Barium

Wikipedia

Cesium ← Barium → Lantaani Se ↑ Ba ↓ Ra       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Barium
Tunnus	Ba
Järjestysluku	56
Luokka	metalli
Lohko	s
Ryhmä	2, maa-alkalimetalli
Jakso	6
Tiheys	3,510×103 kg/m3
Kovuus	1,25 (Mohsin asteikko)
Väri	hopeisen valkoinen
Löytövuosi, löytäjä	1808, Sir Humphry Davy
Atomiominaisuudet
Atomipaino	137,327 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	215 (253) pm
Kovalenttisäde	198 pm
Van der Waalsin säde	- pm
Orbitaalirakenne	[Xe] 6s2
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 18, 8, 2
Hapetusluvut	+2
Kiderakenne	kuutio, body centered cubic
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	1000 K (727 °C)
Kiehumispiste	2170 K (1897 °C)
Moolitilavuus	38,16×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö	140,3 kJ/mol
Sulamislämpö	7,12 kJ/mol
Höyrynpaine	100 Pa 1185 K:ssa
Äänen nopeus	1620 m/s ohuessa sauvassa, 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus	0,89 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	0,204 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus	(20 °C) 3,01 · 106 S/m
Lämmönjohtavuus	(300 K) 18,4 W/(m×K)
Tiedot normaalipaineessa

Barium on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ba, järjestysluku 56 ja CAS-numero 7440-39-3. Se on maa-alkalimetalleihin kuuluva, pehmeä hopeanhohtoinen metalli, joka sulaa varsin korkeassa lämpötilassa. Kemiallisesti barium muistuttaa kalsiumia, ulkonäöltään lähinnä lyijyä. Sir Humphry Davy eristi Bariumin v. 1808.

Barium on maa-alkalimetalleista aktiivisin. Sen elektronegatiivisuus on 0,89 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 502 kJ/mol. Barium on pehmeämpää kuin muut ryhmän 2 aineet, mutta hieman lyijyä kovempaa. Se hapettuu ilmassa ja vapauttaa vedessä ja alkoholissa vetyä. Koska barium hapettuu sangen helposti, sitä on säilytettävä petrolissa tai muussa hapettomassa nesteessä. Barium on voimakkaimpia pelkistimiä, ja erityisen voimakas taipumus sillä on hapettua peroksidiksi.

Bariumia esiintyy luonnossa ainoastaan yhdisteinä, raskassälpänä (baryytti, bariumsulfaatti, BaSO₄) tai viteriittinä (bariumkarbonaatti, BaCO₃). Baryytti on raskas mineraali, tiheys 4,5 g/cm3, jota on Suomessa mm. Vihannin kaivoksessa.

Bariumyhdisteitä käytetään posliini-, savi- ja lasiteollisuudessa, ilotulituksissa väriaineena sekä rotanmyrkkynä. Bariumkloridia BaCl₂ voidaan käyttää analytiikassa sulfaattien osoittamiseen.

Bariumsuolat ovat hyvin myrkyllisiä, mutta bariumsulfaatti (BaSO₄) on niin liukenematon veteen, että sitä voidaan turvallisesti syöttää potilaille röntgenkuvauksen varjoaineena.

Bariumperoksidista BaO₂ saadaan laimealla rikkihapolla käsittelemällä vetyperoksidia ja bariumsulfaattia. Koska sulfaatti-ioni on käytännössä liukenematon veteen, happoihin ja emäksiin, sulfaatti-ioni on tunnistettavissa liuosanalyysissa. Kaikki bariumin liukoiset suolat ovat myrkyllisiä. Bariumin yhdisteistä tunnetuin on bariumsulfaatti eli baryytti, jota käytetään varjoaineen lisäksi valkoisena maalipigmenttinä, kumin kulutuksen kestoa lisäävänä aineena ja säteilysuojauslaitteissa. Bariumkarbonaattia ja -kloridia on käytetty rotanmyrkkynä sekä bariumnitraattia BaN₂O₆ ja -kloraattia BaCl₂O₆ ilotulitteissa vihreän valon aikaansaamiseksi. Bariumia käytetään myös joissain metalliseoksissa

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Bariumin kansainvälinen kemikaalikortti
• Kemian työsuojeluneuvottelukunta (KETSU): Barium ja sen yhdisteitä