Strontium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Strontium | ||||
| Tunnus | Sr | ||||
| Järjestysluku | 38 | ||||
| Luokka | metalli | ||||
| Lohko | s | ||||
| Ryhmä | 2, maa-alkalimetalli | ||||
| Jakso | 5 | ||||
| Tiheys | 2,640×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 1,5 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeisen, metallisen valkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1790, Adair Crawford | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 87,62 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 200 (219) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 192 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Kr] 5s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +2 | ||||
| Kiderakenne | pintakeskeinen kuutiollinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1050 K (777 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 1655 K (1382 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 33,94×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 136,9 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 7,43 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 990 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 0,95 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,306 kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | (20 °C) 7,58 · 106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 35,4 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Strontium (lat. 'strontium') on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sr ja järjestysluku 38. Se on maa-alkalimetalleihin kuuluva metalli, jota esiintyy runsaasti maankuoressa. Se on kuitenkin harvinaisempi kuin esim. kalsium tai magnesium, jotka ovat maa-alkalimetalleista yleisimmät.
Strontium on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan kiinteä, hopeanvalkoinen, kevyt ja pehmeä. Täysin kuivassakin ilmassa säilytettynä metalli hapettuu täydellisesti. Strontiumin tiheys on 2,64 g/cm³, sulamispiste 777 °C, kiehumispiste 1382 °C ja CAS-numero 7440-24-6.
Strontiumin elektronegatiivisuus on 0,95 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 548 kJ/mol. Strontiumin pinta on heti leikkaamisen jälkeen hopeankiiltävä, mutta hapettuu ilmassa pian kellertäväksi. Hienojakoinen strontiumjauhe syttyy ilmassa itsekseen. Strontium reagoi myös hitaasti ilman typen kanssa. Strontiumnitraattia (Sr(NO3)2) käytetään irislasin valmistukseen ja ilotulitteissa punaisen värin aikaansaamiseksi. Haihtuvat strontiumsuolat värjäävät kaasuliekin karmiininpunaiseksi. Strontiumhydroksidia (Sr(OH)2) ja -sulfidia (SrS) käytetään loistevärien valmistuksessa ja strontiumkromaatti (SrCrO4) on puolestaan käytössä keltaisena maalipigmenttinä, mutta on myrkyllistä. Strontiumsulfaattia (SrSO4) puolestaan käytetään valkoisena maalipigmenttinä.
Keinotekoinen ja verrattain pehmeä strontiumtitanaatti (SrTiO3) taittaa valoa voimakkaasti ja sillä on hyvä dispersiokyky sekä suuri dielektrinen vakio. Luonnossa oleva strontium ei ole radioaktiivista toisin kuin strontiumin isotooppi Sr-90, jolla on vaarallisuudestaan huolimatta teknistä käyttöä ydinparistoissa. Luonnon strontiummineraaleista tärkeimmät ovat strontianiitti (SrCO3) ja selestiini (SrSO4).
Tärkeimmät strontiumesiintymät sijaitsevat Saksassa Reinin alueella, Strontiassa Skotlannissa ja Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Strontiumia ei kuitenkaan valmisteta taloudellisesti huomattavia määriä, vaikka sitä käytetään mm. lasiteollisuudessa, jalostuksessa, optisissa materiaaleissa, ilotulitteissa ja kestomagneeteissa. Radioaktiivisia isotooppeja käytetään ainakin luuydinsyövän hoitoon.
Metallista strontiumia valmisti ensimmäisenä englantilainen Sir Humphrey Davy vuonna 1808. Strontiumia on ensimmäistä kertaa löydetty skotlantilaisen Strontian-kylän kaivoksesta, josta alkuaine on myös perinyt nimensä.
Strontium toimii elimistön aineenvaihdunnassa kalsiumin kaltaisesti eli se mm. kertyy luustoon.
