C-vitamiini

Wikipedia

L-askorbiinihappo

C-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista vesiliukoisista vitamiineista. C-vitamiini tunnetaan myös nimellä askorbiinihappo. Askorbiinihappo on optisesti aktiivinen yhdiste. C-vitamiini on askorbiinihapon L-enantiomeeri.

Ihminen on yksi harvoista eläimistä, joille askorbiinihappo on vitamiini; monet eläinlajit (esim. koirat) pystyvät itse syntetisoimaan C-vitamiinia. C-vitamiinin tarve ja puutostaudit on ollut tunnettua jo kauan ennen itse vitamiinin tunnistamista. Löytöretkien aikaan 1700-luvulla alettiin tuntea tuoreiden vihannesten ja hedelmien hyödyt keripukin ehkäisyssä.

[muokkaa] C-vitamiini elimistössä

C-vitamiinilla on elimistössä useita eri tehtäviä, joista monet liittyvät sen kykyyn pelkistää muita aineita (eli toimia antioksidanttina). Se edistää mm. kalsiumin ja ei-hemiraudan (kasviksista ja maitotuotteista saatavan raudan) imeytymistä, ehkäisee rasvahappojen sekä A- ja E-vitamiinin hapettumista, on välttämätön B₁₂-vitamiinin ja foolihapon imeytymisessä, vaikuttaa steroidihormonien synteesiin ja sappisuolojen muodostumiseen kolesterolista ja ehkäisee nitrosoamiinien muodostusta.

Kudokset tarvitsevat C-vitamiinia kollageenin muodostamiseen, josta riippuu mm. verisuonten, luiden, hampaiden ja kaikkien sidekudosten lujuus.

Puute aiheuttaa vakavana keripukkia, jota ei Suomessa enää yleensä esiinny. Lieviä puutosoireita esiintyy henkilöillä, jotka syövät liian vähän tai liian yksipuolisesti. Oireet ovat epäspesifisiä kuten haluttomuus, väsymys, heikkous, hengästyminen ja nivelkivut.

[muokkaa] C-vitamiinin tarve ja saanti

Sitrushedelmät ovat hyviä C-vitamiinin lähteitä

Hyvin pienetkin määrät, jopa 10 mg, C-vitamiinia päivittäin riittää estämään puutosoireet. Optimaalisen terveydentilan saavuttamiseksi suositellaan kuitenkin huomattavasti suurempia määriä. Ravitsemusneuvottelukunnan suositus on 7 mg / MJ.

Tiedeyhteisössä kiistellään edelleenkin siitä, mikä on suositeltava C-vitamiinin päivittäinen saanti ja ovatko hyvin suuret annokset C-vitamiinia eduksi vai haitaksi.

Suomalaisten tärkeimpiä C-vitamiinin lähteitä ovat peruna, hedelmät, marjat ja kasvikset. Keskimäärin suomalaisten C-vitamiinin saanti lienee juuri ja juuri riittävää. Tupakointi, runsas kahvin ja alkoholin juominen sekä ehkäisypillereiden käyttö lisäävät C-vitamiinin tarvetta.

[muokkaa] Kemia

L-askorbiinihappo on kuusi hiiliatomia sisältävä monosakkaridijohdannainen. Puhtaana yhdiste on valkea kiteinen aine, jonka sulamispiste on 190 - 192 °C. Askorbiinihappo hajoaa helposti ruoanvalmistuksessa.

Useiden eläinten elimistössä L-askorbiinihappoa syntyy glukoosista, mutta ihmiseltä ja muilta kädellisiltä puuttuu tähän tarvittava entsyymi.

Askorbiinihapon fysiologisesti vaikuttavat muodot ovat L-askorbiinihappo ja sen hapetustuote dehydroaskorbiinihappo (dehydroaskorbaatti). Kaupalliset vitamiinivalmisteet sisältävät yleensä L-askorbiinihappoa ja sen suolaa (askorbaattia).

Elintarviketeollisuus käyttää askorbiinihappoa ja sen suoloja lisäaineina, mm. E300 (askorbiinihappo), E301 (natriumaskorbaatti) ja E302 (kalsiumaskorbaatti). Näitä yhdisteitä käytetään harvemmin elintarvikkeiden vitaminointiin, enimmäkseen niitä lisätään hapetuksenestoaineiksi eli antioksidanteiksi. Antioksidanttina käytetään myös D-askorbiinihappoa, jota ei esiinny luonnossa ja jolla ei ole varsinaista vitamiinivaikutusta.

[muokkaa] Lähteet

Leena Peltosaari, Hilkka Raukola: Ravitsemustieto. Otava 1995. ISBN 951-1-13655-0

[muokkaa] Aiheesta muualla

[1] C-vitamiini, artikkelista J.-J. Himberg, Vitamiinit (pdf)
[2] Teoksesta, Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia, Medicina Oy, 6. painos, verkkoversio
[3] Vitamiinien saantisuositukset vuosina 1987 ja 1998, Valtion ravitsemusneuvottelukunta
[4] Vitamiinien ja kivennäisaineiden suositeltava saanti henkilöä ja päivää kohti
[5] Arno Forsius: C-vitamiini ja keripukki

Vitamiinit
Retinoli (A) \| B-vitamiinit (Tiamiini (B₁), Riboflaviini (B₂), Niasiini (B₃) Pantoteenihappo (B₅), Pyridoksiini (B₆), Biotiini (B₇), Foolihappo (B₉) Syanokobalamiini (B₁₂) \| Koliini \| C-vitamiini (C) \| D-vitamiini (D) \| E-vitamiini (E) \| K-vitamiini (K)