Kauniainen

Kauniainen (ruots. Grankulla) on suomalainen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kauniainen on pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista pienin. Kauniainen tunnetaan kaksikielisenä, alhaisen veroäyrin (vuonna 2005 16,00 %) ja hyvätuloisten asukkaiden kaupunkina. Kaupunki on myös siitä poikkeuksellinen, että se on kokonaan Espoon ympäröimä. Kauniainen on alkujaan asukkaiden osakeyhtiönä perustama taajaväkinen yhdyskunta, itsehallintoalue. Kauniaislaiset sekä monet lähiseudun asukkaat käyttävät äidinkielestään riippumatta kaupungista usein puhekielistä sanaa "Grani" ja asukkaista suomeksi sanaa "granilaiset" ja ruotsiksi "granibor".^lähde?

Kauniaisten asukkaista 57 % on suomenkielisiä ja 39 % ruotsinkielisiä. Kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet ovat RKP (17/35 valtuustopaikkaa) ja Kokoomus (14/35). Kauniaisten valtuuston pienpuolueilla, Kristillisdemokraateilla, vihreillä ja SDP:llä on yhteensä neljä paikkaa, mutta samalla vaa'ankieliasema.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Elinkeinoelämä
3 Palvelut
4 Liikenne
- 4.1 Tiet
- 4.2 Joukkoliikenne
5 Kaupunginosia
6 Urheilu
7 Nähtävyydet
8 Päätöksenteko
9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Gallträsk

Villa Vallmogårdissa toimii kulttuurikeskus

Kun jää oli vetäytynyt jääkauden jälkeen 10.000 vuotta sitten, tämän päivän Kauniaisissa oli nähtävissä vain pari pientä luotoa Yoldiameressä, muun muassa nykyiset Träskberget (70 m) ja Kasavuori (64 m). 4 000 vuotta sitten Kauniaisten alue oli maankohoamisen ansiosta tullut osa sisäsaaristoa, ja sieltä on löydetty muinaisjäännöksiä tältä ajalta. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että ensimmäiset asukkaat tulivat Kauniaisiin vasta 1800-luvulla. Tänään Kauniainen sijaitsee monta kilometriä rannikolta.

1900-luvun alussa Kaunaisten alue kuului espoolaisille tiloille, ja rakennuskanta koostui yksittäisistä torpista. Paikan nimi oli silloin tunnettu ruotsin espoolaismurteella Gränkullana. Kauniaisten pohjoisosien läpi kulki Helsinki–Turku-maantie, joka tunnetaan nykyään osoitteella Vanha Turuntie. Tärkeä tapahtuma Kauniaisten historiassa oli vuonna 1904, kun Kauniaisten pysäkki avattiin uudella Rantaradalla.

Nykypäivän Kauniainen sai alkunsa vuonna 1906 kun yhtiö AB Grankulla perustettiin. Yhtiö osti maata paikallisilta maanomistajilta ja myi maan eteenpäin tontteina. Muodostui huvilayhdyskunta, samalla tavalla kuin muualla, Helsingin ympäri: Kulosaari, Haaga, Leppävaara ja Puistola. Janne Thurman oli yksi yhtiön perustajista ja yhdyskunnan puuhamies, joka toimi aktiivisesti Kauniaisissa monen vuosikymmenen ajan. AB Grankullan osakkeenomistajat olivat tyytyväisiä sijoitukseensa – se oli maksanut itsensä takaisin vuodessa. Huvila-aikakausi oli kuitenkin alkanut pari vuotta aikaisemmin, kun rakennusmestarit Elia Heikel ja Emil Lindstedt ostivat Gallträskin alueen ja pystyttivät ensimmäiset huvilat. Käytännössä silloin ei myyty alle 3 000 neliön tontteja. Thurmanin, Heikelin ja Lindstedtin mukaan on nimetty teitä Kauniaisissa.

Espoon maalaiskunta ei ollut hyvin kiinnostunut uudesta yhdyskunnasta sen alueella, ja yhtiö oli yksin vastuussa Kauniaisten kehittämisestä. Yhtiö rakennutti teitä, lobbasi aseman (valmistui 1908) ja poliisiviran puolesta, perusti koulun ja sähkölaitoksen, ja niin edelleen. Vuonna 1915 Kauniainen sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet ja samalla rajoittuneet itsemääräämisoikeudet, ja siten yhtiön vastuu väheni.

Ensimmäinen tarkka asukasluku Kauniaisista on vuodelta 1917, jolloin yhdyskunnassa asui 1 647 asukasta. Vuonna 1920 Kauniaisista tuli kauppala, ja se itsenäistyi kokonaan Espoosta. Kauniaisten yhdyskuntarakenne erosi myös huomattavasti Espoon maanviljelykylistä rakennusjärjestyksineen, tieverkkoineen, huviloineen ja sähkölaitoksineen. Rakennusjärjestys kielsi teollisuusrakennuksia, ja siellä haluttiin taata idyllinen maalaismainen ympäristö. Suurin osa huviloista rakennettiin uusklassisismin tai myöhäisen 20-luvun funktionalismin tyylien mukaan. 1920-lopulla kauppala alkoi valmistella uutta asemakaavaa. Ehdotus oli kiistetty; etenkin teiden leveys askarrutti asukkaita. Lisäksi arkkitehti kuoli kesken prosessin, ja kompromissiehdotus saatiin hyväksytyksi vasta vuonna 1937. Vuodesta 1917 vuoteen 1939 Kauniaisten asukasmäärä kasvoi vain 10 %, mutta heti kauppalan rajojen ulkopuolella asukasmäärä kasvoi huomattavasti.

Kauniainen on ollut virallisesti kaksikielinen vuodesta 1936 saakka, ja suomenkielinen nimi, Kauniainen, otettiin virallisesti käyttöön ruotsinkielisen nimen, Grankulla, rinnalle vuonna 1949. Jo 1930-luvulla nimi Kauniainen oli postin ja rautateiden käytössä. Toisen maailmasodan myötä huvila-aikakausi loppui ja vaihtui 1940- ja 1950-lukujen jälleenrakentamiseen ja huonompiin taloudellisiin aikoihin.

Kauniaisten uusi ostoskeskus vasemmalla ja vanha oikealla

Kauniaisten olemassaolo oli uhattu kunnallisten velvollisuuksien ja pienen asukasmäärän takia. 1950-luvulla yritettiin liittää eräitä lähellä olevia espoolaisia alueita Kauniaisiin, mutta hakemus hylättiin vuonna 1953. Sen sijaan Kasavuoren alue, jonka kauppala oli ostanut, liitettiin Kauniaisiin vuonna 1957. Kauppala antoi tehtäväksi Otto-Iivari Meurmanille uuden asemakaavan valmistaminen. Hän ehdotti, että alueen huvilaluonne säilytettäisiin, mutta asukasluku kasvatettaisiin silloisesta 2 500:sta 10 000:een. Epäkäytännölliset huvilat tulisi korvata uusilla, ja kerrostaloja rakentaa. Uusi ostoskeskus suunniteltiin rautatien eteläpuolelle Tukholman Vällingby esikuvana. Suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1959 Kasavuoren osalta ja vuonna 1961 sekä 1963 muun kauppalan osalta. Ostoskeskus avattiin vuonna 1966. Myöhemmin tätä asemakaavaa on kritisoitu, koska huomattava osa huviloista purettiin, ja huvilaympäristön yhtenäisyys tuhoutui. Kasavuoreen suunniteltiin myös hiihtokeskus Oslon Holmenkollen esikuvana, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. Tänä päivänä alue on luonnonsuojelualue.

Asukasluku kasvoi nopeasti - vuonna 1967 jopa 25 prosentilla. Vuonna 1972 Kauniaisista tuli kaupunki, ja vuosi sen jälkeen suomesta enemmistön kieli. Kaupungissa asui tuolloin 6 400 asukasta. Aikoinaan niin moderni ostoskeskus on nähty rumana ja epäkäytännöllisenä jo 20 vuoden ajan. Huhun mukaan ostoskeskus on epävirallisesti valittu yhdeksi Suomen rumimmista. Kaupunki on laatinut uuden asemakaavan keskustaan, ja joulukuussa 2006 aloitettiin uudistustyöt purkamalla ensimmäinen vanha rakennus.

[muokkaa] Elinkeinoelämä

Kauniaisten suurimmat työnantajat ovat kaupunki, Kaunialan sotavammasairaala, Kauniaisten työväen akatemia ja Suomen Raamattuopisto.

[muokkaa] Palvelut

Kauniainen on kaupunkina hyvin omavarainen kaupungin pienestä koosta huolimatta. Kaupungista löytyvät muun muassa:

Uimahalli
Jäähalli
Pujottelurinne (Suomen ensimmäinen vuodelta 1934; vaijerihissi käyttöön 1951 toisena Suomessa)
Kaksi pallokenttää, joista toinen lämmitetty
Kallioon kaiverrettu palloiluhalli
Yleisurheilukenttä
Suomenkielinen ala-aste Mäntymäen koulu, yläaste Kasavuoren koulu ja lukio Kauniaisten lukio
Ruotsinkielinen ala-aste Granhultsskolan, yläaste Hagelstamska högstadiet ja lukio Gymnasiet Grankulla samskola
Musiikkiopisto (toimii Villa Vallmogårdissa)
Kansalaisopisto
Kuvataidekoulu
Kauniaisten työväen akatemia
Diakonia-ammattikorkeakoulun Kauniaisten yksikkö
Kauppakeskus Grani
Kauniaisten kaupunginkirjasto
Terveyskeskus

[muokkaa] Liikenne

[muokkaa] Tiet

Kauniaisilla on hyvät tieyhteydet joka suuntaan. Itä-länsisuunnassa kulkee Turunväylä kaupungin eteläpuolella ja Turuntie pohjoispuolella. Turunväylän valmistuminen vauhditti kaupungin asukasluvun kasvua 1960-luvulla, jolloin Helsingin keskustaan pääsi nopeasti autolla. Etelä-pohjoissuunnassa kulkee Kehä II, joka ylittää Kauniaisten kaupunginrajan muutaman metrin matkalla.

Sisäiset tiet, jotka johtavat Kauniaisten keskustaan ovat Kauniaistentie idästä, Asematie-Bembölentie lännestä, Helsingintie pohjoisesta ja Kauppalantie etelästä.

[muokkaa] Joukkoliikenne

Pääasiallinen joukkoliikenneväline Kauniaisissa on juna. Rantaradalla on ollut erittäin tärkeä rooli kaupungin kehityksessä Helsingin esikaupunkina. Junat kulkevat Helsingin ja Kirkkonummen suuntiin joka 15. minuutti tunnuksilla S, U, E ja L. Matka Helsingin keskustaan kestää alle 20 minuuttia.

Kauniaisiin kulkee kaksi seutulinjaa 109 ja 212 sekä useita Espoon sisäisiä bussilinjoja.

[muokkaa] Kaupunginosia

Viralliset kaupunginosat Kauniaisissa tunnetaan numeroilla I, II ja III. Ainoa alue joka yleensä mielletään eri kaupunginosaksi on Kasavuori kaupungin länsiosassa. Muita nimettyjä alueita ei esiinny Kauniaisissa kaupungin pienen koon takia.

[muokkaa] Urheilu

Kauniaisissa on erittäin laaja tarjonta erilaisia urheilurakennelmia ja kaupunki on tukenut urheilutoimintaa aktiivisesti. Junioritoimintaa voi harrastaa monessa eri lajissa ja Grankulla IFK (GrIFK) on kaupungin suurin urheiluyhdistys. GrIFK perustettiin vuonna 1925 ja lajit ovat tänä päivänä jääkiekko, jalkapallo, käsipallo ja pujottelu.

[muokkaa] Nähtävyydet

Bredantie poikkeuksellisen kylmänä marraskuun päivänä 2004

Kauniainen on huvilakaupunki. Luonnon lisäksi alueen merkittävimmät nähtävyydet ovat vanhat huvilat, mm. Villa Wulff, Villa Junghans ja Villa Vallmogård.