Norsut
Wikipedia
| Norsut | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Savanninorsu (Loxodonta africana) |
||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Suvut | ||||||||||||
|
Norsut eli elefantit ovat suurimpia maalla eläviä nisäkkäitä. Norsueläinten lahkoon (Proboscidea) kuuluu vain yksi nykyinen heimo, norsut eli elefantit (Elephantidae), johon kuuluvia lajeja on elossa kolme: aasiannorsu (Elephas maximus), pensasnorsu eli savanninorsu (Loxodonta africana) ja metsänorsu (Loxodonta cyclotis).
Savanninorsua ja metsänorsua pidettiin aiemmin saman afrikannorsuksi kutsutun lajin alalajeina, mutta DNA-tutkimukset ovat osoittaneet niiden olevan erillisiä lajeja. Aasiannorsua kutsutaan joskus intiannorsuksi, mutta aasiannorsu on parempi nimitys, koska laji elää kolmentoista Aasian valtion alueella.
Vielä viime jääkauden aikaan norsueläinlajeja oli enemmän. Sukupuuttoon kuolleita lajeja ovat muun muassa mammutit, mastodontti, platybelodon ja amebelodon.
Norsut ovat painavimpia maanisäkkäitä. Ne ovat myös toiseksi korkeimpia, vain kirahvit ovat niitä korkeampia. Norsun poikasen sikiönkehitys on pisin maaeläimillä tunnettu, 20–22 kuukautta. Syntyessään norsun poikanen painaa noin sata kiloa. Norsu elää 60–70 vuoden ikäiseksi, jos se ei joudu salametsästäjien surmaamaksi. Suurin koskaan punnittu norsu ammuttiin Angolassa vuonna 1975. Tuo yksilö painoi 12 tonnia. Tyypillisesti savanninorsu-uros kasvaa neljä metriä korkeaksi ja 7 500 kilon painoiseksi. Naaras painaa noin puolet uroksen painosta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit ja lajityypilliset ominaisuudet
Norsujen näkyvin ulkoinen tuntomerkki on kärsä, joka on nenän ja ylähuulen pidentymä. Norsun kärsä voi painaa jopa 140 kiloa. Se on herkkä tunto- ja tartuntaelin. Osalla norsuista on myös yläleuassa syöksyhampaat. Jopa 50 kilon painoiset syöksyhampaat ovat norsunluuta, jonka hankkiminen on ollut pääsyy norsujen metsästykseen. Norsujen harvinaistumisen myötä metsästys ja norsunluukauppa on kielletty kaikkialla maailmassa.
Norsujen hampaistossa on kussakin neljänneksessä kolme välihammasta (premolaaria) ja kolme poskihammasta (molaaria). Hampaat puhkeavat edestä alkaen taaksepäin ja kuluvat norsun syödessä. Kun viimeinen poskihammas on kulunut loppuun, norsu kuolee luonnossa aliravitsemukseen. Vankeudessa norsu voi elää pidempään, jos sille annetaan valmiiksi hienonnettua ruokaa. Afrikkalaisten norsujen suku on saanut nimensä (Loxodonta) poskihampaiden loxodontiksi kutsutusta muodosta, jossa hampaassa on joukko samansuuntaisia harjanteita.
Ihosairaudet ovat norsuilla yleisiä. Norsut suojaavat sen vuoksi ihoaan ottamalla mutakylpyjä, suihkuttamalla päälleen vettä kärsällä ja kieriskelemällä tomussa. Mudan ja tomun väristä riippuen norsun iho saattaa näyttää ruskealta tai punertavalta, mutta ihon oma väri on vaaleanharmaa. Norsujen iho on karkea, ryppyinen ja yli kahden senttimetrin paksuinen. Norsujen silmät ovat tavallisesti ruskeat ja pitkäripsiset. Iholtaan valkoiset, sinisilmäiset norsut ovat harvinaisia.
Norsuilla on suuret ohuet korvat, jotka jäähdyttävät elimistöä. Häntä on lyhyt ja päättyy karvatupsuun.
Norsu kävelee normaalivauhtia 3–6 kilometrin tuntivauhtia, mutta pystyy juoksemaan jopa 40 kilometrin tuntivauhtia.
Norsun kuuloaisti tavoittaa sinivalaan tavoin hyvin pitkiä matalan frekvenssin ääniaaltoja. On tosin epäselvää, vastaako tällaisten aaltojen tunteminen ennemmin tunto- kuin kuuloaistille tyypillisiä aistimuksia. Tällaiset ääniaallot kantavat satojen kilometrien päähän, ja jotkut tutkijat ovat tuoneet esille näkemyksiä, että norsut käyttäisivät näitä ääniä myös kommunikaatioon. On väitetty, että metsästyskauden alkaessa metsästyksen kohteena olevat norsut varoittavat muita norsuja satojen kilometrien päässä, mikä johtaa ketjureaktioon, jonka seurauksena koko mantereen norsut muuttavat käyttäytymistään.
[muokkaa] Ravinto
Norsut ovat kasvinsyöjiä. Ne kuluttavat syömiseen jopa 16 tuntia päivässä. Vähintään puolet norsujen ravinnosta on ruohoa. Lisäksi ne syövät lehtiä, oksia, puiden kuoria ja juuria sekä vähäisiä määriä hedelmiä, siemeniä ja kukkia.
Norsujen ruuansulatuselimistö pystyy hyödyntämään vain noin 40 prosenttia ravinnosta; noin 60 prosenttia poistuu elimistöstä sulamattomana. Norsujen on korvattava ruuansulatuksen tehottomuus ravinnon suurella määrällä. Aikuinen norsu syö 150–300 kiloa päivässä.
[muokkaa] Norsulajit
Aasiannorsu on tiedetty jo pitkään erilliseksi lajiksi afrikkalaisista savanninorsusta ja metsänorsusta. Sen sijaan kahta afrikkalaista lajia pidettiin pitkään saman lajin alalajeina. Geenitutkimuksen varmistamalla lajierolla on merkitystä erityisesti norsujen suojelun kannalta. Kunkin lajin yksilömäärä on aiemmin luultua pienempi, mikä tekee lajeista entistäkin uhanalaisempia. Lisäksi salametsästäjät saattavat välttyä rangaistuksilta, koska kaikkien maiden lainsäädännössä metsänorsua ei ole erikseen määritelty uhanalaiseksi.
Aasiannorsu on afrikkalaisia lajeja pienikokoisempi, enimmillään noin kolmen metrin korkuinen ja 5 000 kilon painoinen. Aasiannorsulla vain osalla uroksista on syöksyhampaat, afrikkalaisilla lajeilla syöksyhampaat on molemmilla sukupuolilla. Aasiannorsun korvat ovat pienemmät ja iho vähemmän ryppyinen kuin metsänorsun ja savanninorsun. Sen päässä on kaksi selvästi erottuvaa kyhmyä. Aasiannorsulla on alalajista riippuen 19 tai 20 paria kylkiluita, kun afrikkalaisilla lajeilla on niitä 22 paria.
Savanninorsu eli pensasnorsu on norsulajeista suurin. Metsänorsusta se eroaa muun muassa kynsien määrän perusteella: metsänorsulla on viisi kynttä etujaloissa ja neljä takajaloissa (samoin kuin aasiannorsulla), mutta savanninorsulla on etujaloissa vain neljä ja takajaloissa vain kolme kynttä. Savanninorsun syöksyhampaat ovat isommat ja kaarevammat kuin metsänorsun ja korvat jonkin verran suuremmat.
Afrikannorsun kärsässä on noin 250 000 lihasta, eli kärsässä on noin kaksi kertaa enemmän lihaksia kuin anakondassa. Afrikannorsu saa siis nostettua leijonan ilmaan ja heittämään sen pois kärsällään. Kärsään mahtuu melkein 10 litraa vettä ja norsu käyttää kärsäänsä myös rakasteluun, itsensä raapimiseen ja pesemiseen. Etenkään afrikkalaisten norsujen lukumääristä ei ole tarkkoja tietoja. Afrikkalaisia lajeja arvioidaan olevan yhteensä noin puoli miljoonaa, joista noin 200 000 on metsänorsuja. Aasiannorsuja arvioidaan olevan 38 000–49 000 luonnonvaraista ja noin 16 000 kotieläimenä tai vankeudessa elävää yksilöä.
[muokkaa] Kuuluisia ja fiktiivisia norsuja
- Vanni, Suomen ainut norsu, joka vietiin Ukrainaan, missä se muutamia kuukausia myöhemmin kuoli.
- Babar, ranskalaisissa kirjoissa esiintynyt norsukuningas.
- Nipa, Maisa-hiiren ystävät Maisa-kirjoissa ja ohjelmassa.
- Pormestari-Helsingius, Mauri Kunnaksen Vampyyrivaarin tarinoita-kirjassa.
- Oskari, fiktiivinen norsunpoikanen, joka ei meinannut oppia töräyttämään.
- Dumbo, lentävä norsu Disneyn maailmassa
- Kuuno, lentävä norsu venäläisessä sadussa
- Norsujen sukulaiset mammutit ovat merkittäviä taruolentoja Siperian kansojen perinteissä. Niiden uskottiin siirtyneen asumaan veden alle.
