Ensimmäinen kirje Timoteukselle
Wikipedia
Ensimmäinen kirje Timoteukselle eli 1. Timoteuskirje on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Paavali työtoverilleen, apostoli Timoteukselle. Kirje on yksi kolmesta ns. pastoraalikirjeestä, ja yksi neljästä Paavalin yksityishenkilöille lähettämästä kirjeestä.
[muokkaa] Historia
Perinteisen näkemuksen mukaan Paavali on kirjoittanut kirjeen n. vuonna 66 tai 67. Paavali kertoo kirjeessä siirtyneensä Efesoksesta Makedoniaan, ja niin kirje on todennäköisesti kirjoitettu Filippissä tai jossain muussa makedonialaisessa kaupungissa. Ensimmäisen ja toisen vangitsemisensa välisenä aikana Paavali todennäköisesti kävi Kreikassa ja Vähässä-Aasiassa perustamissaan seurakunnissa, ja kirjoitti kirjeen Timoteukselle, joka oli jäänyt hänen jälkeensä Efesokseen.
Paavalin rooli kirjeen kirjoittajana hyväksyttiin yleisesti antiikin aikana, mutta on usein kyseenalaistettu nykyään. Kriittisen näkemyksen mukaan kirjeet ovat huomattavasti Paavalia myöhäisempiä. Yhtään pastoraalikirjeistä ei ole mainittu Markionin n. vuonna 140 kokoamassa kymmenen kirjeen kaanonissa, eikä niistä tunneta yhtään lainausta ennen Irenaeusta n. vuonna 170. Tämän vuoksi kirjeiden oletetaan olevan peräisin toisen vuosisadan puolestavälistä. Kriittiset tutkijat eivät myöskään pidä kirjeiden kirjoitustyyliä ja niissä käytettyä sanastoa yhdenmukaisina Paavalin tunnustetusti aitojen kirjeiden tyylin ja sanaston kanssa.
Kirjeissä kuvattu tilanne ei myöskään sovi täysin yhteen Paavalin elämäkerran kanssa, ja niissä esitetään oppeja, jotka sopivat paremmin kasvavaan alkukristilliseen kirkkoon kuin apostoliseen aikaan. Ensimmäisen Timoteuskirjeen mukaan kristillisen perinteen vaaliminen asetetaan seurakunnan vanhimpien (presbuteros) tehtäväksi, ja kyseinen virka on tuntematon Paavalille ja muille apostoleille.
[muokkaa] Sisältö
Kirje koostuu lähinnä Paavalin Timoteukselle antamista ohjeista, jotka koskevat kirkon organisaatiota ja sen eri jäsenten velvollisuuksia. Kirje myös kehottaa uskollisuuteen totuuden säilyttämisessä ja virheiden tukahduttamisessa.
Kirjeen toinen luku sisältää seuraavanlaisen opetuksen, jota ovat käyttäneet naispappeuden vastustajat sekä muut konservatiivisen naisnäkymyksen kannattajat: "Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn." (2:11-14)
Kirjeen kolmannessa luvussa luetellaan seurakunnan kaitsijoilta eli vanhimmilta vaadittavat ominaisuudet. Hänen tulee olla paitsi nuhteeton elämässään, myös vakaa ja tunnettu uskossaan ja omattava hyvät suositukset muilta. Samoin annetaan ohjeet seurakuntapalvelijoille eli diakoneille.
