Barack Obama
Wikipedia
 |
|
| Illinoisin nuorempi senaattori | |
|---|---|
| Varapresidentti | {{{varapresidentti}}} |
| Virassa | 3. tammikuuta 2005–2011 |
| Edeltäjä | Peter Fitzgerald |
| Seuraaja | Ei tiedossa |
| Syntymäaika | 4. elokuuta 1961 |
| Syntymäpaikka | Honolulu, Havaiji |
| Kuolinaika | {{{kuolinaika}}} |
| Kuolinpaikka | {{{kuolinpaikka}}} |
| Puolue | Demokraatit |
| Ammatti | Lakimies, professori |
| Uskonto | {{{uskonto}}} |
| Puoliso | Michelle Obama |
| Allekirjoitus |  |
Barack Hussein Obama (s. 4. elokuuta 1961, Honolulu, Havaiji) on yhdysvaltalainen poliitikko demokraattisesta puolueesta. Vuoden 2005 alusta alkaen hän on ollut Yhdysvaltain kongressin senaattori Illinoisin osavaltiosta.
16. tammikuuta 2007 Obama ilmoitti pyrkivänsä demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2008 vaaleissa. Obama on mielipidemittauksissa toiseksi suosituin vaihtoehto demokraattien presidenttiehdokkaaksi Hillary Clintonin jälkeen.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen elämä
Barack Obaman vanhemmat olivat Keniasta kotoisin ollut tummaihoinen Barack Obama vanhempi ja kansasilaissyntyinen valkoihoinen Ann Dunham. Vanhemmat tapasivat opiskellessaan Havaijin yliopistossa, missä hänen isänsä oli vaihto-oppilaana.
Barack oli kaksivuotias, kun hänen vanhempansa erosivat ja isä palasi Keniaan. Äiti meni myöhemmin naimisiin indonesialaisen Lolo Soetoron kanssa, ja Barackin ollessa kuusivuotias perhe muutti Jakartaan. Neljä vuotta myöhemmin Obama muutti takaisin Havaijille äidinpuoleisten isovanhempiensa luokse.
Isä kuoli auto-onnettomuudessa Barackin ollessa 21-vuotias.[2] Äiti kuoli syöpään muutama kuukausi sen jälkeen kun Obama julkaisi muistelmateoksensa Dreams from My Father vuonna 1995.[3]
Muistelmissaan Obama kuvailee, millaista oli kasvaa äidin valkoihoisessa keskiluokkaisessa perheessä. Hänen tietonsa kenialaisesta isästä olivat peräisin tarinoista ja valokuvista. "Se että isäni ei näyttänyt yhtään siltä mitä oli ympärilläni - että hän oli musta kuin piki, äitini valkoinen kuin maito - ei juuri tullut tajuntaani".[4] Nuorukaisena hän taisteli monikulttuurisen taustansa kanssa. Obama kirjoittaa, kuinka käytti teinivuosinaan marihuanaa ja kokaiinia "unohtaakseen kysymykset siitä, kuka hän on."[5]
Käytyään high schoolin loppuun, Obama opiskeli kaksi vuotta Occidental Collegessa Kaliforniassa ennen siirtymistään Columbian yliopistoon kuuluvaan Columbia Collegeen. Hän opiskeli valtio-oppia erityisalana kansainväliset suhteet. Hän sai opintonsa päätökseen 1983. Tämän jälkeen hän työskenteli vuoden Business International Corporationin palveluksessa ennen muuttoa Chicagoon, jossa hän työskenteli paikalliselle kansalaisjärjestölle, joka auttoi sikäläisiä kirkkoja järjestämään työharjoittelupaikkoja köyhien asuinalueiden asukkaille.
Myöhemmin Obama opiskeli Harvardin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa (Harvard Law School). Hän toimi Harvardissa opiskellessaan Harvard Law Review -lehden johdossa. Obama oli arvostetun lehden ensimmäinen musta johtaja. Hän pääsi virkaan voitettuaan äänestyksessä David Goldbergin. Hänen luokkatoverinsa Michael Froman kertoo, että "suurin osa luokasta oli liberaaleja, mutta joukossa oli kasvava konservatiivien ryhmä, ja lähes jokaisesta asiasta oli kiistoja vasemmiston ja oikeiston kesken. Barack voitti äänestyksen, koska konservatiivit uskoivat, että hän kuuntelisi myös heidän ehdotuksiaan."[6] Obama valmistui oikeustieteiden tohtoriksi vuonna 1991.
Obama palasi Chicagoon ja työskenteli muun muassa ihmisoikeusasioihin erikoistuneessa asianajotoimistossa Miner, Barnhill & Galand ja opetti vuodesta 1993 aina valtakunnan tason politiikkaan siirtymiseensä asti valtiosääntöoikeutta Chicagon yliopistossa.
[muokkaa] Osavaltiotason politiikka
Vuonna 1996 Obama valittiin Illinoisin osavaltion senaattiin vaalipiiristä numero 13, Chicagon eteläpuolella sijaitsevasta Hyde Parkista. Vuonna 2003, kun demokraatit saivat senaattiin jälleen edustajaenemmistön, Obama nimettiin senaatin sosiaali- ja terveysasiain lautakunnan puheenjohtajaksi.[7] Lakialoitteidensa lisäksi Obama auttoi Illinoisin saatujen tulojen verotuskäytännön vahvistamisessa, joka tarjoaa etuja alemman tuloluokan perheille. Hän myös toimi myös lainsäädännön puolesta, joka avustaisi asukkaita joilla ei ole varaa terveysvakuutukseen, ja avusti budjetoinnissa, joka lisäsi AIDS:n vastaisen työn rahoitusta ja hoitoa.[8]
Vuonna 2000 Obama pyrki demokraattien ehdokkaaksi Yhdysvaltain edustajainhuoneen vaaleihin Illinoisin vaalipiiristä numero yksi mutta hävisi esivaalit istuvalle edustajalle Bobby Rushille; Rush sai äänistä 61 prosenttia, Obama 30 prosenttia.[9] Rush, entinen musta pantteri (mustien kansalaisjärjestö) ja yhteiskunta-aktivisti, sanoi että Obama "ei ole ollut tarpeeksi kauan ensimmäisessä vaalipiirissä, jotta oikeasti tietäisi mitä siellä tapahtuu".[10]
Tappionsa jälkeen Obama jatkoi osavaltiotason poliitikkona. Hän oli vahvistamassa lakia, joka vaatii poliisia videokuvaamaan kuulustelut, joista annetaan kuolemantuomio,[11] ja tuki lakia joka velvoitti vakuutusyhtiöt kattamaan säännölliset mammografiat.[12] Hänet valittiin uudestaan tehtäväänsä vuonna 2002 ilman vastaehdokkaita.[13]
Washington Post käsitteli helmikuussa 2007 Obaman uraa Illinoisin senaatissa. Jutussa kerrottiin hänen kyvystään työskennellä tehokkaasti demokraattien ja republikaanien kanssa ja luoda niiden välisiä koalitioita.[14] Lyhyen senaatinvaalikampanjansa aikana Obama sai taakseen Illinoisin veljellisen poliisi yhdistyksen, jonka johtajat kiittivät hänen "pitkäaikaista tukeaan aseiden kontrolloinnin puolesta ja hänen halukkuudestaan saada aikaan kompromisseja". Hän sai kehuja, vaikka hän ajoi myös lakialoitteita, joita poliisien eturyhmä oli vastustanut.[15]
[muokkaa] Senaattorin ura
Vuonna 2004 Obama pyrki Yhdysvaltain senaattiin Illinoisin osavaltiosta. Hän voitti maaliskuussa 2004 pidetyt demokraattien esivaalit saaden 52,77 prosenttia annetuista äänistä kilpailijoiden Dan Hynesin saadessa 23,77 prosenttia ja Blair Hullin 10,82 prosenttia. Muiden ehdokkaiden kannatus jäi alle kymmenen prosentin. Republikaanien ehdokkaaksi vaaleihin valittiin alun perin Jack Ryan, joka kuitenkin vetäytyi kesäkuussa ehdokkuudesta yksityiselämän asioista nousseen kohun vuoksi. Elokuussa 2004 republikaanien uudeksi ehdokkaaksi valittiin Alan Keyes. Kolmessa Obaman ja Keyesin välillä käydyssä televisioidussa vaaliväittelyssä nousivat esille muun muassa heidän eriävät kantansa kantasolututkimukseen, aborttiin ja veronalennuksiin. Obama sai marraskuussa pidetyissä senaatin vaaleissa lopulta 70 prosenttia annetuista äänistä Keyesin jäädessä 27 prosenttiin.
Obama on toiminut Yhdysvaltain senaatin jäsenenä virallisesti 4. tammikuuta 2005 alkaen. Hän on viides afroamerikkalainen senaattori Yhdysvaltain historiassa ja ainoa afroamerikkalainen nykyisistä senaattoreista.
Obama palkkasi entisen henkilöstöpäällikön Tom Daschlen samaan tehtävään ja talousanalyytikko Karen Kornbluhin, joka oli valtion entisen kassanhoitajan Robert Rubinin henkilöstöpäällikkö, palkattiin Obaman poliittiseksi neuvonantajaksi.[16] Heinäkuussa 2005 Pulitzer-palkittu ihmisoikeusaktivisti Samantha Power liittyi Obaman leiriin.[17] Neljä kuukautta Obaman senaattoriksi valitsemisen jälkeen Time-lehti valitsi hänet yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä. Lehti kutsui häntä "yhdeksi arvostetuimmista poliitikoista Yhdysvalloissa".[18]Lokakuussa 2005 tehdyssä artikkelissa englantilainen New Statesman listasi Obaman "yhdeksi kymmenestä ihmisestä, jotka voivat muuuttaa maailmaa."[19] Obama kuuluu seuraaviin senaatin lautakuntiin: ulkopolitiikka, terveys, koulutus, työllisyys, kansallinen turvallisuus, hallinnolliset asiat ja veteraanien asiat.[20]
[muokkaa] Yhdysvaltain presidentinvaalit 2008
Tämä artikkeli tai osio kertoo vasta suunnitteilla olevasta tai odotetusta tapahtumasta.
Tiedot saattavat muuttua merkittävästi, kun tilanne etenee ja saadaan lisää tietoa.
-
Pääartikkeli: Yhdysvaltain presidentinvaalit 2008
10. helmikuuta 2007 Obama ilmoitti muodollisesti Springfieldissä asettuvansa presidenttiehdokkaaksi:
» Se tapahtui täällä Springfieldissä, jossa pohjoinen, etelä, itä ja länsi yhdistyvät, että minua muistutettiin amerikkalaisten ehdottomasta hyveellisyydestä. Täältä sain uskoni, että tämän hyveellisyyden kautta me voimme rakentaa toivorikkaamman Amerikan. Ja siksi, vanhan osavaltiotalon varjossa, jossa Abraham Lincoln kerran kutsui jakautunutta parlamenttia yhdistymään, jossa yhteiset toiveet ja haaveet ovat vielä hengissä, minä seison teidän edessänne ilmoittaakseni ehdokkuudestani Yhdysvaltain presidentiksi. »
Ehdokkuuden ilmoittamista edelsi kuukausien spekulaatio siitä, että lähtisikö Obama presidenttikisaan. Jännitys kulminoitui lokakuuhun 2006, jolloin Obama sanoi ensi kertaa, että hän "on ajatellut mahdollisuutta" lähteä presidenttikisaan. Tämä erosi aiemmista kommenteista, joissa hän kertoi aikomuksensa olevan palvella senaattorikautensa loppuun asti eli vuoteen 2010.[21] Obaman mielipidettä seurasi se, että lukuisat mielipidetutkimusyhtiöt lisäsivät hänen nimensä demokraattiehdokkaiden kyselyihin. Ensimmäinen tällainen kysely nosti hänet toiseksi suosituimmaksi ehdokkaaksi senaattori Hillary Clintonin jälkeen. Hän sai 17 % ja Clinton 28 %.[22] Eräät analyytikot ovat kyseenalaistaneet Obaman suosion sanoen, että kyseessä voi olla niin kutsuttu Bradley-efekti.[23]
[muokkaa] Likaista kampanjointia vastaan
Obama sai tuta yhdysvaltalaisen presidentinvaalikampanjan loanheiton jo vuoden 2007 alussa, jolloin Sun Myung Moonin omistama Insight Magazine -skandaalilehti väitti hänen käyneen kuusivuotiaana Indonesiassa islamilaista madrassa-koulua. Lehti ilmoitti lähteeksi "Clintonin leirin" tekemän taustatutkimuksen. Republikaaneja tukevan Fox-kanavan aamushow käsitteli jo aihetta vääntäen senaattorin nimen "Barack Osamaksi". Ilmeisenä tarkoituksena oli leimata Obama kiihkomuslimiksi ja samalla liata molempien ehdokkaiden kampanjat. Toimittajien kiirehtiessä Jakartaan koulu osoittautui tavalliseksi kouluksi.[24]
Fox-kanava nosti 17. tammikuuta 2007 uutisaiheeksi sen, että Obama on tupakoitsija. Uutiskanava kysyi, että "äänestäisitkö tupakoitsijan presidentiksi?" Lisäksi he kertoivat tupakanpolton olevan Obaman "likainen pieni salaisuus".[25] Obama kertoo käyttävänsä nykyään nikotiinipurukumia ja pitävänsä tupakkalakkoa. "Tähän asti nikotiinipurukumi on tepsinyt. Poltin epäsäännöllisesti ja vedin salaa tupakan silloin tällöin," hän kertoi. Obama tunnusti kaipaavansa tupakkataukoa etenkin kirjoittaessaan.[26]
12. helmikuuta 2007 Australian pääministeri John Howard kritisoi Obaman suunnitelmaa vetäytyä Irakista maaliskuuhun 2008 mennessä. "Minun mielestäni se vain rohkaisisi niitä tahoja, jotka haluavat täydellisesti epävakauttaa ja tuhota Irakin. Se loisi kaaosta ja voittoja terroristeille, jotka luottavat ja uskovat siihen, että Obama voittaa," pääministeri Howard sanoi. "Jos minä johtaisin al-Qaidaa Irakissa, laittaisin ympyrän vuoden 2008 maaliskuun kohdalle. Rukoilisin niin monta kertaa kuin voin, että tulisi voitto ei vain Obamalle, vaan myös demokraateille," Howard lisäsi. Obama kertoi pitävänsä Howardin puheita "tyhjänä retoriikkana," ellei hän sitten halua lähettää 20 000 australialaissotilasta Irakiin.[27]
Syksyllä 2006 Obama puhui poliittisissa tilaisuuksissa ympäri maata tukien demokraattiehdokkaita istuntokauden puolivälin vaaleissa. Syyskuussa 2006 hän oli puhujana Iowan senaattorin Tom Harkinin vuosittaisilla grillijuhlilla, jossa perinteisesti näyttäytyvät tulevat presidenttiehdokkaat.[28] Jouluna 2006 Obama puhui New Hampshiressa järjestetyssä demokraattisen puolueen juhlassa, jossa juhlittiin tuoreita vaalivoittoja. Järjestettyään tapaamisen demokraattien kansallisen komitean kanssa viikkoa ennen ehdokkuutensa julkaisemista, Obama vaati demokraatteja pysymään erossa negatiivisesta kampanjoinnista. Hänen mielestään vaalikampanjan pitäisi olla rehti, ja sitä myös amerikkalaiset odottavat. Obaman mukaan kansalaiset on saatava jälleen uskomaan poliittiseen prosessiin.[29]
[muokkaa] Tukijat
Vuoden 2007 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana Obama keräsi presidentinvaalibudjettiinsa 25 miljoonaa dollaria (noin 18,5 miljoonaa euroa). Summa on lähes sama kuin Hillary Clintonilla, joka keräsi 26 miljoonaa dollaria. Obaman kampanjalle on kuitenkin tullut yli 100 000 lahjoitusta, kun Clinton on saanut 50 000 lahjoitusta. Ei ole tiedossa, että kuinka paljon ehdokkaat ovat jo käyttäneet. Se selviää huhtikuun puolivälissä, kun asiasta tehdään raportti vaalikomissiolle.[30]
Useat politiikan asiantuntijat ovat huomanneet Obaman vahvan tuen internetin sosiaalisissa yhteisöissä kuten MySpacessa ja Facebookissa.[31] Chris Hughes, yksi Facebookin perustajista, kutsui Obaman saamaa internetilmiötä "ennennäkemättömäksi".[32] Facebookissa oleva ryhmä nimeltään "Barack Obama (One Million Strong for Barack)" on muodostunut sivuston nopeimmin kasvavaksi yhteisöksi. Ryhmällä on yli 313 000 jäsentä. 2. helmikuuta 2007 Obama oli mielenosoituksessa George Masonin yliopistossa. Tilaisuuden järjesti "Students for Barack Obama" -niminen ryhmä, jonka alkuperä löytyy myös Facebookista. Paikalla oli useita tuhansia ihmisiä. Obama kertoi pitävänsä nuoria voimavarana, joka voi kääntää politiikan kurssin ja yhdistää ihmisiä.[33] Obaman virallisilla sivuilla on yhteisöllisiä elementtejä, kuten oma profiili ja blogi. Käyttäjät voivat myös jutella ja suunnitella tapahtumia.
Chicagon pormestari Richard M. Daley kannatti Obamaa vain tunteja hänen ilmoituksensa presidenttikisaan lähdöstä kertoneen jälkeen. Näin Daley luopui traditiostaan olla puolueeton demokraattien esivaaleissa.[34] Päivää myöhemmin Obama matkusti Amesiin, Iowaan jossa hänelle piti kannustustilaisuuden osavaltion asianajaja Tom Miller ja osavaltion varainhaltija Michael Fitzgerald.[35] Kaksi istuvaa kuvernööriä on ilmoittanut kannattavansa Obamaa: Virginian kuvernööri Tim Kaine ja Illinoisin kuvernööri Rod Blagojevich.[36] Lisäksi entinen senaatin enemmistöjohtaja Tom Daschle kannattaa Obamaa kiitellen tämän "suurta kykyä yhdistää kansakunta."[37]
Obaman kampanjaa tukevat julkisuudenhenkilöistä muun muassa Steven Spielberg, David Geffen, Jeffrey Katzenberg, Oprah Winfrey, Jesse Jackson, George Clooney, Edward Norton, Will Smith, Warren Buffet, Matt Damon, Kareem Abdul-Jabbar, Halle Berry, Wyclef Jean ja Charles Barkley.[38]
[muokkaa] Poliittiset näkemykset
[muokkaa] Sisäpolitiikka
Obama on kirjoittanut hallinnon roolista taloudellisissa kysymyksissä, että "meidän pitäisi kysyä itseltämme, mikä sekoitus asetuksia vie meidät dynaamiseen vapaaseen talouteen ja laajaan taloudelliseen turvallisuuten, yhtiöiden innovaatioon ja nousujohteiseen liikkuvuuteen [...] meitä tulisi ohjata se, mikä toimii."[39] Puhuessaan National Press Clubille huhtikuussa 2005, Obama puolusti Franklin D. Rooseveltin New Deal -sosiaalipolitiikkaa, yhdistäen republikaanien ehdotukset muodostaa yksityisiä tilejä sosiaalisen turvallisuuden saamiseksi sosiaalidarwinismiin.[40]
Puhuessaan Wake Up Wal-Mart -järjestön jäsenille marraskuussa 2006 Obama sanoi: "Työntekijöille täytyy maksaa tarpeeksi, jotta he voivat ei vain ostaa Wal-Martista, vaan lopulta lähettää lapsensa yliopistoon ja säästää eläkepäiviä varten."[41] Tammikuussa 2007 Obama puhui Families USA:n (terveydenhuollon asialla oleva ryhmittymä) järjestämässä tilaisuudessa. Obaman mukaan seuraavan presidentin ensimmäisen kauden loppuun mennessä Yhdysvalloissa on käytössä yleinen terveydenhuolto. Obaman mielestä on väärin, että 46 miljoonaa amerikkalaista on ilman terveysvakuutusta. Hän kiinnitti myös huomiota siihen, että veronmaksajat maksavat yli 15 miljardia dollaria vuodessa ilman vakuutusta olevien kulujen kattamiseen.[42]
Toukokuussa 2006 lähetetyssä kirjeessä presidentti Bushille hän liittyi neljään muuhun keskilännen maatalousosavaltioiden senaattoriin, jotka vaativat maahan tuodun etanolin 0,54 dollarin per gallona verotuksen jatkamista.[43] Obama puhui kesäkuussa 2006 väliaikaisia perintöveroleikkauksia vastaan. Hän kutsui leikkauksia "Paris Hilton"-veronkevennyksiksi "miljonäärien perijille ja perijättärille."[44]
Obama on rohkaissut demokraatteja tutustumaan evankelistoihin ja muihin uskonnollisiin ihmisiin sanoen, että "jos me todella toivomme puhuvamme ihmisille siellä missä he ovat - puhuaksemme toiveistamme ja arvostaimme tavalla, joka on merkittävää heille - emme voi hylätä uskonnollista maailmankatsomusta."[45] Joulukuussa 2006 Obama liittyi senaattori Sam Brownbackin ryhmään "Global Summit on AIDS and the Church" -tilaisuudessa, jonka oli organisoinut kirkolliset johtajat Kay ja Rick Warren.[46] Yhdessä Warrenin ja Brownbackin kanssa Obama otti HIV-testin, kuten hän oli tehnyt Keniassa alle neljä kuukautta aikaisemmin. Obama rohkaisi "muita julkisuuden henkilöitä tekemään saman" näyttääkseen, että "ei ole mitään hävettävää HIV-testin tekemisessä."[47] Ennen tilaisuutta 18 abortin vastaista ryhmittymää lähetti avoimen kirjeen joka toteaa, viitaten Obaman tukemaan lailliseen aborttiin: "vahvimmilla mahdollisilla termeillä me vastustamme Rick Warrenin päätöstä, joka jättää huomioimatta senaattori Obaman selvän kuoleman hyväksyvän kannan ja kutsuu hänet Saddlebackin kirkkoon siitä huolimatta."[48]
Obama aloitti podcastit Yhdysvaltain senaatin sivuillaan loppuvuonna 2005. Hän on vastannut ja henkilökohtaisesti osallistunut internetin kautta tapahtuviin politiikkaan liittyviin blogi-sivustoihin.[49] Kesäkuussa 2006 tehdyssä podcastissaan Obama toi ilmi tukensa lakialoitteille, jotka suojelevat internetin neutraaliutta sanoen, että "siksi että internet on neutraali paikka voin pistää tämän podcastin ja lähettää sen internetin kautta ilman, että minun tarvitsee mennä minkään yhtiön keskijohdon kautta. Voin sanoa mitä haluan ilman sensurointia ja erillistä maksua. Isot tele- ja internetyhtiöt haluvat muuttaa internetin sellaisena kuin me sen tunnemme."[50]
[muokkaa] Ulkopolitiikka
Obama on Irakin sodan pitkäaikainen vastustaja. Jo vuonna 2002 hän sanoi televisiohaastattelussa, että olisi senaattorina äänestänyt sotaa vastaan.[51] Syksyllä 2002 hän puhui sodan vastaisessa tilaisuudessa Chicagossa. Obama kertoi pitävänsä Irakin sotaa virheenä, joka vain syöksee Lähi-idän pahempaan kriisiin, rohkaisee arabimaailman pahimpia aatevirtauksia ja vahvistaa al-Qaidan värväystoimintaa. Hän vaati Osama bin Ladenin löytämistä ja vangitsemista.[52]
Puhuessaan Chicagon kansainvälisten suhteiden johtokunnassa marraskuussa 2006, hän sanoi "päivät terrorismin vastaisen sodan käyttämiseen poliittisena aseena ovat ohitse [...] on aika antaa irakilaisille heidän maansa takaisin, ja on aika uudelleen miettiä Amerikan toimet vielä voittamattomassa suuremmassa taistelussa." Puheessaan Obama myös vaati amerikkalaisjoukkojen vähittäistä vetäytymistä vuoden 2007 aikana, ja avointa diplomaattista dialogia Irakin naapureiden Syyrian ja Iranin kanssa.[53]
Obama puhui Iranin uraanin rikastamisohjelmasta 2. maaliskuuta 2007. Hänen mukaan Iranin hallinto on "uhka meille kaikille" ja Yhdysvaltain "ei pitäisi jättää yhtään keinoa, mukaan lukien sotilaallista, pois laskuista." Hän kuitenkin lisäsi, että Yhdysvaltain päätaktiikkana tulee olla "pysyvä ja aggressiivinen diplomatia yhdistettynä koviin pakotteisiin."[54]
[muokkaa] Kulttuurinen ja poliittinen imago
Kannattajat luonnehtivat Obaman laajan tukipiirin salaisuudeksi sitä, että hän on kulttuurinen Rorschachin testi, neutraali persoona, johon ihmiset voivat kuvata oman henkilökohtaisen historiansa ja halunsa.[55] Obaman oma tarina rohkaisee erilaisia etnisiä kiinnekohtia. Kirjassaan Dreams from My Father hän yhdistää äidinpuoleisen perhehistorian mahdollisiin intiaani esi-isiin ja Jefferson Davisin kaukaisiin sukulaisiin. Davis oli etelä-valtioiden presidentti Yhdysvaltain sisällissodassa.[56] Vanhemmille juutalaisille puhuessaan vuoden 2004 vaalikampanjansa aikana Obama yhdisti Itä-Afrikkalaisen etunimensä Barackin kielelliset juuret juutalaiseen sanaan baruch, joka tarkoittaa "siunattu".[57]
Media on peilannut ja tehostanut Obaman jokamiehen imagoa. Lokakuussa 2006 Oprah Winfrey Show'ssa tehdyssä haastattelussa nostettiin esiin hänen laajan perheensä etninen monipuolisuus. Ohjelmassa kerrottiin, että hänen puoliksi indonesialainen siskonsa on naimisissa kiinalaiskanadalaisen miehen kanssa. Ohjelma kutsui Obaman sukujuhlia "mini-Yhdysvalloiksi."[58] The Nation -lehdessä julkaistussa artikkelissa analysoiiin Obaman kykyä "ylittää rotu" valkoisen yleisön keskuudessa.[59] Kuitenkin New York Daily Newsin kolumnisti Stanley Crouch kirjoitti, että "kun mustat amerikkalaiset puhuvat Obamasta 'yhtenä meistä,' en tiedä mistä he oikein puhuvat. Obama tekee selväksi sen, että vaikka hän on kokenut joitakin kevyempiä versioita tyypillisestä rasistisesta stereotypiasta, hän ei voi väittää noita ongelmia omikseen - eikä hän ole elänyt elämää mustana amerikkalaisena."[60]
Lokakuussa 2006 julkaistussa Time-lehden numerossa Päävärit-kirjan kirjoittanut Joe Klein vertasi Obaman nopean ja rajat ylittävän suosion salaisuudeksi samoja kulttuurisia lähteitä kuin Tiger Woodsilla, Oprah Winfreylla ja Michael Jordanilla. Obama kommentoi asiaa sanoen, että ihmiset kuten Oprah ilmentävät ihmisten toiveita. Obaman mukaan maailmassa olisi paljon heidän kaltaisiaan ihmisiä, jos heille annettaisiin mahdollisuus.[61]
[muokkaa] Yksityis- ja uskonelämä
Obama tapasi Michelle Robinsonin (o.s.) työskennellessään yhtiöitä palvelevassa lakifirma Sidley & Austinissa kesällä 1989. Michelle oli avustavana asianajajana yhtiössä.[62] He menivät naimisiin vuonna 1991 Chicagon Trinity United Church of Christ -seurakunnan kirkossa. Pastorina toimi Jeremiah Wright.[63] Heillä on kaksi yhteistä lasta, tyttäret Malia (s. 1999) ja Sasha (s. 2001). Obaman demokraattien vuoden 2004 kansallisessa kokouksessa pitämän puheen ja hänen vuoden 2006 kirjansa The Audacity of Hope teemana on toivo. Sitä inspiroi yksi pastori Wrightin saarnoista.[64]
Kirjassaan Obama kuvaa ei-uskonnollista kasvatustaan. Obama kirjoittaa, että häntä ei kasvatettu uskonnollisessa kodissa. Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa, jotka olivat kotoisin Kansasista, olivat oppineet baptistien ja metodistien oppeja kasvaessaan Kansasissa, Oklahomassa ja Texasissa. Obama kertoo, että se vain lisäsi heidän skeptismiään. Obaman isä oli poissa lähes koko hänen lapsuutensa vanhempien eron vuoksi. Isä oli ateisti ja piti uskontoa taikauskona, vaikka hänet oli kasvatettu muslimiksi.
Obama kirjoittaa, että hänen uskonnollinen vakaumuksensa muotoutui kun hän oli kaksikymppinen. Silloin hän työskenteli yhteisön organisoijana paikallisten kirkkojen parissa, ja siellä hän ymmärsi "afroamerikkalaisen uskonnollisen tradition voiman luoda sosiaalista muutosta". Obaman mukaan uskontoon sitoutuminen ei vaatinut häntä vähentämään kriittistä ajattelua, lopettamaan taistelua taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta tai muutoin pakenemaan maailmasta, jonka hän tunsi ja jota hän rakasti. Kaste oli hänelle enemmän valinta kuin pelastus; kysymykset joita hänellä oli eivät hävinneet taianomaisesti. Obama kertoo omistavansa elämänsä Jumalan totuuden löytämiseen.[65]
[muokkaa] Julkaisuja
Omaelämäkerta nuoruusvuosilta Dreams of My Father: A Story of Race and Inheritance julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1995 ja uudelleen vuonna 2004. Kirjasta tehty äänikirja toi Obamalle Grammy-palkinnon vuonna 2006. Lokakuussa 2006 julkaistiin hänen toinen kirjansa The Audacity of Hope: Thoughts on Reclaiming the American Dream, ja hänellä on sopimus kahden muun kirjan julkaisusta. Niistä ensimmäinen on lastenkirja, jonka hän kirjoittaa yhteistyössä vaimonsa ja lastensa kanssa.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Obaman videon käsikirjoitus virallisilta verkkosivuilta Obaman vaalikampanjatoimisto. 31.01.2007.
- ↑ Ochieng, Philip 2004: "From Home Squared to the US Senate: How Barack Obama Was Lost and Found" The East African. 2004.
- ↑ Suryakusuma, Julia 2006: "Obama for President ... of Indonesia" Jakarta Post. 2006.
- ↑ Obama, Barack 1995: Dreams from my Father: 9-10.
- ↑ Romano, Lois: "Effect of Obama's Candor Remains to Be Seen" Washington Post. 3.1.2007.
- ↑ Klein, Joe: "The Democrats' New Face" Time. 15.10.2006.
- ↑ White, Jesse: Cyberdriveillinois.com, s. 81 Cyberdriveillinois.com. 2004.
- ↑ Illinoisin osavaltion 90. yleiskatsaus. Illinoisin osavaltio. Illinoisin osavaltion 91. yleiskatsaus. Illinoisin osavaltio.
- ↑ Vuoden 2000 Yhdysvaltain edustajanhuoneen äänestykset Federal Election Commission. 31.5.2004.
- ↑ Lawrence, Curtis: Rush, Opponents Clash Off the Air Chicago Sun-Times. 19.2.2000.
- ↑ Finnegan, William: "The Candidate: How the Son of a Kenyan Economist Became an Illinois Everyman" The New Yorker. 31.5.2004.
- ↑ "State Legislation Relating to the Breast and Cervical Cancer Prevention and Treatment Act of 2000" National Conference of State Legislatures. Heinäkuu 2002.
- ↑ Vote Totals, General Election 2002 Illinois State Board of Elections.
- ↑ Peter, Slevin: "Obama Forged Political Mettle in Illinois Capitol" Washington Post. 9.2.2007. "In-Depth Look at Obama's Political Career" CLTV, Chicago Tribune. 9.2.2007.
- ↑ Mastony, Colleen: "Cops Give Obama Subdued Reception" Chicago Tribune. 20.8.2000.
- ↑ Enda, Jodi: "Great Expectations" The American Prospect. 5.2.2006.
- ↑ Linn, Brendan: "Power to Advise Obama for Year" Harvard Crimson. 25.7.2005.
- ↑ Bacon Jr., Perry: "Barack Obama: The Future of the Democratic Party?" Time. 18.3.2005.
- ↑ Skidelsky, William: "Revolutionising the Future: From Tennis to Teleportation" New Statesman. 17.10.2005.
- ↑ Komitean toimeksiannot Barack Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto.
- ↑ MTP:n käsikirjoitus Meet The Press. 22.10.2006
- ↑ "Poll: Obama Now Trails Only Clinton on '08 List" CNN. 2.11.2006
- ↑ Alter, Jonathan: "Is America Ready?" Newsweek. 25.12.2006-1.1.2007
- ↑ Behind the 'Madrassa Hoax' MSNBC.
- ↑ Media Matters Fox News. 17.1.2007
- ↑ "Barack Obama jauhaa nikotiinipurukumia" Ilta-Sanomat. 3.3.2007
- ↑ Peter Mitchell ja Peter Veness: "Put up or shut up, Obama tells Howard" The Australian. 12.2.2007 "Howard steps up Obama attack" The Age. 12.2.2007
- ↑ Kornblut, Anne E: "For This Red Meat Crowd, Obama's '08 Choice Is Clear" New York Times. 18.9.2006
- ↑ Barack Obama DNC:n talvikokouksessa vuonna 2007 (video) demokraattien kansallinen komitea. 2.2.2007
- ↑ "Obaman vaalikassa lähes Hillary Clintonin tasolla" Helsingin Sanomat. 4.4.2007
- ↑ "Young Voters Find Voice on Facebook" Washington Post. 17.2.2007
- ↑ "Obama's Facebook" The New York Sun. 13.2.2007
- ↑ "Mobilized Online, Thousands Gather to Hear Obama" Washington Post. 3.2.2007
- ↑ "Daley Endorses Obama For President" Chicago Tribune. 10.2.2007
- ↑ "Candiate Obama packs ISU's Hilton Coliseum" The Des Moines Register. 11.2.2007
- ↑ "Obama Wins Virginia Governor's Support" Associated Press. 17.2.2007 "Gov. Blagojevich Releases Statement on Obama" NBC. 10.2.2007
- ↑ "Ex-Senate Leader Daschle endorses Obama" MSNBC.com. 21.2.2007
- ↑ Obaman julkkistukijat Draft Obama. 21.2.2007
- ↑ Obama, Barack 2006: 159
- ↑ Franklin, Ben: "The Fifth Black Senator in U.S. History Makes F.D.R. His Icon" Washington Spectator. 1.6.2005
- ↑ Gogoi, Pallavi: "Can Barack Wake Up Wal-Mart?" Businessweek.com. 16.10.2006 "Sen. Obama: "You Gotta Pay Your Workers Enough" WLTX-TV 19. 16.10.2006
- ↑ Pickler, Nedra: "Obama Calls for Universal Health Care within Six Years" Associated Press, Union-Tribune (San Diego). 25.1.2007
- ↑ Harkin, Tom, Byron Dorgan, Richard Durbin, Tim Johnson ja Barack Obama: "Harkin Urges Bush to Stop Undercutting U.S. Ethanol Production" Harkinin Yhdysvaltain senaatin toimisto. 9.5.2006 Silverstein, Ken: "Barack Obama Inc.: The Birth of a Washington Machine" Harper's Magazine). marraskuu 2006
- ↑ Obama, Barack: "Senaattori Barack Obaman mielipide Paris Hilton -veronkevennyksistä" Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto. 7.6.2006
- ↑ Lerner, Michael: "U.S. Senator Barack Obama Critiques Democrats' Religiophobia" Tikkun Magazine. 3.7.2006 Obama, Barack: "Call to Renewal Keynote Address" Beliefnet. 28.6.2006
- ↑ Gibson, Manda: "At Global AIDS Summit, Churches Challenged to Take the Lead" PurposeDriven.com. 28.6.2006
- ↑ Obama, Barack: "Race Against Time–World AIDS Day Speech" Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto. 1.12.2006
- ↑ Van Biema, David: "The Real Losers in the Obama-Warren Controversy" Christian Newswire Press Release. 28.10.2006 "Rick Warren/Barack Obama AIDS Partnership Must End, Say Pro-Life Groups" Time. 1.12.2006
- ↑ Terdiman, Daniel: "Congress Catching on to the Value of Blogs" CNET News.com. 26.1.2006
- ↑ Obama, Barack: "Network Neutrality" Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto. 8.6.2006 (teksti ja ääni)
- ↑ "Vuoden 2002 Barack Obaman haastattelu; haastattelijana Jeff Berkowitz" TipVision, Brightcove.com. 25.10.2002
- ↑ Obama, Barack: "Remarks of Illinois State Sen. Barack Obama Against Going to War with Iraq" Obama 2010 Re-Election Campaign.
- ↑ Obama, Barack: "A Way Forward in Iraq" Chicagon kansainvälisten suhteiden johtokunta. 20.10.2006
- ↑ "Senator Barack Obama at the AIPAC Policy Forum" Israel Insider. 3.3.2007
- ↑ Enda, Jodi: "Great Expectations" The American Prospect. 15.2.2006 Graff, Garrett M: "The Legend of Barack Obama" Washingtonian. 1.10.2006
- ↑ Obama, Barack (1995): 13
- ↑ Kampeas, Ron: "Obama, Democrats’ Rising Star, Known for Harmony with Jews" Jewish News Weekly of Northern California. 6.9.2004
- ↑ "Keeping Hope Alive: Barack Obama Puts Family First" The Oprah Winfrey Show. 18.10.2006
- ↑ Younge, Gary: "Obama: Black Like Me" The Nation. 27.10.2006
- ↑ Crouch, Stanley: "What Obama Isn't: Black Like Me" New York Daily News. 2.11.2006
- ↑ Klein, Joe: "The Democrats' New Face" Time. 15.10.2006
- ↑ Rossi, Rosalind: "The Woman Behind Obama" Chicago Sun-Times. 21.1.2007
- ↑ Obama, Barack (1995): 440
- ↑ "Obama Comes Home for Church" CBS (Chicago). 28.1.2007
- ↑ Obama, Barack 2006: 207-208 "Obama, Barack: "My Spiritual Journey" Time. 23.10.2006 Powell, Barb: "Obama: America Needs to Hear More-Moderate, More-Inclusive Religious Voices" United Church News. elo-syyskuu 2006 Guess, J. Bennett: "Barack Obama, Candidate for President, is 'UCC'" United Church News. 9.2.2007
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Senaattori Senaattori Barack Obaman virallinen verkkosivu
- Senaattori Barack Obaman puheita
- Senaattori Barack Obaman vuoden 2010 uudelleenvalintakampanjan viralliset sivut
- Presidenttiehdokas Barack Obaman virallinen verkkosivu
- Presidenttiehdokas Barack Obaman vaalikeräyskampanjan viralliset sivut
