Rokokoo

Wikipedia

Basilika Ottobeurenin kirkossa, Saksassa.

Rokokoo on taidesuunta, joka syntyi Ranskassa 1700-luvun alkupuolella. Aikaa myöten rokokoota edeltänyt barokki koettiin liian raskaaksi ja seremonialliseksi. Ranskan hovi, joka makuasioissa johti Eurooppaa, käänsi katseensa jälleen vapaaseen luontoon ja kevyisiin aistinautintoihin. Barokin raskas ja kaavamainen tyyli, esimerkiksi geometrisiin muotoihin pikkutarkasti leikatut puistojen puut, sai väistyä.

[muokkaa] Tyypillisiä piirteitä

Tyypillisiä rokokoota yhdistäviä piirteitä ovat keveys ja pikkusievyys sekä valoisuus ja pastellisävyt.

Rokokoo sai tyypillisimmän muotonsa koriste- ja sisustustyylinä. Kirkkaat tai pastellisävyiset värit, sirot ja usein epäsymmetriset koristekuviot, hienostuneisuus pukeutumisessa ja käytöstavoissa kuuluivat rokokoohon. Vakavamielisyyttä karttavaa ajan henkeä kuvasti mieltymys naamiaisiin.

[muokkaa] Sisustus ja esineet

Innostus kiinalaisuutta - chinoiserie - kohtaan näkyi posliiniesineissä sekä tee- ja huvipaviljongeissa.

[muokkaa] Arkkitehtuuri

Rokokoo ei ollut suosittu arkkitehtuurin tyyli, joten rakennuksia on aika vähän. Eräs rokokooarkkitehtuuria edustava rakennus on Sanssouci.

[muokkaa] Maalaukset

Maalaukset ovat valoisia ja usein niissä tapahtuma-ajankohtana on päivä. Luontoa on läsnä ja aiheet ovat huolettomia (huviretkiä tms.).

[muokkaa] Kuvanveisto

Posliinia käytettiin paljon. Étienne-Maurice Falconet on eräs tunnetuista rokokookuvanveistäjistä.

[muokkaa] Musiikki

Pääartikkeli: Galantti tyyli

Rokokoota vastaava tyyli musiikissa on galantti tyyli. Sille on tunnusomaista muodon kepeys, vapautuneisuus ja yksinkertaisuus verrattuna edeltävään barokin tyyliin.

[muokkaa] Pukeutuminen

Markiisi de Marignyn ja hänen vaimonsa Louis-Michel van Loon muotokuva, 1769. Tyypillisiä rokokoo-pukuja.

Rokokooaikaan pukeutuminen oli tärkeää ja siihen sijoitettiin paljon rahaa. Taidokkaat hiuskampaukset puuteroitiin. Köyhemmillä ihmisillä oli varaa laitattaa kampauksia harvemmin kuin rikkailla, ja siksi syöpäläiset alkoivatkin viihtyä heidän kampauksissaan.

Kengät olivat siroja. Usein hienojen naisten kengillä ei edes kuulunut kävellä vaan hienostella salongeissa istuskellen. Jos kengät hajosivat ja niistä meni valittamaan suutarille, hän saattoi sanoa: "Mutta hyvä rouva, teidänhän on täytynyt kävellä näillä kengillä!" Myös miesten vaatteet olivat värikkäitä ja koristeellisia kuten naisten.