tekee pesän ja jopa hautoo muniaan, mutta osa kaivaa ne maahan ja antaa auringon lämmittää munat. Liskoilla ja käärmeillä poikaset voivat kuoriutua ennen syntymää emon sisällä ja siksi puhutaan liskoista ja käärmeistä, jotka synnyttävät eläviä poikasia.
[muokkaa] Nykyiset matelijalahkot
- Krokotiilieläimet (Crocodylia)
- Tuatarat (Rhynchocephalia)
- Suomumatelijat (Squamata)
- Kilpikonnat (Testudines)
[muokkaa] Suomen matelijat
Suomessa luonnonvaraisina eläviä matelijoita ovat sisilisko, vaskitsa, kyy, ranta- eli tarhakäärme sekä harvinainen kangas- eli kanervakäärme. Näistä muut paitsi kyy ovat luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja.
