New Immissions/Updates:
boundless - educate - edutalab - empatico - es-ebooks - es16 - fr16 - fsfiles - hesperian - solidaria - wikipediaforschools
- wikipediaforschoolses - wikipediaforschoolsfr - wikipediaforschoolspt - worldmap -

See also: Liber Liber - Libro Parlato - Liber Musica  - Manuzio -  Liber Liber ISO Files - Alphabetical Order - Multivolume ZIP Complete Archive - PDF Files - OGG Music Files -

PROJECT GUTENBERG HTML: Volume I - Volume II - Volume III - Volume IV - Volume V - Volume VI - Volume VII - Volume VIII - Volume IX

Ascolta ""Volevo solo fare un audiolibro"" su Spreaker.
CLASSICISTRANIERI HOME PAGE - YOUTUBE CHANNEL
Privacy Policy Cookie Policy Terms and Conditions
Ihmisrotu – Wikipedia

Ihmisrotu

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee ihmisten jaottelua eri rotuihin. Katso Rotu yleisempää määrittelyä varten.
Rodun biologisia määritelmiä[1]
Käsite Viite Määritelmä
Essentialistinen Hooton, E.A. (1926)[2] "Ihmiskunnan suuri alaryhmä, jonka määrittelee joidenkin piirteiden yhdistelmien samankaltaisuus, jotka johtuvat yhteisistä esi-isistä. Nämä piirteet luovat epämääräisen fysiologisen perustan, joka yleensä on enemmän tai vähemmän yksilökohtaisten variaatioiden peitossa ja jonka helpoimmin havaitsee kompositiokuvista."
Taksonominen Mayer, Ernst (1969)[3] "Fenotyyppisesti samankaltaisten lajipopulaatioiden aggregaatti, joka asuttaa lajin elinalueen jotain alialuetta ja eroaa taksonomisesti muista lajin alapopulaatioista."
Populaatio Dobzhansky, Theodosius (1970)[4] "Rodut ovat geneettisesti erottuvia mendeliaanisia populaatioita. Ne eivät ole yksilöitä tai tiettyjä genotyyppejä vaan koostuvat yksilöistä, jotka eroavat toisistaan geneettisesti."
Periytyminen Templeton, Alan R. (1998)[5] "Alalaji (rotu) on erityinen lajin sisäinen evoluutiolinja. Tämä määritelmä edellyttää, että alilaji on geneettisesti eristetty geenivaihdolta pitkiä aikoja, eli alilajilla on historiallinen jatkuvuus nykyisen geneettisen eriytymisen lisäksi."
Kliini Levin, Mihael (2002) [6] Rotu merkitsee "yhteistä maantieteellistä alkuperää joko mantereen tai sen laajan osan tasolla..ja sitä käytetään näiden laajuisista kliineistä... Kliinisessä taksonomiassa perustaksa on sukututkimuksellinen yksikkö, mitä nykyisen analyysin perusteella rodut ovat."

Ihmisrotu on termi, jota käytetään luokittelemaan ihmisiä ryhmiin esimerkiksi yhteisen geneettisen perimän, maantieteellisen alkuperän tai jaettujen ulkoisten tunnusmerkkien perusteella. Luokitteluperusteet eri rotuihin samoin kuin käsitteen "rotu" eri määritelmät ovat hyvin kirjavia. Kaikki tutkijat eivät pidä ihmisrodun käsitettä tarpeellisena.

Perinteiset länsimaiset rodun määritelmät ovat perustuneet ihmisten välisiin näkyviin eroihin erityisesti ihonvärissä. Eräissä kulttuureissa on kehitetty rotukategorioita sosiaalisin tai taloudellisin perustein.[7] Käsitykset rodusta ja tietyistä rotujaotteluista ovat vaihdelleet kulttuurista ja ajasta riippuen ja ovat usein olleet kiistanalaisia, koska niillä on suuri vaikutus ihmisten sosiaaliseen identiteettiin.[8] Näkemykset siitä, onko rotu vain kansanomainen nimitys vai tieteelliseksi luokitteluksi kelpaava käsite, eroavat. Varhaisten rotututkijoiden ja suuren yleisön mielenkiinto on perustunut oletuksiin ihmisen ulkoisten ominaisuuksien kytkeytymisestä henkisiin ominaisuuksiin, älykkyyteen, lahjakkuuteen, suorituskykyyn ja luonteenlaatuun.[9]

Yhdysvaltalaisen antropologijärjestön American Anthropological Associationin vuonna 2007 julkaiseman kannanoton mukaan 1940-luvulta lähtien evoluutiobiologit ovat hylänneet essentialistisen rodun määritelmän, jonka mukaan ihmiskunta voitaisiin jakaa tiettyyn määrään rotuja luettelemalla näihin rotuihin kuuluvien ulkoiset ominaisuudet, koska eri ulkoisilla ominaisuuksilla on tapana muuttua maantieteellisesti vähitellen eikä äkkinäisesti. Ulkoiset ominaisuudet periytyvät toisistaan riippumatta, yhden ominaisuuden olemassaolo ei ennusta muiden olemassaoloa. Esimerkiksi, että ihonväri muuttuu lähestyttäessä päiväntasajaa vaaleasta tummemmaksi, mutta se ei ole yhteydessä nenän muotoon tai hiusten laatuun. Tästä johtuen pyrkimys jakaa ihmisiä ulkonäön perusteella biologisiksi populaatioiksi on sekä subjektiivista, että mielivaltaista.[10] 1960-luvulta lähtien myös väestögeneettiset mallit ja tiedot ovat kyseenalaistaneet tämän rodun taksonomisen määritelmän, ja osa tutkijoista on hylännyt ihmisryhmien luokittelun rodun perusteella, ja siirtynyt käyttämään termejä populaatio tai kliini. Muun muassa American Anthropological Associationin ja Yhdysvaltain tiedeakatemian the Institute of Medicinen kannanottojen mukaan rotujaotteluilla ei ole minkäänlaista biologista pohjaa.[10][11][12][13][14]

Rotu on käsitteenä aina sisältänyt myös muita, kuin puhtaasti ihmisten erilaiseen ulkonäköön liittyviä merkityksiä. Jo taksonomian isän, Carl von Linnéen, rotuluokkitelussa ryhmiin liitettiin luonteenpiirteitä ja myöhemmin Francis Galtonin kehittämässä "tieteellisessä rasismissa" siitä tuli ihmisryhmien arvottamisen väline.[15] Useiden tiedemiesten mukaan "rotu", siten kun se esimerkiksi Yhdysvalloissa käsitetään on 1800-luvulla kehitetty sosiaalinen järjestelmä, jolla viitattiin kolonialismin luomiin väestöryhmiin Amerikan mantereella. Rotuluokitteluista muodostui myös tapa erottaa, arvottaa ja hallita kolonisoituja kansoja ja myöhemmin 1800-luvun lopussa myös eri eurooppalaisia kansoja. Sillä on puolustettu sosiaalisia, ekonomisia ja poliittisia epäoikeudenmukaisuuksia. 1930- ja 40-luvuilla kansallissosialistit Saksassa tuhosivat rotuoppien varjolla noin 11 miljoonaa "alempiin rotuihin" kuulunutta ihmistä.[10]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Väistyvä luokittelu?

Muun muassa American Anthropological Associationin ja Yhdysvaltain tiedeakatemian the Institute of Medicinen kannanottojen mukaan rotujaotteluilla ei ole minkäänlaista biologista pohjaa.[10][13]Vuonna 1931 78 % Journal of Physical Anthropology -lehden artikkeleista käytti negroidin ja europidin kaltaisia rotuluokitteluja, mutta vuonna 1965 osuus oli 36 % ja vuonna 1996 enää 28 %.[16] Useat lääketieteelliset vertaisarvioidut tieteelliset julkaisut ovat luopuneet rodun käyttämisestä selittävänä tekijänä. [17]

Osa evoluution ja sosiologian tutkijoista pitää rotuja puutteellisena käsitteenä ihmisillä taksonomian suhteen. Heidän näkemyksensä on, että rotu on aina määritelmänä epätarkka, keinotekoinen ja tapoihin juuttunut ja että rodun käsite vaihtelee suuresti kulttuureittain. Heidän mukaansa rodun käsite on helpoimmin ymmärrettävissä sosiaalisesti. Esimerkiksi Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo ovat teoksessaan Kallonmittaajia ja skinejä yhdistäneet rotujaottelut länsimaisen aatehistorian rasistiseen perintöön. Heidän mukaansa luokittelut ja rotuväittämät alettiin pukea tieteen asuun 1700-luvulla; rasismi systematisoitui, kun ihmiskuntaa jaettiin roduiksi ja tyypeiksi. [18] Muun muassa Michael Levin on esittänyt, että rotu on yhä edelleen hyödyllinen käsite ja rotukäsitteen kritiikkiä motivoivat enemmän poliittiset kuin tieteelliset syyt. Levinin mukaan rotuluokittelut, vaikka niiden merkitys väheneekin, tulevat tulevaisuudessakin olemaan käytössä myös biologisessa antropologiassa samalla tavoin kuin spektriluokan kaltainen karkea jaottelu on edelleen käyttökelpoinen kosmologiassa.[6]

1990-luvulta lähtien uudet tiedot genomiikasta ja evoluutiolinjoista ovat muuttaneet ihmisen evoluutiota koskevia käsityksiä, minkä vuoksi on ehdotettu uutta evoluutiolinjoihin perustuvaa määritelmää rodusta. Nämä tutkijat ovat myös väittäneet rotu-käsitteen olevan käyttökelpoinen puhuttaessa tietyistä geneettisistä ilmiöistä, esimerkiksi geneettisistä klustereista. Tällä hetkellä mielipiteet tiedeyhteisössä vaihtelevat suuresti. Perinteisesti määriteltyjen rotujen osuus ihmispopulaatioiden välisestä geneettisestä muuntelussa on tutkimuksessa osoittautunut varsin pieneksi. Noin 85 % kaikesta ihmisten geneettisestä muuntelusta on todettavissa jo yhden kielellisen tai kansallisen ryhmän sisällä ja vain 6–10 % siitä voidaan selittää perinteisellä rotu-käsitteellä.[19]

[muokkaa] Mielipidetiedustelut

Tiedeyhteisö käyttää termiä "rotu" vaihtelevasti. Jotkut tutkimukset käyttävät sanaa "rotu" vain taksonomisessa merkityksessä, jotkut taas vain sanaa "populaatio". Lieberman et al:in vuonna 1985 tekemässä kyselytutkimuksessa 1 200 eri alojen tutkijaa vastasi kysymykseen, kuinka moni on eri mieltä seuraavan väittämän kanssa: "Homo sapiens -lajin sisällä on biologisia rotuja?"[20]

Vastaukset jakaantuivat seuraavanlaisesti eri tieteenalojen edustajien kesken:

  • biologit 16 %
  • kehityspsykologit 36 %
  • fyysiset antropologit 41 %
  • kulttuuriantropologit 53 %

Tohtorintutkinnon suorittaneiden lääketieteellisten antropologien kesken tulokset olivat seuraavanlaiset:

  • samaa mieltä 50 %
  • eri mieltä 42 %

Erään tutkimuksen mukaan vuosien 1936–84 yliopiston fyysisen antropologian oppikirjoissa käsitteiden käyttö oli vähentynyt enemmän kuin biologian. Lieberman et al. ehdotti, että käsitettä "rotu" ei tulisi käyttää homo sapiensista. Tutkijat kehoittivat lisäksi niitä biologeja ja antropologeja, jotka termiä edelleen käyttävät esittävän luennoillaan muun muassa, että termin käyttökelpoisuudesta ja tarkkuudesta ei vallitse tiedemiesten keskuudessa konsensusta, rotujen sisällä on enemmän variaatiota kuin niiden välillä[20]

Toisen vain antropologien keskuudessa tehdyn kyselytutkimuksen perusteella enemmistö alan tiedemiehistä ei enää kannata käsittettä rotu.[21]

[muokkaa] Rotumäärittelyjen historiaa

Kartta ”alkuperäisten populaatioiden” ihonvärin vaihtelusta Renato Biasuttin keräämänä ennen 1940-lukua.
Kartta ”alkuperäisten populaatioiden” ihonvärin vaihtelusta Renato Biasuttin keräämänä ennen 1940-lukua.

Ihmiskunnan jakaminen erilaisiin rotuihin voidaan jäljittää aina muinaiseen Egyptiin saakka, jossa Porttien kirja määritti neljä egyptiläisten tuntemaa rotua. Tämä määritelmä on kuitenkin liittänyt rodun lähinnä heimo- tai kulttuuri-identiteettiin. Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset yrittivät myös luokitella heitä ympäröiviä ihmisiä näkyvien biologisten ominaisuuksien perusteella. Näissä jaotteluissa oli usein myös mielikuvituksellisia kuvauksia kaukaisissa maissa asuvista ihmisistä. Keskiaikaiset rotumallit sekoittivat klassisia käsityksiä ajatukseen Nooan kolmesta pojasta Seem, Haam ja Jaafet. Heidän jälkeläisiään olisivat selkeästi toisistaan eroavat ihmisryhmät Aasian seemiläiset, Afrikan haamilaiset ja Euroopan jaafetilaiset.

Ensimmäiset tieteelliset yritykset määritellä rotu ovat peräisin 1600-luvulta ja liittyvät eurooppalaiseen imperialismiin ja siirtomaiden hankintaan. Ensimmäinen antiikin jälkeinen julkaisu, joka yritti jakaa ihmiset eri rotuihin on ilmeisesti François Bernierin Nouvelle division de la terre par les différents espèces ou races qui l'habitent ("Maapallon uusi jako sillä asuviin lajeihin tai rotuihin perustuen") vuodelta 1684.

Taksonomian isä Carl von Linné jaotteli ihmiset teoksessaan Systema naturae neljään rotuun: Homo sapiens americanus, joka oli punertava, tempperamentikas ja alistuva; Homo sapiens europaeus: valkoinen, vakava ja vahva; Homo sapiens asiaticus: keltainen, melankolinen ja ahne sekä Homo sapiens afer: musta, passiivinen ja laiska. Von Linnén rotujaottelusta tuli pitkään vallinneen rotukäsityksen pohja. Ennen sitä rotu oli Euroopassa yleensä käsitetty kansallisuuden kanssa rinnastettavaksi ilmiöksi, mutta nyt eurooppalaiset alkoivat identifioitua laajempaan "valkoihoisten ryhmään". Antiikin Kreikan kauneusihanne muodostui rotuhierarkian pohjaksi, ja mitä kauempana joku ihminen oli tästä ihanteesta, sitä vähemmän "kaukaasialainen" hän oli.[15]

[muokkaa] "Tieteellinen rasismi"

Pääartikkeli: Eugeniikka
Francis Galton vuonna 1893.
Francis Galton vuonna 1893.

1800-luvulla useat luonnontieteilijät kirjoittivat rodusta ja tutkijat esittivät yleisesti kolme väitettä:

  1. rodut ovat objektiivisia ja luonnollisia jakolinjoja ihmiskunnassa
  2. on olemassa vahva riippuvuus rodun ja muiden ihmisten ominaisuuksien välillä (sosiaalinen käyttäytyminen, kulttuuri – ja kulttuurien suhteellinen "menestys")
  3. rotu on näistä syistä käyttökelpoinen määritelmä ennustamaan yksilöiden ja joukkojen käyttäytymistä.

Rodut jaoteltiin ihonvärin, kasvotyypin, nenätyypin ja hiustyypin perusteella. Lisäksi rotu-käsitettä käytettiin yleisesti kuvaamaan eri ihmisryhmien älykkyyden ja moraalikäsitysten eroja. Yksi ajan kiistakysymyksistä oli, ovatko ihmisrodut eri lajeja ja oliko niiden risteytyminen vahingollista mahdolliselle jälkikasvulle.

Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella eugeniikan tai "tieteellisen rasismin" tutkimusala. Galton asetti eri rodut älyykyysasteikolle, jonka toisessa ääripäässä sijaitsivat ateenalaiset ja heidän alapuolellaan laskevassa järjestyksessä englantilaiset, skotlantilaiset ja pohjoisenglantilaiset. Brittien alapuolella olivat afrikkalaiset, ja alimpana luokittelussa olivat Austalian aboriginaalit. Galtonin teorioista tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja ne vaikuttivat voimakkaasti Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän luomiseen 1900-luvun aikana.[22]

1800-luvun tutkijoiden ymmärrys rodusta oli yleensä sekä essentialistinen, jossa rotu määriteltiin ominaisuuksien listan perusteella, että taksonominen. Darwinismin ja mendelisen genetiikan kehitys kuitenkin kyseenalaisti molempien määritelmien paikkansapitävyyden ja vaati rodun perusteellista uudelleenmäärittelemistä.

[muokkaa] Rotuluokittelut

Carleton Coonin rotuluokittelu noin vuodelta 1960.
Carleton Coonin rotuluokittelu noin vuodelta 1960.
  Kaukasoidit
  Kongoidit
  Kapoidit
  Mongoloidit
  Australoidit

1800-luvulla luonnontieteilijät määrittivät ihonvärin ja muiden piirteiden perusteella 3:een - 11:sta eri rotua. Laajasti käytetyn Blumenbachin luokittelun mukaan rodut olivat:

  1. Kaukasialainen, valkoinen rotu, johon kuului suurin osa Euroopan ja Länsi-Aasian kansoista
  2. Mongolidi, keltainen rotu, sisältää tataarit, kiinalaiset, japanilaiset jne.
  3. Etiopialainen, joita on suurin osa Afrikasta (lukuun ottamatta pohjoista), Australian aboriginaalit, uusiguinealaiset ja tyynenmeren saarien asukkaat
  4. Intiaani, tai punainen rotu, koostuu Pohjois- ja Etelä-Amerikan intiaaneista
  5. Malaiji, tai ruskea rotu, jotka asustavat Intian valtameren saarilla

Näiden kaltaisten "päärotujen" lisäksi esitettiin myös lukuisia yksityiskohtaisempia luokitteluja ja alarotuja. Esimerkiksi Hans Günter jaotteli 1920-luvulla eurooppalaiset viiteen eri rotuun:

  • pohjoinen (arjalainen) rotu on pitkää, vaaleata, sinisilmäistä ja pitkäkalloista
  • läntinen eli mediterraaninen rotu on lyhyempää, tummatukkaista, tummasilmäistä ja pitkäkalloista
  • itäinen eli alpiininen rotu on lyhyttä, lyhytkalloista, ruskeatukkaistaja ruskeasilmäistä
  • itäbalttilainen rotu on lyhytkasvuista, lyhytkalloista, sinisilmäistä, vaalea- ja karkeatukkaista ja poskipäiltään ulkonevaa
  • dinaarinen rotu on pitkäkasvuista, tummatukkaista, tummasilmäistä, lyhytkalloista, leveäotsaista ja kasvonpiirteiltään voimakasta.

1900-luvulla yleisimmin käytetty rotujaottelu oli yhdysvaltalaisen antropologin Carleton Coon näkemys, jonka mukaan ihmiskunta jakaantui viiteen rotuun.

[muokkaa] 1900- ja 2000-luvun rotukeskustelu

[muokkaa] Rotututkimus

Keskustelu rodusta on tullut vaikeammaksi, koska rotua on tutkittu ainakin kahdella tasolla (globaalisti ja kansallisesti) - ja eri tavoitteiden mukaisesti. Evoluutiobiologit ovat yleensä kiinnostuneita ihmiskunnasta kokonaisuutena. Siksi taksonomiset luokittelut ovat usein hyödyttömiä heidän tutkimuksissaan, jotka keskittyvät maailmanlaajuisiin eroavaisuuksiin ihmisryhmien välillä. Päätöksentekijät ja käytännön ammateissa työskentelevät (lainvalvonta, lääketiede) ovat yleensä tyypillisesti kiinnostuneita lähinnä pienemmän mittakaavan geneettisestä vaihtelusta, ja pitävät siksi taksonomisia rotukategorioita hyödyllisinä. Esimerkiksi pääkallon ominaisuuksien perusteella voidaan yleensä arvioida, mihin rotuun ja ihmistyyppiin yksilö kuului. Tämä voi auttaa huomattavasti vainajien tunnistuksessa.

Nämä erot tutkimuksessa ja mittakaavassa voidaan nähdä kolmessa vuodesta 2002 lähtien julkaistussa tutkimuksessa: Rosenberg et al:in "Genetic Structure of Human Populations" [23], Serre & Pääbon "Evidence for Gradients of Human Genetic Diversity Within and Among Continents" [24] ja Tang et al:in "Genetic structure, self-identified race/ethnicity, and confounding in case-control association studies."[25]. Sekä Rosenberg että Serre & Pääbo tutkivat globaalia geneettistä vaihtelua, mutta tulivat eri johtopäätöksiin. Kun Rosenberg tutki yksilöitä eri populaatioista ympäri maailmaa maantieteestä välittämättä, Serre & Pääbo ottivat maantieteen huomioon valitessaan näytteitä. Rosenberg löysi todisteita geneettisille klustereille ("roduille"). Serre & Pääbo taas havaitsivat, että suhteessa maantietoon ihmisten geneettinen vaihtelu on jatkuvaa (paikasta paikkaan) ja kliniaalista. Rosenbergin tutkimus kohdistui lääketieteeseen (epidemiologiaan), kun taas Serren & Pääbon kohde oli ihmisen evoluutio. Tang et al. taas tutkivat geneettistä vaihtelua Yhdysvalloissa kiinnostuksenaan, kumpi kriteeri on epidemiologisessa tutkimuksessa tärkeämpi - rotu/etnisyys vai maantieto. Tang havaitsi, että Yhdysvalloissa rotu/etnisyys on tärkeämpi kysymys, toisin kuin Serre & Pääbo. Lisätutkimus itsemääritellystä rodusta suhteessa populaation geneettiseen rakenteeseen vahvisti Tangin päätelmiä. Serre & Pääbo ennustivatkin globaalin ja kansallisen tason ristiriidat analyysissään:

» Täytyy pitää mielessä että USA:n siirtolaisuushistoria on johtanut populaatioiden hajanaisuuteen eurooppalaisten, länsiafrikkalaisten ja kaakkoisaasialaisten suhteen. Siispä tutkimukset joissa käytetään yksilöitä Euroopasta, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja Kaakkois-Aasiasta… saattavat olla kelvollinen kuvaus USA:n väestön koostumuksesta. »

[muokkaa] Rotu alalajina

Infoikoni Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä.

1900-luvun alussa biologit kehittivät uuden, tiukemman mallin rodun käsitteelle alalajina. Näille biologeille rotu on selvärajainen ryhmä, joka muodostaa lajin tai osan siitä. Monotyyppisellä lajilla ei ole eri rotuja, tai lähemminkin lajiin kuuluu yksi rotu joka muodostaa kyseisen lajin. Monotyyppiset lajit voivat esiintyä usealla tavalla:

  • Kaikki lajin jäsenet ovat hyvin samankaltaisia eikä niitä voi jakaa biologisesti järkevällä tavalla eri kategorioihin.
  • Vaihtelu yksilöiden välillä on suurta mutta käytännössä satunnaista ja merkityksetöntä näiden ominaisuuksien periytymisen suhteen (useat kasvit kuuluvat tähän kategoriaan).
  • Vaihtelu yksilöiden välillä on havaittavaa ja noudattaa tiettyä kaavaa, mutta ei ole löydettävissä selkeitä jakolinjoja ryhmien välille: ne sulautuvat toinen toisiinsa. Tällainen vaihtelu tarkoittaa aina merkittävää geenivirtaa populaation eri ryhmien välillä.

Polytyyppiseeen lajiin kuuluu kaksi tai useampaa rotua (tai nykykielessä kaksi tai useampi "alatyyppi"). Nämä ovat erillisiä ryhmiä jotka eroavat selkeästi toisistaan eivätkä yleensä lisäänny keskenään, mutta jotka lisääntyisivät jos niillä olisi siihen mahdollisuus. Huomaa että ryhmät, jotka eivät lisääntyisi vapaasti keskenään vaikka niillä olisi siihen mahdollisuus, eivät ole rotuja, vaan eri lajeja.

Vaikka tämä yritys määritellä käsitteitä tarkasti on saanut kannatusta monien biologien, erityisesti eläintieteilijöiden keskuudessa, useat tutkijat ovat arvostelleet sitä.

[muokkaa] Kliini- ja populaatio-käsitteet rotu-käsitteen tilalle

1900-luvun alussa antropologit kyseenalaistivat ja lopulta hylkäsivät väitteen biologisten rotujen vastaavuudesta kielellisten ja kulttuuristen ryhmien kanssa. Väestögenetiikan nousu johti jotkut biologit ja antropologit pitämään jopa koko rotu-käsitteen hylkäämistä järkevänä. Tämä tapahtui pääasiassa neljästä syystä: empiiriset todisteet, määritelmälliset ongelmat, vaihtoehtoisten käsitteiden helppo saatavuus ja eettiset ongelmat.[26] Ensimmäiset, joka kyseenalaistivat rotu-käsitteen empiirisin perustein, olivat antropologit Franz Boas, joka tutki fenotyyppejä[27], ja Ashley Montagu, joka tukeutui genetiikkaan. Edward O. Wilson ja W. Brown kyseenalaistivat käsitteen eläintieteen näkökulmasta ja lisäksi torjuivat väitteen rodun ja alalajin vastaavuudesta.[28]

Yksi ratkaisevista innovaatioista geno- ja fenotyyppisen vaihtelun uudelleenmäärittelemisessä oli antropologi C. Loring Bracen havainto: kun variaatiot joihin vaikuttavat luonnonvalinta, migraatio tai geneettinen siirtymä mukailevat maantieteellisiä rajoja, nämä maantieteelliset muutokset ovat "kliinejä".[29] Tämä näkökulma kohdisti huomion fenotyyppisiin rotumääritelmiin (esim. ihonväriin, pään muotoon tai hiustyyppiin perustuvat määritelmät) liittyvään ongelmaan – ne jättävät huomiotta useita muita tekijöitä (kuten veriryhmän), jotka eivät korreloi kyseisten rotumääritelmien kanssa. Niinpä antropologi Frank Livingstone päätteli, että koska kliinit ylittävät rodullisia rajoja, "ei ole rotuja, vaan vain kliinejä".[30]

Geneetikko Richard Lewontin havaitessa, että 85 prosenttia ihmisen geneettistä vaihtelusta on populaation sisäistä eikä populaatioiden välistä, väitti, että sekä "rotu" että "alalaji" ovat huonoja termejä sovellettuna populaatioihin.[31] Lewontinin näkemystä on kritisoitu, ja sen on väitetty olevan virhepäätelmä. Jotkut tutkijat raportoivat että vaihtelu rodullisten ryhmien välillä vastaa vain 5 % ihmisen geneettisestä vaihtelusta. FST:n teknisten rajoitusten vuoksi monien geneetikkojen mielestä matala luku ei kuitenkaan suoranaisesti tee rodun käsitettä epätarkoituksenmukaiseksi.[32]

Nämä empiiriset haasteet ovat saaneet eräät evoluutiota tutkivat harkitsemaan rodun määritelmää uudelleen. Edellä esitettyjen ongelmien lisäksi toisen maailmansodan jälkeen tutkijat ovat olleet hyvin tietoisia rotu-uskomusten käytöstä syrjinnän, apartheidin, orjuuden ja kansanmurhan välineinä. Tämä näkemys voitti alaa erityisesti 1960-luvulla USA:n kansalaisoikeusliikkeen ja kolonialismikriittisten liikkeiden myötä. Jotkut tutkijat ovatkin joko täysin hylänneet rodun käsitteen "populaation" hyväksi, jotkut taas ovat siirtyneet käyttämään "kliiniä". Nämä käsitteet eivät ole toisiaan poissulkevia ja useat tutkijat käyttävät molempia. Monet sosiologit ovat korvanneet sanan "rotu" sanalla "etnisyys" viitatessaan ryhmiin, jotka määrittelevät itsensä uskonnon, kansallisuuden tai "rodun" perusteella.

[muokkaa] Ihmisen evoluution malleja

Kartta varhaisista ihmisen migraatioista mitokondrioiden perusteella  (tuhatta vuotta ennen nykyhetkeä).
Kartta varhaisista ihmisen migraatioista mitokondrioiden perusteella (tuhatta vuotta ennen nykyhetkeä).

Minkä tahansa biologisen rotu-määritelmän pitää vastata kysymyksiin rotujen välisten erojen kehittymisestä ihmisen evoluutiossa. Suurimman osan 1900-lukua antropologit ovat kuitenkin joutuneet luottamaan puutteelliseen fossiiliaineistoon ihmisen evoluution historiasta. Heidän mallinsa ovat harvoin antaneet hyvän pohjan rotujen alkuperän tarkasteluun. Moderni tutkimus ja molekyylibiologia on kuitenkin tuottanut huomattavasti uutta tietoa menneisyydestämme.

Antropologien keskuudessa on väitelty rajustikin Homo sapiensin alkuperästä. Noin miljoona vuotta sitten Homo erectus muutti Afrikasta Eurooppaan ja Aasiaan. Väittely keskittyy kahteen teoriaan: kehittyikö Homo erectus Homo sapiensiksi suurin piirtein samanaikaisesti Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa - vai kehittyikö se vain Afrikassa syrjäyttäen myöhemmin Homo erectuksen Euroopassa ja Aasiassa? Kumpikin malli tuo mukanaan erilaisia skenaarioita rotujen synnystä.

Ensimmäisen mallin puolustajat, muun muassa Frayer et al.[33], pitävät todisteinaan fossiilien anatomista jatkuvuutta Etelä/Keski-Euroopan, Itä-Aasian ja Australian alueilla. Anatomisten samankaltaisuuksien ajatellaan johtuvan geneettisistä samankaltaisuuksista. He väittävät että suuret geneettiset samanlaisuudet ihmisten välillä eivät ole todiste yhteisestä esi-isästä, vaan heijastavat jatkuvaa geenivirtaa eri ihmispopulaatioiden välillä ja näiden populaatioiden yhteyksiä toisiinsa. Tärkein piirre tässä mallissa on se, että se salli Homo sapiensin evoluutiolle miljoonia vuosia aikaa - mikä on enemmän kuin riittävästi eri rotujen kehittymiselle. Leiberman ja Jackson ovat kuitenkin huomauttaneet että tämä malli riippuu useista jo valmiiksi rodun käsitteestä juontuvista päätelmistä.[34]

1990-luvulta lähtien saatu tieto on johtanut biologiassa rodun kyseenalaistamiseen evoluutiolinjana. Laajasti ymmärrettynä rotu-käsitteestä on tullut synonyymi alkuperälle. Ihmisen geneettistä vaihtelua käsittelevien tutkimusten mukaan Afrikka on kaikkien ihmisten alkukoti, josta Homo sapiens muutti korvaten Homo erectuksen noin 140 000 - 290 000 vuotta sitten. Australian aboriginaalien uskotaan olevan varhainen muuttoryhmä joka on pysynyt pitkään eristyneenä. Suurimman osan muista ryhmistä, kuten eurooppalaiset, aasialaiset ja intiaanit, on havaittu olevan yksi toisilleen sukua oleva ryhmä, joka on syntynyt myöhemmässä migraatiossa Afrikasta.[35]

1980-luvulta lähtien on huomattu ihmisen sisäisen geneettisen vaihtelun olevan verrattain vähäistä, minkä on tulkittu olevan osoitus lajin nuoruudesta ja lajin on ajateltu olevan jopa liian nuori kehittämään alalajeja. Ihmisen genomissa on kuitenkin noin 3 miljardia nukleotidia, ja kaksi ihmistä eroaa toisistaan keskimäärin 3 miljoonalla nukleotidillä. Suurin osa näistä eroavaisuuksista on neutraaleja, mutta osa on myös toiminnallisia ja ne vaikuttavat ihmisten välisiin fenotyyppisiin eroihin.

Populaatiogenetiikan alalla uskotaan näiden neutraalien erojen kuvastavan ihmisen väestöhistoriaa. Ihmispopulaatio kulki pullonkaulan läpi ennen nopeaa lisääntymistä Afrikasta saapuneiden migraatioiden aikaan. Tämä johti Afrikan ja Euraasian populaatioiden välisiin eroihin noin 100 000 vuotta sitten (noin 5 000 sukupolvea), ja myöhemmin Euroopan ja Aasian populaatioiden välisiin eroihin 40 000 vuotta sitten (noin 2 000 sukupolvea).

Aiemmin pienen populaation nopealla lisääntymisellä on kaksi tärkeää vaikutusta geneettisen vaihtelun jakautumiseen. Ensiksi, niin kutsuttu perustajavaikutus tapahtuu kun perustajapopulaatiot tuovat mukanaan uuteen populaatioon vain osan aiemman suuren populaation geneettisestä vaihtelusta. Toiseksi - kun perustajapopulaatiot hajaantuvat enemmän maantieteellisesti, todennäköisyys kahden eri perustajapopulaation yksilön lisääntymiseen pienenee. Tämä vähentää geenivirtaa kahden maantieteellisen ryhmän välillä ja samalla suurentaa näiden ryhmien geneettistä etäisyyttä.

Tämä uusi tieto ihmisen geneettisestä vaihtelusta on käynnistänyt keskustelun rodun käsitteestä uudelleen. Suurin osa erimielisyyksistä koskee kysymyksiä uuden tiedon tulkitsemisesta - erityisesti ovatko aiemmat päätelmät rodusta oikeita. Suuri enemmistö tutkijoista ei pidä näitä Afrikasta tulleissa migraatioissa eronneita ryhmiä alalajeina. Toiset tutkijat kuitenkin kiistelevät siitä, pitäisikö näitä evoluutiolinjoja kutsua "roduiksi".

[muokkaa] Argumenttejä "rotulinjojen" puolesta
DNA sisältää ihmisen perintöaineksen. 1 056 ihmiseltä yhteensä 52 eri ryhmistä mitattiin 377 eri DNA-tuntomerkkiä, joiden pohjalta ihmiset voitiin erotella toisistaan kuuden eri joukon eli geneettisen klusterin (K = 2, 3, 4, 5 tai 6) perusteella, joista viisi mukaili populaatioiden pääasiallisia maantieteellisiä sijainteja. K=2 erotti Afrikan ja Euraasian Itä-Aasiasta, Oseaniasta ja Amerikasta. K=3 erotti Afrikan ja Euraasian. K=4 erotti Amerikan. K=5 erotti Oseanian (oheisessa kaaviossa vihreä). K=6 erotti pohjoisessa Pakistanissa elävät kalashit (Rosenberg et al. (2002)). Tällainen analyysi muodostaa perustan rodun määrittelemiselle evoluutiolinjojen suhteen.
DNA sisältää ihmisen perintöaineksen. 1 056 ihmiseltä yhteensä 52 eri ryhmistä mitattiin 377 eri DNA-tuntomerkkiä, joiden pohjalta ihmiset voitiin erotella toisistaan kuuden eri joukon eli geneettisen klusterin (K = 2, 3, 4, 5 tai 6) perusteella, joista viisi mukaili populaatioiden pääasiallisia maantieteellisiä sijainteja. K=2 erotti Afrikan ja Euraasian Itä-Aasiasta, Oseaniasta ja Amerikasta. K=3 erotti Afrikan ja Euraasian. K=4 erotti Amerikan. K=5 erotti Oseanian (oheisessa kaaviossa vihreä). K=6 erotti pohjoisessa Pakistanissa elävät kalashit (Rosenberg et al. (2002)). Tällainen analyysi muodostaa perustan rodun määrittelemiselle evoluutiolinjojen suhteen.

Tilastoidussa geneettisessä datassa voidaan nähdä jonkin verran eroavaisuuksia eri ihmispopulaatioiden keskimääräisissä DNA-sekvensseissä. Joidenkin tutkimusten perusteella näiden keskimääräisten sekvessieroavaisuuksien huippuarvot saadaan populaatioille, joiden jakauma noudattaa tiettyä maantieteellistä jakaumaa, esim. mantereita.

Tutkimuksissa saatetaan havaita, että ihmiset samalta mantereelta voivat olla toistensa kanssa samankaltaisia. Yleensä kuitenkin manner on tähän liian iso populaatioyksikkö ja mantereen ihmispopulaation sisäinen variaatio on yleensä suurempi kuin mannerpopulaatioiden välinen keskimääräinen variaatio. Usein populaatiotutkimuksia kritisoidaan ryhmäidentiteetin luomisesta edeltä käsin. On myös esitetty, että ryhmäidentiteetti voitaisiin määritellä vain geneettisen datan perusteella, jolloin vallitsevasta populaatiorakenteesta saataisiin todisteita. Esimerkiksi Rosenberg et al. pystyivät sijoittamaan 1 056 yksilöä 52 populaatiosta ympäri maapalloa kuuteen geneettiseen klusteriin, joista viisi vastaavat perinteistä jaottelua mongolidiseen, euripidiseen, negridiseen, australidiseen ja amerikan alkuperäiskansojen "punaiseen" ihmisrotuun.[23] Tutkimukset, jotka sijoittavat yksilöitä ryhmiin, jättävät kuitenkin epäselväksi, korreloivatko mitatut eroavaisuudet käsitteen rotu kanssa. Joillakin historiallisesti sekoittuneiksi tiedetyillä rodullisista tai etnisistä ryhmistä ei ole homogeenistä perimää. Esimerkiksi monet Yhdysvaltain mustat omaavat sekoituksen länsiafrikkalaista ja eurooppalaista perimää. Shriver et al. (2003) havaitsivat, että heidän perimästään noin 80 % on afrikkalaista. Useimmilla valkoisilla ei sitä vastoin ole lainkaan afrikkalaista perimää. Valkoisina itseään pitävien henkilöiden afrikkalaisen perimän määrä oli keskimäärin 2,3 %, jos sitä löydettiin. Tämä vastaa 3 mustaa esivanhempaa 128:sta.[36]

Tuoreen tutkimuksen mukaan amerikkalaisten itsensä ilmoittama etninen identiteetti on kuitenkin lähes täydellinen indikaattori yksilön geneettisestä profiilista. Tang ja muut identifioivat 4 geneettistä klusteria 3 636 yksilöltä 15 paikkakunnalta USA:sta, ja pystyivät määrittämään yksilön itse ilmoittaman nimityksen: valkoinen (White), musta (Black), itäaasialainen (East Asian) ja latino (Hispanic) vain 0,14 % virhemarginaalilla.[25]

[muokkaa] Argumentteja "rotulinjoja" vastaan

Keskeisin ongelma rodun biologisessa määrittelyssä on se, että se selittää vain pienen osan ihmispopulaatioiden välisestä geneettisestä varianssista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että 85 % kaikesta ihmisten välisestä geneettisestä varianssista löytyy jo yhden kielellisen tai kansallisen ryhmän, esimerkiksi ranskalaisten tai japanilaisten, sisältä. Jäljellejäävästä varianssista noin 15 % esiintyy näiden kansallisten, samaan "rotuun" kuuluvien, ryhmien välillä (esimerkiksi japanilaisten ja korealaisten tai ranskalaisten ja espanjalaisten väliltä) ja ainoastaan 6 % - 10 % varianssista esiintyy perinteisesti määriteltyjen rotujen väliltä. [19]

Antropologien Lieberman ja Jackson mielestä on kuitenkin olemassa paljon syvempiä metodologisia ja käsitteellisiä ongelmia rodun määrittelemiselle evoluutiolinjojen perusteella. He painottavat että "molekyyliset ja biokemialliset todisteet, jotka puoltavat tätä mallia, käyttävät jo rodun käsitettä alkuperäisten näytteidensä ryhmittelyssä". Esimerkiksi suuret ja vaihtelevat pohjoisamerikkalaisten ja eurooppalaisten ryhmät nimetään valmiiksi kaukasialaisiksi jo ennen DNA-analyysiä. Tämä rajoittaa ja vääristää tulkintaa, suhteita evoluutiolinjoissa sekä jättää huomiotta tärkeitä ympäristötekijöitä jotka ovat jo itsessään vaikuttaneet geneettiseen vaihtelevuuteen. He väittävät, että empiirisen tutkimuksen merkittävyydestä huolimatta monet tutkimukset käyttävät rodun käsitettä huolimattomasti. He ehdottavat, että näiden tutkimusten laatijat löytävät todisteita suurille eroavaisuuksille koska he ovat jo alun perinkin pitäneet rotua validina käsitteenä.[34]

Uudet tutkimukset osoittavatkin geneettisen vaihtelun olevan tasaista ja jatkuvaa myös alueilla joita on ennen pidetty homogeenisinä, ja tutkimuksissa olleiden aukkojen olevan riippuvaisia näytteidenottotavoista.[24] Tutkimuksen tekijät eivät kyseenalaista evoluutiolinjoja käyttävän tutkimuksen tärkeyttä vaan vain rotu-sanan käytön, kun "populaatio" jne. ovat riittäviä kuvaamaan tutkimustuloksia.

[muokkaa] Rotu oikeustieteellisessä antropologiassa

Oikeustieteellisessä antropologiassa pyritään ihmisen luurangosta tai sen osasta tunnistaa henkilön ikä, sukupuoli ja rotu. Oikeustieteellist antropologit pystyvät erilaisten tutkimusten mukaan noin 80 % todennäköisyydellä päättelemään ihmisen kallosta oikein henkilön rodun.[15] Muun muassa oikeustieteellinen antropologi Norman Sauer on kuitenkin esittänyt, ettei tämä välttämättä todista rotujen olemassaolosta:[37]

» Onnistunut luurankonäytteen rodunmääritys ei ole todiste rotukäsitteen olemassa olosta, vaan pikemminkin ennuste siitä mihin sosiaalisesti luotuun rotuluokkaan henkilö oli sijoitettu hänen ollessaan hengissä. Näytessä voi olla piirteitä, jotka viittavat afrikkalaiseen alkuperään, jolloin tässä maassa [Yhdysvalloissa] henkilö on todennäköisesti luokiteltu "mustaksi" huolimatta siitä onko sellaista rotua todella luonnossa olemassa. »

Oikeustieteellisessä antropologiassa rodunmääritys tapahtuu vertailemalla näytekalloa laajoihin referenssikokoelmissa kuten esimerkiksi Terry-kokoelmassa Smithsonian Institutessa olevista pääkalloista tehtyihin mittauksiin. Nämä pääkallot on luokiteltu rodullisesti joko perustuen henkilön syntymätodistukseen tai kuoleman jälkeisen ruuminavauksen perusteella. Molemmissa tapaukissa kulttuurillisesti "negroidisina" tai "mustina" pidettyjä piirteitä omaavat henkilöt tulevat luokitelluiksi mustiksi vaikka heissä olisi vain 1/8:s tai 1/16:s osa afrikkalaista alkuperää.[15] Näin ollen rotu ei tarkoita puhtaasti biologisesti määräytynyttä populaatiota vaan kertoo "mihin sosiaalisesti luotuun "rotukategoriaan" henkilö on sijoitettu".[37]

[muokkaa] Rotu lääketieteessä

Viime vuosina havaittu, että tiedolla rodullisesta alkuperästä voidaan mahdollisesti vaikuttaa potilaiden terveyteen.[38] ja lääketieteessä on toisinaan alettu käyttää jaotteluja geneettisiin ryhmiin, joiden alttius eri geneettisille sairauksille ja lääkkeiden vaikutuksille vaihtelee. FDA on hyväksynyt ensimmäinsen niin sanotun "etnisen lääkkeen", BiDilin käytettäväksi afroamerikkalaisten sydänsairauksien hoitoon.[39] Lääke todettiin tehokkaaksi nimen omaan mustien sydäntaudin hoitoon sen jälkeen, kun se oli epäonnistunut laajemmassa tutkimuksessa.[40] BiDilin tapauksessa kuitenkin syy, miksi lääke toimii nimenomaisesti mustilla on epäselvä ja on mahdollista, että syynä olisi esimerkiksi afroamerikkalaisten suurempi altistuminen lyijylle, ilmansaasteille ja hyönteismyrkyille.[41] Syyksi BiDilin tuomiseen markkinoille nimenomaisesti mustille potilaille tarkoitettuna on esitetty myös Yhdysvaltain patenttilainsäädännön erikoisuuksia: lääke yhdistää kaksi lääkeainetta, joiden teho sydänsairauksien hoidossa on näyttöä ilman rodun tai etnisyyden selittävää tekijää. [42]

Eräät tutkijat ovat esittäneet, että rotu selittävänä tekijänä lääketieteessä toimii vain merkkinä niistä geeneistä, jotka määrittävät lääkkeitä metabolisovia entsyymejä ja että nykytieteen tulokset rodusta asettaa kyseenalaiseksi tavan esitää rotua lääketieteellisesti merkittäväksi selittäväksi tekijäksi.[43] Helmikuussa 2001 Archives of Pediatrics and Adolescent Medicine-lehden toimituskunta pyysi, etteivät tutkijat enää käyttäisi käsitettä "rotu" selittävänä muuttujana eivätkä käyttäisi vanhentuneita käsitteitä. Myös jotkin muut lehdet, kute New England Journal of Medicine ja American Journal of Public Health ovat antaneet samankaltaiset ohjeet. [17]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. Long JC, Kittles RA.: Human genetic diversity and the nonexistence of biological races. Hum Biol (2003) 75: 449-71.
  2. Hooton, E.A.: Methods of racial analysis. Science (1926) LXIII: 75-81.
  3. Mayer, Ernst (1969): Principles of Systematic Zoology. New York. McGraw-Hill.
  4. Dobzhansky,Theodosius (1970): Genetics of the Evolutionary Process. New York. Columbia University Press.
  5. Templeton AR.: Nested clade analyses of phylogeographic data: testing hypotheses about gene flow and population history. Molecular ecology (1998) Apr;7(4): 381-97.
  6. 6,0 6,1 Michael Levin: The Race Concept: A Defense. Behavior and Philosophy (2002) 30: 21-46.
  7. Esimerkiksi hutujen ja tutsien jaottelu perustuu enemmänkin yhteiskuntaluokkaan ja taloudellisiin tekijöihin kuin mihinkään etniseen näkökohtaan. Hieman yleistäen ilmaistuna hutu muuttui tutsiksi, jos hän ryhtyi kasvattamaan nautakarjaa, ja tutsi muuttui hutuksi, mikäli hän rupesi viljelemään maata.Philip Gourevitch (2001): Huomenna meidät ja perheemme tapetaan. Kertomuksia Ruandasta. Nemo. ISBN 952-5180-35-2. Myöhemmin brittiläinen John Hanning Speke esitti, että tutsit kuuluvat "korkeampaan" haamilaiseen ja hutut "alempaan" banturotuun.[1]
  8. Susan Pizarro-Eckert,, Top 10 Facts About Race About, Inc., A part of The New York Times Company. "Because race is a political and social issue, definitions and classification systems differ from one country to another. For example, Brazil has many more racial categories than the U.S., and Haiti has a vastly different definition of "white" than the U.S....who's white, who's black, who's Asian have all changed just within the highly politicized American racial classification system. A close look at the highly imperfect classification system in use today reveals an incomplete map and an inconsistent application of guidelines and definitions. For example, in order to claim identity as an "American Indian" one must earn it; they must prove tribal membership or a minimum percentage of blood relation. On the other hand, to classify as "Black or African American" all that's necessary is a single "drop," or one ancestor, and the option of choice in identity is removed."
  9. Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 5778
  10. 10,0 10,1 10,2 10,3 esimerkiksi: [http://www.aaanet.org/stmts/racepp.htm American Anthropological Association Statement on "Race"] May 17, 1998. American Anthropological Association. Luettu 9.4. 2007.  (englanniksi) "Physical variations in any given trait tend to occur gradually rather than abruptly over geographic areas. And because physical traits are inherited independently of one another, knowing the range of one trait does not predict the presence of others. For example, skin color varies largely from light in the temperate areas in the north to dark in the tropical areas in the south; its intensity is not related to nose shape or hair texture. Dark skin may be associated with frizzy or kinky hair or curly or wavy or straight hair, all of which are found among different indigenous peoples in tropical regions. These facts render any attempt to establish lines of division among biological populations both arbitrary and subjective."
  11. Michael J. Bamshad and Steve E. Olson: Does Race Exist?. Scientific American (2003) December. "Does Race Exist? If races are defined as genetically discrete groups, no. But researchers can use some genetic information to group individuals into clusters with medical relevance."
  12. Joseph L. Graves, Jr.*, What We Know and What We Don’t Know: Human Genetic Variation and the Social Construction of Race April 25, 2005. The Social Science Research Council. Luettu 9.4. 2007.  (englanniksi) "“Genetics for the Human Race” began with a commentary imploring researchers to change from socially constructed race-based to genetic population-based thinking. In fact, every one of the papers published in this volume discussed the limitations of present genetic data to reconstruct 19th century typological racial schemes. All recognized that geographic variation exists, and that this variation may play a role in specific diseases, but none expressed that “race” as classically defined was an appropriate way to classify individuals."
  13. 13,0 13,1 G M Oppenheimer: Paradigm lost: race, ethnicity, and the search for a new population taxonomy.. Am J Public Health (2001) 91(7): 1049–1055. "The Institute of Medicine (IOM) recently recommended that the National Institutes of Health (NIH) reevaluate its employment of “race,” a concept lacking scientific or anthropological justification, in cancer surveillance and other population research."
  14. Gregory M. Lamb: A place for race in medicine?. The Christian Science Monitor (2005) March 03. "Indeed, scholars in recent decades had concluded that racial designations are fuzzy, so hard to pin down that people's self-reporting of their race had become the only useful method of designating race. In the 1990s the work of the Human Genome Project - an international effort to sequence and map all human genes - seemed to add legitimacy to this view."
  15. 15,0 15,1 15,2 15,3 Leonard Lieberman, "Race" 1997 and 2001: A Race Odyssey 1997. American.
  16. Leonard Lieberman, Rodney C. Kirk, and Alice Littlefield, "Perishing Paradigm: Race—1931-99," American Anthropologist 105, no. 1 (2003): 110-13. A following article in the same issue, by Mat Cartmill and Kaye Brown, questions the precise rate of decline, but agrees that the Negroid/Caucasoid/Mongoloid paradigm has fallen into near-total disfavor.
  17. 17,0 17,1 Frederick P. Rivara and Laurence Finberg, "Use of the Terms Race and Ethnicity," Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine 155, no. 2 (2001): 119. For similar author's guidelines, see Robert S. Schwartz, "Racial Profiling in Medical Research," The New England Journal of Medicine, 344 (no, 18, May 3, 2001); M.T. Fullilove, "Abandoning 'Race' as a Variable in Public Health Research: An Idea Whose Time has Come," American Journal of Public Health, 88 (1998), 1297-1298; and R. Bhopal and L. Donaldson, "White, European, Western, Caucasian, or What? Inappropriate Labeling in Research on Race, Ethnicity, and Health." American Journal of Public Health, 88 (1998), 1303-1307.
  18. Tauno Linkoranta, Me ja ne. Arvostelu teoksesta Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo, Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa. Yliopisto-lehti 2/1999. [2]
  19. 19,0 19,1 R.C. Lewontin, Confusions About Human Races April 20, 2005. The Social Science Research Council. Luettu 9.4. 2007.  (englanniksi)
  20. 20,0 20,1 Lieberman, Hampton, Littlefield, and Hallead: Race in Biology and Anthropology: A Study of College Texts and Professors. Journal of Research in Science Teaching (1992) 29: 301-321.
  21. Leonard Lieberman, Blaine W. Stevenson, Larry T. Reynolds: Race and Anthropology: A Core Concept without Consensus. Anthropology & Education Quarterly (1989) 2: 67-73. "Race, once a core anthropological concept, is no longer supported by a majority of members of the discipline."
  22. [http://www.wilderdom.com/personality/L4-1IntelligenceNatureVsNurture.html Nature vs Nurture in Intelligence] 10 Apr 2005. . Luettu 7.3. 2007.  (englanniksi) "Galton was convinced that "intelligence must be bred, not trained". Such arguments have had massive social consequences and have been used to support apartheid policies, sterilization programs, and other acts of withholding basic human rights from minority groups."
  23. 23,0 23,1 Noah A. Rosenberg,1* Jonathan K. Pritchard,2 James L. Weber,3 Howard M. Cann,4 Kenneth K. Kidd,5 Lev A. Zhivotovsky,6 Marcus W. Feldman7: Genetic Structure of Human Populations. Science (2002) Vol. 298. no. 5602: 2381 - 2385.
  24. 24,0 24,1 David Serre and Svante Pääbo: Evidence for Gradients of Human Genetic Diversity Within and Among Continents. Genome Research (2004) 14: 1679-1685.
  25. 25,0 25,1 Tang H, Quertermous T, Rodriguez B, Kardia SL, Zhu X, Brown A, Pankow JS, Province MA, Hunt SC, Boerwinkle E, Schork NJ, Risch NJ.: Genetic structure, self-identified race/ethnicity, and confounding in case-control association studies. American journal of human genetics (2005) 76(2): 268-75.
  26. Leonard and William Byrne: Race and How to Teach It. SACC Notes. American Anthropological Association (1993) Spring-Summer:2-3.
  27. Franz Boas (1912): Changes in the bodily form of descendants of immigrants. American Anthropologist.
  28. OBITUARY - WILLIAM L. BROWN JR. June 1, 1922 - March 30, 1997 The William L. Brown, Jr., Digital Library. Luettu 9.4. 2007.  (englanniksi) "Inevitable by-products of this emphasis were Wilson and Brown's (1953) and Brown and Wilson's (1954) vigorous attacks on the taxonomic subspecies, which had a tremendous effect on zoological systematics in general. "
  29. Brace, C. Loring (1964): The Concept of Race - A Non-Racial Approach Towards the Understanding of Human Diversity, s. 103-152. The Free Press of Glencoe.
  30. Frank B. Livingstone and Theodosius Dobzhansky: On the non-existence of human races. Current Anthropology (1962) 3: 279-281.
  31. Lewontin: The Apportionment of Human Diversity. Evolutionary Biology (1973) 6: 381-397.
  32. Edwards, A., W., F.: Human genetic diversity: Lewontin’s fallacy. BioEssays (2003) 25: 798–801.
  33. Frayer, D. W., M. H. Wolpoff, A. G. Thorne, F. H. Smith, and G. G. Pope.: Theories of modern human origins: the paleontological test. AMERICAN ANTHROPOLOGIST (1993) 95: 14–50.
  34. 34,0 34,1 Leiberman and Jackson: Race and Three Models of Human Origins. American Anthropologist (1995) 97(2): 231-242.
  35. Rebecca L. Cann*, Mark Stoneking & Allan C. Wilson: Mitochondrial DNA and Human Evolution. Nature (1987) 325: 31-36.
  36. Mark D. Shriver, Esteban J. Parra, Sonia Dios, Carolina Bonilla, Heather Norton, Celina Jovel, Carrie Pfaff, Cecily Jones, Aisha Massac, Neil Cameron, Archie Baron, Tabitha Jackson, George Argyropoulos, Li Jin, Clive J. Hoggart, Paul M. McKeigue, Rick A. Kittles: Skin pigmentation, biogeographical ancestry and admixture mapping. Human Genetics (2003) 112: 387-399.
  37. 37,0 37,1 N.J. Sauer: Forensic Anthropology and the Concept of Race: If Races Don't Exist, Why are Forensic Anthropologists So Good at Identifying Them?. Social Science and Medicine (1992) vol.34, no.2: 107-111.
  38. Race can be important in medicine. The Economist (2006) Apr 12th 2006.
  39. Bidil NitroMed. Luettu 10.4. 2007.  (englanniksi)
  40. David Goldstein and Hunt Willard, A Medicine For One Race Only? Duke University. Luettu 10.4. 2007.  (englanniksi)
  41. Pamela Sankar 1* Jonathan Kahn 2: BiDil: Race Medicine Or Race Marketing?. Health Affairs, 10.1377/hlthaff.w5.455 (2005) .
  42. Root, Michael, [ The Use of Race as Proxy in Medicine for Genetic Differences] 2002. Philosophy of Science Assoc. 18th Biennial Mtg - PSA 2002: PSA 2002 Contributed Papers. Luettu 10.4.2007.  (englanniksi)

Static Wikipedia (no images)

aa - ab - af - ak - als - am - an - ang - ar - arc - as - ast - av - ay - az - ba - bar - bat_smg - bcl - be - be_x_old - bg - bh - bi - bm - bn - bo - bpy - br - bs - bug - bxr - ca - cbk_zam - cdo - ce - ceb - ch - cho - chr - chy - co - cr - crh - cs - csb - cu - cv - cy - da - de - diq - dsb - dv - dz - ee - el - eml - en - eo - es - et - eu - ext - fa - ff - fi - fiu_vro - fj - fo - fr - frp - fur - fy - ga - gan - gd - gl - glk - gn - got - gu - gv - ha - hak - haw - he - hi - hif - ho - hr - hsb - ht - hu - hy - hz - ia - id - ie - ig - ii - ik - ilo - io - is - it - iu - ja - jbo - jv - ka - kaa - kab - kg - ki - kj - kk - kl - km - kn - ko - kr - ks - ksh - ku - kv - kw - ky - la - lad - lb - lbe - lg - li - lij - lmo - ln - lo - lt - lv - map_bms - mdf - mg - mh - mi - mk - ml - mn - mo - mr - mt - mus - my - myv - mzn - na - nah - nap - nds - nds_nl - ne - new - ng - nl - nn - no - nov - nrm - nv - ny - oc - om - or - os - pa - pag - pam - pap - pdc - pi - pih - pl - pms - ps - pt - qu - quality - rm - rmy - rn - ro - roa_rup - roa_tara - ru - rw - sa - sah - sc - scn - sco - sd - se - sg - sh - si - simple - sk - sl - sm - sn - so - sr - srn - ss - st - stq - su - sv - sw - szl - ta - te - tet - tg - th - ti - tk - tl - tlh - tn - to - tpi - tr - ts - tt - tum - tw - ty - udm - ug - uk - ur - uz - ve - vec - vi - vls - vo - wa - war - wo - wuu - xal - xh - yi - yo - za - zea - zh - zh_classical - zh_min_nan - zh_yue - zu -

Static Wikipedia 2007 (no images)

aa - ab - af - ak - als - am - an - ang - ar - arc - as - ast - av - ay - az - ba - bar - bat_smg - bcl - be - be_x_old - bg - bh - bi - bm - bn - bo - bpy - br - bs - bug - bxr - ca - cbk_zam - cdo - ce - ceb - ch - cho - chr - chy - co - cr - crh - cs - csb - cu - cv - cy - da - de - diq - dsb - dv - dz - ee - el - eml - en - eo - es - et - eu - ext - fa - ff - fi - fiu_vro - fj - fo - fr - frp - fur - fy - ga - gan - gd - gl - glk - gn - got - gu - gv - ha - hak - haw - he - hi - hif - ho - hr - hsb - ht - hu - hy - hz - ia - id - ie - ig - ii - ik - ilo - io - is - it - iu - ja - jbo - jv - ka - kaa - kab - kg - ki - kj - kk - kl - km - kn - ko - kr - ks - ksh - ku - kv - kw - ky - la - lad - lb - lbe - lg - li - lij - lmo - ln - lo - lt - lv - map_bms - mdf - mg - mh - mi - mk - ml - mn - mo - mr - mt - mus - my - myv - mzn - na - nah - nap - nds - nds_nl - ne - new - ng - nl - nn - no - nov - nrm - nv - ny - oc - om - or - os - pa - pag - pam - pap - pdc - pi - pih - pl - pms - ps - pt - qu - quality - rm - rmy - rn - ro - roa_rup - roa_tara - ru - rw - sa - sah - sc - scn - sco - sd - se - sg - sh - si - simple - sk - sl - sm - sn - so - sr - srn - ss - st - stq - su - sv - sw - szl - ta - te - tet - tg - th - ti - tk - tl - tlh - tn - to - tpi - tr - ts - tt - tum - tw - ty - udm - ug - uk - ur - uz - ve - vec - vi - vls - vo - wa - war - wo - wuu - xal - xh - yi - yo - za - zea - zh - zh_classical - zh_min_nan - zh_yue - zu -

Static Wikipedia 2006 (no images)

aa - ab - af - ak - als - am - an - ang - ar - arc - as - ast - av - ay - az - ba - bar - bat_smg - bcl - be - be_x_old - bg - bh - bi - bm - bn - bo - bpy - br - bs - bug - bxr - ca - cbk_zam - cdo - ce - ceb - ch - cho - chr - chy - co - cr - crh - cs - csb - cu - cv - cy - da - de - diq - dsb - dv - dz - ee - el - eml - eo - es - et - eu - ext - fa - ff - fi - fiu_vro - fj - fo - fr - frp - fur - fy - ga - gan - gd - gl - glk - gn - got - gu - gv - ha - hak - haw - he - hi - hif - ho - hr - hsb - ht - hu - hy - hz - ia - id - ie - ig - ii - ik - ilo - io - is - it - iu - ja - jbo - jv - ka - kaa - kab - kg - ki - kj - kk - kl - km - kn - ko - kr - ks - ksh - ku - kv - kw - ky - la - lad - lb - lbe - lg - li - lij - lmo - ln - lo - lt - lv - map_bms - mdf - mg - mh - mi - mk - ml - mn - mo - mr - mt - mus - my - myv - mzn - na - nah - nap - nds - nds_nl - ne - new - ng - nl - nn - no - nov - nrm - nv - ny - oc - om - or - os - pa - pag - pam - pap - pdc - pi - pih - pl - pms - ps - pt - qu - quality - rm - rmy - rn - ro - roa_rup - roa_tara - ru - rw - sa - sah - sc - scn - sco - sd - se - sg - sh - si - simple - sk - sl - sm - sn - so - sr - srn - ss - st - stq - su - sv - sw - szl - ta - te - tet - tg - th - ti - tk - tl - tlh - tn - to - tpi - tr - ts - tt - tum - tw - ty - udm - ug - uk - ur - uz - ve - vec - vi - vls - vo - wa - war - wo - wuu - xal - xh - yi - yo - za - zea - zh - zh_classical - zh_min_nan - zh_yue - zu

Static Wikipedia February 2008 (no images)

aa - ab - af - ak - als - am - an - ang - ar - arc - as - ast - av - ay - az - ba - bar - bat_smg - bcl - be - be_x_old - bg - bh - bi - bm - bn - bo - bpy - br - bs - bug - bxr - ca - cbk_zam - cdo - ce - ceb - ch - cho - chr - chy - co - cr - crh - cs - csb - cu - cv - cy - da - de - diq - dsb - dv - dz - ee - el - eml - en - eo - es - et - eu - ext - fa - ff - fi - fiu_vro - fj - fo - fr - frp - fur - fy - ga - gan - gd - gl - glk - gn - got - gu - gv - ha - hak - haw - he - hi - hif - ho - hr - hsb - ht - hu - hy - hz - ia - id - ie - ig - ii - ik - ilo - io - is - it - iu - ja - jbo - jv - ka - kaa - kab - kg - ki - kj - kk - kl - km - kn - ko - kr - ks - ksh - ku - kv - kw - ky - la - lad - lb - lbe - lg - li - lij - lmo - ln - lo - lt - lv - map_bms - mdf - mg - mh - mi - mk - ml - mn - mo - mr - mt - mus - my - myv - mzn - na - nah - nap - nds - nds_nl - ne - new - ng - nl - nn - no - nov - nrm - nv - ny - oc - om - or - os - pa - pag - pam - pap - pdc - pi - pih - pl - pms - ps - pt - qu - quality - rm - rmy - rn - ro - roa_rup - roa_tara - ru - rw - sa - sah - sc - scn - sco - sd - se - sg - sh - si - simple - sk - sl - sm - sn - so - sr - srn - ss - st - stq - su - sv - sw - szl - ta - te - tet - tg - th - ti - tk - tl - tlh - tn - to - tpi - tr - ts - tt - tum - tw - ty - udm - ug - uk - ur - uz - ve - vec - vi - vls - vo - wa - war - wo - wuu - xal - xh - yi - yo - za - zea - zh - zh_classical - zh_min_nan - zh_yue - zu