Ensimmäinen aikakirja
Wikipedia
Ensimmäinen aikakirja (hepreaksi דברי הימים, Divre Hayyamim, "Päivien historia") on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 13. ja juutalaisen Tanakhin Ketuvimissa yhdessä Toisen aikakirjan kanssa sen yhdestoista kirja.
[muokkaa] Sisältö
Ensimmäinen aikakirja sisältää enimmäkseen israelilaisten heimojen sukuluetteloita sekä historiallisen selonteon kuningas Daavidin valtakaudesta.
[muokkaa] Yhteenveto
- Aadamin sukuluettelo: Aadamin, Nooan poikien, Seemin, Ismaelin, Keturan ja Eesaun jälkeläiset (1 Aik. 1)
- Israelin pojat: Juudan jälkeläiset (2)
- Daavidin pojat, Salomon jälkeläiset (3)
- Juudan ja Simeonin jälkeläiset (4)
- Ruubenin, Gaadin, Leevin ja Aaronin jälkeläiset (5-6)
- Isaskarin, Benjaminin, Naftalin, Manassen, Efraimin ja Asserin jälkeläiset (7)
- Benjaminin ja Saulin jälkeläiset (8-10)
- Jerusalemin asukkaat, papit ja temppelipalvelijat (9)
- Daavidista tulee Israelin kuningas (11)
- Daavid Israelin kuninkaana (11-29)
- Väenlasku (21)
- Daavid valmistelee temppelin rakentamista (22), temppelin rakentaminen Salomon tehtäväksi (28)
- Salomo voidellaan kuninkaaksi (29)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Raamattu.uskonkirjat.net: Ensimmäinen aikakirja
- Radioraamattukoulu: Ensimmäinen aikakirja
- Olavi Peltola: Ensimmäinen aikakirja
