Panaman kanava

Wikipedia

Panaman kanava, kuva: NASA.

Panaman kanava on Panaman halki kulkeva kanava. Se on 82 kilometriä pitkä ja yhdistää Tyynenmeren ja Atlantin toisiinsa. Kanava on tärkeä oikoreitti laivoille, sillä muuten ne joutuisivat kiertämään Etelä-Amerikan eteläkärjen ympäri 13 000 kilometrin matkan. Vuonna 2004 kanavassa kulki 14 035 alusta.

[muokkaa] Laivareitti

Panaman kanavan sulut ja laivojen käyttämä reitti.

Kanavan Tyynen valtameren puoleisessa päässä Panamanlahdella on ankkurointipaikka, jossa laivat odottavat vuoroaan. Aluksi kuljetaan sisääntuloväylää 11 kilometriä ja saavutaan Americas-sillalle, jota pitkin Pan American Highway ylittää kanavan.

Sillalta jatketaan 5 km ruopattua jokiuomaa pitkin ja saavutaan Mirafloresin suluille. Näillä kaksivaiheisilla suluilla noustaan 16,5 m ylemmäksi Mirafloresin tekojärveen. Pedro Miguelin sulussa noustaan 9,5 m ja saavutaan 11 km pitkään Gaillardin leikkaukseen (=Culebra), joka on kaivettu vedenjakajan poikki.

Kanava kulkee Panaman kannaksen poikki sen alavimmalta kohdalta, mutta silti laivat joutuvat nousemaan 26 metriä valtamerien pintaa korkeammalle. Näin korkealla on nimittäin Gatúnin tekojärven pinta. Tällä korkeudella kanava kulkee 38 kilometriä.

Gatúnin kolmella sululla laskeudutaan Atlantin valtameren puolelle Karibianmereen. Täällä oleva Limóninlahti on luontainen satama ja toimii laivojen odotuspaikkana.

Laivan kulku kanavassa kestää noin 9 tuntia.

[muokkaa] Sulut

Laiva siirtyy sulkukammioon

Panaman kanavan sulut ovat parillisia, joten laivaliikenne kulkee samanaikaisesti molempiin suuntiin. Gaillardin leikkauksessa suuret laivat joutuvat turvallisuuden takia tosin kulkemaan vain yhteen suuntaan kerrallaan.

Sulkukammiot ovat 33,53 metriä leveitä ja 320,0 metriä pitkiä. Niiden käyttökelpoinen pituus on 304,8 metriä. Kammioiden koon mukaan määräytyy kanavaa käyttävien laivojen suurin mahdollinen koko. Tästä koosta käytetään nimitystä Panamax.

Sulkukammion täyttäminen kestää noin 8 minuuttia ja siihen tarvitaan 101 000 kuutiometriä vettä. Gatúnin sulkujen sulkuporttien korkeus on 21 metriä ja paino 745 tonnia. Massiivisesta koosta huolimatta niiden avaamiseen ja sulkemiseen riittää 30 kW moottori.

Suluissa laivoja vedetään pienillä vetureilla, jotka kulkevat sulun molemmilla reunoilla. Veturien voimakkaiden vinssien avulla laiva pidetään myös sulun keskellä. Laivojen siirtely on tarkkaa työtä, sillä laivan sivuilla on vain 60 cm vapaata tilaa.

[muokkaa] Käyttömaksut

Kanavan käytöstä peritään maksu laivan uppouman mukaan. Maksu vaihtelee 2,26 dollarista 2,96 dollariin 10 000 tonnia kohden. Konttialuksilta peritään 49 dollaria jokaista 6 metrin (20 jalan) konttia kohden. Korkein kanavan käyttömaksu eli 249 165 dollaria veloitettiin 30.5.2006 Maersk Dellys -rahtilaivalta. Pienin käyttömaksu taas oli 36 senttiä ja sen maksoi amerikkalainen seikkailija Richard Halliburton, joka ui kanavan läpi 1928. Kanavan käytöstä maksetaan keskimäärin 54 000 dollaria per laiva.

Suluilla laivoja siirtelevien veturien käytöstä peritään maksu sen mukaan montako hinausvaijeria tarvitaan. Iso laiva saattaa tarvita 6 veturia ja 12 vaijeria. Tällöin maksu on 12 kertaa 200 dollaria eli 2400 dollaria.

[muokkaa] Historiaa

Panaman kanavaa rakennetaan 1907

1820-luvulta asti keskusteltiin mahdollisuudesta avata Panaman halkaiseva kanava. 1. tammikuuta vuonna 1880 ranskalaiset aloittivat kanavan rakentamisen Ferdinand de Lessepsin johdolla, mutta epäonnistuivat, sillä malaria, keltakuume, rakennusvirheet, tulvat ja muut trooppiset taudit ja onnettomuudet vaikeuttivat suuresti työntekoa. Jopa 22 000 ranskalaisten työntekijää kuoli tauteihin.

Yhdysvaltojen presidentti Theodore Roosevelt uskoi Yhdysvaltojen kykenevän rakentamaan lopun kanavasta ja Yhdysvallat osti vuonna 1903 10 000 000 dollarilla Ranskalta rakennushankkeen. Rakennustöiden alussa työntekijöitä piinasi ranskalaisiakin vaivannut keltakuume, mutta se onnistuttiin torjumaan tappamalla hyönteismyrkyillä niitä levittäneitä hyttysiä. Arvioiden mukaan yhdysvaltalaisten 5 609 työntekijää menehtyi rakennustöiden aikana. Rakennustyöt veivät yksitoista vuotta ja presidentti Woodrow Wilson avasi kanavan 15. elokuuta vuonna 1914.

Yhdysvallat sai 18. marraskuuta 1903 haltuunsa Panamalta 1 432 km² maa-alueen, jota kutsuttaan Panaman kanavavyöhykkeeksi. Se luovutettiin samalla kun Panaman kanava. Toisen maailmansodan aikoihin Yhdysvallat käytti kanavaa kuljettaakseen sotalaivojaan Tyyneltämereltä Atlantille.

Presidentti John F. Kennedy salli vuonna 1963 tammikuussa Yhdysvaltain lipun ja Panaman lipun liehua kaikissa siviilirakennuksissa kanavavyöhykkeellä. Kennedyn kuoleman jälkeen kanavavyöhykkeen silloinen kuvernööri Robert J. Fleming hylkäsi tämän käytännön. 9. tammikuuta vuonna 1964 panamalaiset opiskelijat osoittivat mieltään kanavavyöhykkeen rajalla. Opiskelijoiden oli tarkoitus tunkeutua vyöhykkeelle ja ripustaa Panaman lippu liehumaan kanavan yli. Tässä he onnistuivat ja vyöhykkeen poliisi avasi tulen jota säesti Yhdysvaltain armeijan tulitus. Noin 20 panamalaista kuoli, 500 loukkaantui ja neljä Yhdysvaltain kansalaista kuoli.

Vuonna 1977 presidentti Jimmy Carter suostui luovuttamaan vuosisadan vaihteessa kanavan panamalaisten haltuun. 31. joulukuuta 1999, tasan 120 vuotta siitä kun kanavaa alettiin rakentaa, kanava luovutettiin Panamalle.

[muokkaa] Tulevaisuus

22. lokakuuta 2006 Panaman kansa hyväksyi kansanäänestyksellä kanavan laajentamisen. Oikeastaan kanava tullaan rakentamaan suurelta osin uudelleen. Uuden kanavan on tarkoitus olla käytössä vuonna 2015, ja alustava budjetti koko työlle on 6.2 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Hinta-arvioon on varattu inflaatiovaraa. Uusittu kanava tulee kaksinkertaistamaan kanavan kapasiteetin ja mahdollistaa suurempien laivojen ajamisen kanavan läpi,