Milton Friedman

Wikipedia

Milton Friedman (s. 31. heinäkuuta 1912, New Yorkissa, Yhdysvalloissa, k. 16. marraskuuta 2006) oli yhteiskuntafilosofi ja Nobelin palkinnon taloustieteessä 1976 saanut ekonomisti. Yhdysvaltain entinen apulaisvaltiovarainministeri J. Bradford DeLong pitää Friedmania 1900-luvun toiseksi vaikutusvaltaisimpana taloustieteilijänä John Maynard Keynesin jälkeen.^[1] Häntä pidetään monetaristisen taloustieteen ja kansalaispalkan isänä.

Niin sanottua Chicagon koulukuntaa edustanut Friedman vaikutti merkittävästi esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin ja Britannian pääministeri Margaret Thatcherin ajatuksiin, vaikka Reagan ja Thatcher eivät täysin harjoittaneetkaan hänen kannattamaansa liberaalia politiikkaa edes talouden alalla. 1990-luvulla Friedmanin oppeja on osin sovellettu muun muassa Virossa ja Uudessa-Seelannissa. Merkittävimpänä saavutuksenaan hän piti asevelvollisuuden ("pakkotyön") lakkauttamista Yhdysvalloissa.

Friedman oli tunnettu taloudellisen liberalismin tukemisesta. Hän osallistui myös aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vuonna 1980 Yhdysvalloissa esitettiin Friedmanin kirjoittama 10-osainen talouspoliittinen television dokumenttisarja Free to Choose. Ohjelmasarjan ohessa Milton Friedman kirjoitti kirjan Vapaus valita (suom. 1982) puolisonsa Rose Friedmanin kanssa. Friedman toimi myös presidentti Reaganin talouspoliittisena neuvonantajana.

Milton Friedmania on luonnehdittu yhdestä näkökulmasta Keynesin tähtioppilaaksi ja tämän työn täydentäjäksi. Kun Keynesin teoria käsitteli korkoa, työllisyyttä ja rahaa, Friedman täydensi mallia hinnoilla. Friedman lisäsi Keynesin viitekehykseen teorian hinnoista ja inflaatiosta. Tämä perustui ajatukselle luonnollisesta työttömyysasteesta sekä valtiolliselle politiikalle asetettavista rajoista talouden vakauttamisessa pitkäaikeisten kasvutrendiensä ympärille; näiden rajojen ylittäminen sysäisi liikkeelle hallitsemattoman inflaation. Friedmanin Anna Schwartzin kanssa kirjoittama A Monetary History of the United States aloitti hänen 30-vuotisen missionsa rahapolitiikan merkityksen palauttamiseksi keynesiläisten siihen kohdistaman ylenkatseen sijaan.^[1]

Sisällysluettelo 1 Taloustieteen tutkimus 2 Yhteiskunnalliset näkemykset 2.1 Politiikassa 2.2 Negatiivinen tulovero 2.3 Asevelvollisuuskritiikki 2.4 Huumeiden ja prostituution kriminalisointi 2.5 Palvelut 3 Ideologia 4 Perhe 5 Kirjat 6 Viitteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Taloustieteen tutkimus

Friedman tunnetaan parhaiten kiinnostuksen herättämisestä uudelleen rahan tarjontaa ja erityisesti rahan kvantiteettiteoriaa kohtaan. Hän kyseenalaisti 1970-luvulle asti vallinneen keynesiläisen talouspolitiikan. Friedmanin empiirinen ja teoreettinen tutkimus tukivat näkökulmaa, jonka mukaan rahan määrän lisäys voi elvyttää taloutta lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä se vaikuttaa lähinnä hintatasoon eli kiihdyttää inflaatiota.

Friedman oli monetaristisen koulukunnan tunnetuin kannattaja. Hän uskoi, että inflaation ja rahan määrän välillä on pysyvä riippuvuus ja että keskuspankki voi hallita inflaatiota säätelmällä rahan tarjontaa. Friedman katsoi, että finanssipolitiikalla ei ole roolia talouden kokonaiskysynnän säätelyssä. Hallituksen roolia talouspolitiikassa tuli hänen mukaansa rajoittaa selvästi.

Friedman halusi myös lakkautta hallituksen puuttumisen valuuttamarkkinoille ja kannatta kelluvia valuuttakursseja. Hänen esitettyä näkemyksensä aiheesta ruvettiin tekemään paljon tutkimusta. Hänen makrotaloudelliset teoriansa jäivät kuitenkin pian sivuun. Friedmanin ystävä George Stigler onkin todennut, että Friedman ei saanut ajatuksilleen täyttä voittoa, koska uudempi Robert Lucasin kehittämä rationaalisten odotusten teoria sai kannatusta.

Friedman tunnetaan myös kulutusteorian kehittämisestä. Vuonna 1957 hän esitti elinkaaritulojen hypoteesin (engl. permanent income hypothesis), jota hän itse piti parhaana tieteellisenä työnään. Sen mukaan kuluttajat eivät tee päätöksiään sen hetkisen tulojensa mukaan, vaan tekevät pitkän aikavälin arvion tuloistaan. Merkittävä saavutus oli myös hänen esittämä Phillips-käyrän kritiikki ja luonnollisen työttömyysasteen käsite (engl. natural rate of unemployment) vuodelta 1968.

[muokkaa] Yhteiskunnalliset näkemykset

[muokkaa] Politiikassa

Poliittisesti Friedman tuki republikaani Barry Goldwaterin presidentinvaalikampanjaa 1964 sekä Richard Nixonia. Nixon ei ollut juurikaan kiinnostunut Friedmanin talouspoliittisista linjauksista, mutta hän istui 1969–1970 Nixonin komissiossa, joka lakkautti asepalveluksen Yhdysvalloissa.^[2] Friedman itse mainitsi myöhemmin pitäneensä tätä suurimpana saavutuksenaan.^[3]

Ensimmäinen paikka jossa Friedmanin oppeja sovellettiin käytäntöön oli diktaattori Augusto Pinochetin hallitsema Chile kaksi vuotta verisen vallankaappauksen jälkeen. Hän vieraili luennoimassa Chilessä ja juntan talouspolitiikkaa hoitavat taloustieteilijät tunnettiin nimellä "Chicagon pojat".^[4] Friedmanin ei tiedetä ikinä arvostelleen julkisesti Chilen hallintoa, jonka ihmisoikeusloukkaukset ovat hyvin tunnettuja.^[5] Kun Friedman saapui 1976 Tukholmaan hakemaan Nobelin palkintoaan, häntä vastaan järjestettiin protesteja Pinochetin hallinnon tukemisen vuoksi.^[6] Chilen talousuudistukset tekivät vaikutuksen myös Britannian Margaret Thatcheriin.^[7] Friedman itse uskoi vapaan markkinatalouden johtavan myös yhteiskunnalliseen vapauteen. Chile ajautui talousromahdukseen 1982–1983, kauan ennen kuin Pinochet luovutti vallan demokraattisesti valituille johtajille 1990. Maan 1980-luvun lopun nopeasta talouskasvusta Friedman käytti mielellään termiä "Chilen ihme."

[muokkaa] Negatiivinen tulovero

Milton Friedman on tunnettu myös kansalaispalkka-ajatuksen ensimmäisenä esittäjänä. Friedman ehdotti v. 1967 ns. negatiivista tuloverotusta, jossa tietyn tulorajan alapuolella olevat ihmiset saisivat valtiolta avustusta X prosenttia ko. tulorajan ja omien tulojensa välisestä erotuksesta. Ajatuksena oli, että näin tukia saavatkin voisivat työtä tekemällä lisätä ansioitaan sen sijaan, että tuen ehtona olisi täysi työttömyys.

Friedman toimi 1970-luvulla presidentti Nixonin ja 80-luvulla presidentti Reaganin talouspoliittisena neuvonantajana ja oli huolestunut mm. passivoivasta ja byrokraattisesta sosiaaliturvasta. Friedmanin mielestä olisi järkevämpää maksaa joko kaikille kansalaisille samaa kuukausittaista perustuloa (eli kansalaispalkkaa) tai pienituloisille negatiivista tuloveroa, kuin rahoittaa kalliita ja monimutkaisia byrokraattisia sosiaaliohjelmia.

Friedmanin mukaan kumpi tahansa malli olisi byrokratian minimoiva ja valinnanvapauden maksimoiva köyhien auttamisen ja kannustavuuden säilyttämisen välinen kompromissi. Tämä Friedmanilta peräisin oleva ajatus useiden sosiaalitukimuotojen korvaamisesta yhdellä perustulotyyppisellä järjestelyllä tai negatiivisella tuloverolla on saanut kannatusta muun muassa liberaalien, vihreiden ja radikaalin vasemmiston piirissä. Suomessa sitä on kannattanut edellisten lisäksi myös Keskusta.

[muokkaa] Asevelvollisuuskritiikki

Liberaalina Friedman vastusti myös asevelvollisuutta ("pakkotyötä"; hän käytti ilmausta "orjien armeija"). Presidentti Richard Nixonin 1969 asettaman maanpuolustuksen kustannuksia arvioivan työryhmän taloustieteilijäjäsenenä Friedman esitti palkka-armeijan kustannuksien olevan kansantaloudellisesti edullisemmat kuin asevelvollisuuden kustannukset (pakkotyön vaihtoehtoiskustannukset huomioiden). Nixon lakkautti asevelvollisuuden Yhdysvalloissa vuonna 1973. Friedman itse mainitsi myöhemmin pitäneensä tätä suurimpana saavutuksenaan.

[muokkaa] Huumeiden ja prostituution kriminalisointi

Milton Friedman vastusti jyrkästi huumeiden kieltolakia ja vertasi sitä tehottomuudessaan jopa sosialismiin. Friedmanin mielestä ei ole mielekästä kanavoida valtavia summia veronmaksajien rahaa huumepolitiikkaan, joka oli osoittautunut hyvin tehottomaksi huumeiden käytön estämisessä.

Friedman kannatti myös prostituution laillistamista. Hänen mukaansa on yksityisasia, pitääkö prostituutiota moraalisesti pahana vai ei.

[muokkaa] Palvelut

Julkiset palvelut pystytään Friedmanin mukaan toteuttamaan palveluseteleillä laadukkaampina ja edullisempina kuin julkisesti tuotettuina, ja samalla maksimoidaan käyttäjän valinnanvara. Tunnetuin esimerkki tästä ovat koulutuspalvelusetelit (niitä ole toistaiseksi ole otettu käyttöön USA:ssa).

Friedman on ollut huolissaan köyhien lasten koulutuksen tasosta ja omistanut viimeiset vuotensa ensisijaisesti tämän asian korjaamiseen: koulutuspalvelusetelien avulla köyhätkin voisivat koulututtaa lapsensa hyvissä kouluissa. Friedman ehdotti palveluseteleitä jo vuonna 1955 ja perusti myöhemmin säätiön ajamaan hanketta.

[muokkaa] Ideologia

Friedman käytti itsestään nimitystä liberaali. Hänet luokitellaan joko markkina- tai sosiaaliliberaaliksi määritelmästä riippuen. Hän ei ole libertaristi vaan kannattaa sosiaaliturvaa (perustulo), palveluseteleitä ym., eikä hän katso voitavan osoittaa selkeää rajaa sille, kuinka paljon hallitus saa puuttua ihmisten elämään (taloutta sääntelemällä tai muuten) [1].

Kirjassaan Capitalism and Freedom' hän on silti luetellut 14 asiaa, jotka ainakin kuuluvat "rajan väärälle puolelle", mutta joita USA silti harjoitti. Näihin lukeutuivat muun muassa "orja-armeija", maataloustuet, tullit, tuontikiintiöt, vuokrasääntely, palkkasääntely (minimipalkat), teollisuusalojen yksityiskohtainen sääntely, eläkeläisten pakottaminen ostamaan annuiteetteja sekä kielto harjoittaa yksityistä postitoimintaa.

[muokkaa] Perhe

Samanikäinen Rose-vaimo, yhä aktiivinen keskustelija, on taloustieteilijä ja Milton Friedmanin pitkäaikainen työtoveri. Miltonin ja Rosen poika David Friedman on tunnettu libertaristi, nimenomaan pisimmälle viedyn liberalismin suunnan anarkokapitalismin edustaja.

[muokkaa] Kirjat

• Milton ja Rose Friedman: Vapaus valita (Otava, 1982) ISBN 951-1-06750-8 (sid.)
• Milton Friedman: Capitalism and Freedom (1962)

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ ^{1,0 1,1} J. Bradford DeLong: Milton Friedman täydensi Keynesiä (Taloussanomat 16.12.2006, s. 42)
2. ↑ Nixon's commission for an All-Volunteer Army in 1969 and 1970. (Yahoo!)
3. ↑ Friedman advocated the abolition of the military draft in the US after the Vietnam War, something he said was one of his proudest achievements. (BBC)
4. ↑ He was pilloried for briefly advising the Pinochet regime in Chile, where his students, “the Chicago boys”, ran economic policy. (Economist)
5. ↑ "Professor Milton Friedman. He approved of the dictatorship and chose not to criticise the assassinations, illegal imprisonments, torture, exile and other atrocities - all exhaustively chronicled by Amnesty International" General Augusto Pinochet (The Independent)
6. ↑ And Friedman also received plenty of criticism for even advising Pinochet, including large demonstrations when he received the Nobel award in Stockholm. (Latin Business Chronicle)
7. ↑ Pinochet - Thatcher's ally

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Milton Friedman död (DN.Ekonomi)
• Milton Friedman, Free Markets Theorist, Dies at 94 (New York Times)
• Milton Friedman, economist, dies aged 94 (Financial Times)
• Economist Milton Friedman dies at 94 (Yahoo!)
• Economist Friedman dies aged 94 (BBC)
• Milton Friedman Influenced Latin America (Latin Business Chronicle)
• Milton Friedman: a study in failure (Guardian)
• The Economist: Milton Friedman - An enduring legacy

• vapaasana.net: Milton Friedman - 94 vuotta vapaamman maailman hyväksi
• vapaasana.net: Milton Friedman 1912 - 2006 - ensisijaisesti vapauden, ei talouden puolesta
• The Economist: Milton Friedman - An enduring legacy
• Milton and Rose D. Friedman Foundation

.