Schengenin sopimus
Wikipedia
Schengenin sopimus säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Sopimukseen kuuluu 26 eurooppalaista maata: Norja, Islanti, Sveitsi ja kaikki Euroopan unionin maat, paitsi Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti. Sopimusta soveltavat valtiot muodostavat ns. Schengen-alueen, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia. Näiden valtioiden myöntävät viisumit ovat voimassa koko Schengen-alueella. Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan myötä Schengenin sopimuksesta on tullut osa Euroopan unionin sopimuskokonaisuutta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Matkustaminen Schengenin alueella
Vaikka rajoilla ei matkustusasiakirjoja tarkistetakaan on Schengen-alueella matkustavien pidettävä mukanaan ne matkustusasiakirjat, joita kukin Schengen-maa vaatii ja tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Lisäksi esimerkiksi lentoliikenteen turvallisuusmääräykset edellyttävät, että lentoyhtiöiden tulee tarkastaa matkustajien henkilöllisyys.
Lisäksi valtiot voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttävät. Näin teki esimerkiksi Suomi kesällä 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikana.
[muokkaa] SIS eli Schengen Information System
Rajamuodollisuuksien sijaan viranomaisvalvonnan tukena on tietojärjestelmä (SIS), johon tallennetaan tietoja varastetuista tavaroista, etsintäkuulutetuista henkilöistä ja kadonneista henkilötodistuksista. Tietojärjestelmää käyttävät sopijamaiden poliisit, rajavartijat, pakolaisviranomaiset ja tulliviranomaiset. Lisäksi Irlannilla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pääsy järjestelmään.
[muokkaa] Sopijamaat
[muokkaa] Sopimuksen allekirjoittaneet maat
Sopimuksen allekirjoitti viisi Euroopan valtiota, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa, 14. kesäkuuta, 1985 Luxemburgissa Schengenin pikkukaupungissa, Ranskan ja Saksan rajojen tuntumassa. Tarkemmin sopimuksen soveltamisen yksityiskohdista ja takeista sovittiin 19. kesäkuuta 1990 ja sopimusta alettiin soveltaa vasta 1995.
Sittemmin sopimukseen on liittynyt mukaan muita maita seuraavasti:
- 27. marraskuuta, 1990 - Italia
- 25. kesäkuuta, 1992 - Espanja ja Portugali
- 6. marraskuuta, 1992 - Kreikka
- 28. huhtikuuta, 1995 - Itävalta
- 19. joulukuuta, 1996 - Islanti, Norja, Ruotsi, Tanska ja Suomi
- 1. toukokuuta, 2004 - Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. (sopimusta ei vielä sovelleta)
- 16. lokakuuta, 2004 - Sveitsi (ratifioitu kansanäänestyksessä 5. kesäkuuta, 2005)
[muokkaa] Sopimusta soveltavat maat
Sopimusta sovelletaan tällä hetkellä 15 maassa seuraavista ajankohdista lukien:
- 26. maaliskuuta, 1995 - Alankomaat, Belgia, Espanja, Luxemburg, Portugali, Ranska ja Saksa
- 1997 - Italia 26. lokakuuta, Itävalta 1. joulukuuta. Kreikka teoriassa 8. joulukuuta, mutta käytännössä rajatarkistuksia jatkettiin vuoteen 2000 saakka.
- 26. maaliskuuta, 2000 - Kreikka
- 25. maaliskuuta, 2001 - Islanti, Norja, Ruotsi, Tanska ja Suomi
Lisäksi Monaco, San Marino ja Vatikaani ovat Schengenin alueen sisällä eivätkä ylläpidä rajamuodollisuuksia, vaikka eivät olekaan allekirjoittaneet sopimusta. Näillä mailla on kahdenkeskiset sopimukset rajanaapuriensa kanssa, jotka ovat Schengenin sopimusmaita.
