Evankeliumi Luukkaan mukaan
Wikipedia
Evankeliumi Luukkaan mukaan eli Luukkaan evankeliumi on kolmas Uuden testamentin evankeliumeista.
Luukkaan, Markuksen ja Matteuksen evankeliumeja kutsutaan yhdessä synoptisiksi evankeliumeiksi, koska niiden sisällöt muistuttavat toisiaan hyvin paljon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Kirjoittaja
Vaikka evankeliumi ei nimeäkään kirjoittajaansa, yleensä sen kirjoittajana pidetään samaa henkilöä, joka kirjoitti myös Apostolien teot. Perinteisen näkemyksen mukaan kyseessä on Paavalin seuraaja, apostoli ja evankelista Luukas, joka mainitaan Kirjeessä Filemonille (Filem. 1:24 [1]).
Luukas ei väitä olevansa Jeesuksen elämän silminnäkijä, mutta hän sanoo ottaneensa selvää asioista niiltä, jotka olivat, ja kirjoittavansa kaikesta mahdollisimman tarkan historiallisesti pätevän dokumentin. Evankeliumin alussa hän esittelee motiivinsa ja metodinsa näin (Luuk 1:1–3 [2]):
- 1 Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet,
- 2 sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.
- 3 Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen [...]
Tästä voidaan suoraan päätellä, että Luukas on ollut tietoinen muista evankeliumeista, ja epäsuoremmin, että mahdollisesti hän on myös ollut jollain tavalla tyytymätön juuri siihen tapaan, jolla niiden kirjoittajat ovat työskennelleet – hän halusi ottaa tarkemmin selvää asioista. Hän on kuitenkin lainannut myös muiden evankeliumien kirjoittajilta. Synoptisten evankeliumien ongelmaa on selitetty yleisesti sillä, että sekä Matteus että Luukas lainasivat osan tekstistä Markukselta.
Evankeliumi on omistettu kirjoittajan suojelijalle, "korkea-arvoiselle" Teofilukselle. Teofilus on todennäköisesti jotain korkeassa asemassa olevaa henkilöä suojaava salanimi, sillä se tarkoittaa yksinkertaisesti "Jumalaa rakastavaa".
[muokkaa] Ajoitus
Perinteisen konservatiivisen käsityksen mukaan Luukas kirjoitti suoraan Paavalin ohjeistuksessa tai jopa sanelusta. Näin evankeliumin katsotaan olevan kirjoitettu ennen Apostolien tekoja, jonka kirjoitusajankohdaksi on määritelty vuodet 63–64. Luukkaan evankeliumin ajoitusta Apostolien tekoja edeltävään aikaan tukee myös se, että Apostolien tekojen kirjoittaja mainitsee kirjan olevan jatko ensimmäiselle kirjeelle Teofilokselle, eli Luukkaan evankeliumille. Konservatiivit ajattelevat siis, että evankeliumi olisi kirjoitettu vuosien 60–63 välillä. Tällöin Luukas olisi ollut Kesareassa, jossa Paavali oli vankeudessa. Joidenkin näkemysten mukaan se olisi kirjoitettu jo joskus vuosien 40–60 välillä.
Tekstistä itsestään voi kuitenkin päätellä, että se on kirjoitettu käyttäen useita erilaisia lähteitä, sen sijaan että se olisi kirjoitettu sanelusta. Kriittisemmät tutkijat eivät myöskään pidä varmana sitä, että kirjoittaja olisi Luukas.
Kriittiset tutkijat uskovat, että koska Markuksen evankeliumi, jonka uskotaan olleen yksi "Luukkaan" lähteistä, olisi kirjoitettu Jerusalemin vuonna 70 tapahtuneen tuhon jälkeen, myös Luukkaan evankeliumin täytyisi olla huomattavasti nuorempi kuin vuodelta 70. Samoin koska evankeliumissa Jeesuksen paluun odotus ei ole niin korostettu ja sanoma on kuvattu yleismaailmallisemmaksi kuin muissa evankeliumeissa, se viittaisi siihen, että se olisi kirjoitettu paljon myöhemmin kuin perinteisen näkemyksen mukaisina vuosina 60–70. Tähän perustuen evankeliumille on esitetty erilaisia ajoituksia vuosien 80 ja 150 väliltä, jolloin myös Apostolien teot ajoitettaisiin samoille vuosille.
Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Luukas olisi käyttänyt evankeliumia kirjoittaessaan tukenaan Josephuksen laajasti levinnyttä teosta Juutalaisuuden muinaisajat, joka on kirjoitettu noin vuonna 95 [3]. Heidän mukaansa Luukas käyttää ihmisistä ja paikoista samoja kirjoitusasuja ja tekee samat virheet historiallisissa yksityiskohdissa kuin Josephus. Lisäksi hän on selvästi soveltanut joitakin Josephuksen kuvaamia tapahtumia omassa kerronnassaan. Tämä ajoittaisi evankeliumin lähemmäs vuotta 100. Katso aiheesta myös: Apostolien teot.
Väittely siitä, kirjoitettiinko evankeliumi ennen vai jälkeen ensimmäisen vuosisadan vaihteen, jatkuu edelleen. Ne jotka väittävät sitä myöhäisemmäksi esittävät, että se on kirjoitettu vastineeksi alkaneelle kirkon hajaannukselle ja nouseville harhaopeille. Ne jotka väittävät sitä aikaisemmaksi esittävät, että kirjoittaja ei ole tietoinen kirkon virkojen hierarkioista (piispojen ja pappien viroista), jotka kehittyivät heti toiselle vuosisadalle siirryttäessä. Perinteisen näkökulman kannattajat haluavat myös säilyttää evankeliumin yhteyden Luukkaaseen, joka oli Paavalin seuraaja.
Konservatiiviset tutkijat kuitenkin huomauttavat, että on olemassa hyviä todisteita sille, että Apostolien teot on kirjoitettu ennen Jerusalemin hävitystä vuonna 70, ja että Luukkaan evankeliumi on Apostolien tekojen "ykkösosa" eli tätä vanhempi. Tällöin, jos Luukas on käyttänyt Markusta lähteenään, Markuksen evankeliumin ajoitus siirtyy 50-luvun lopulle. Tämä taas on yhtenevää sen kanssa, että arvostetun papyrologin Carsten Peter Thieden esiin tuoma "Markus-papyrus" on radiohiilimenetelmän mukaan peräisin 60-luvulta.
[muokkaa] Sisältö
Yleisen näkemyksen mukaan evankeliumi on kirjoitettu alun perin kreikaksi ja sellaisille kristityille, jotka olivat kääntyneet pakanuudesta, ei juutalaisuudesta.
Farrarin laskelmien mukaan evankeliumin 1151:stä jakeesta 389 on yhteisiä Matteuksen ja Markuksen kanssa, 176 pelkästään Matteuksen ja 41 pelkästään Markuksen. Jäljelle jää 544 omaperäistä jaetta. Joukossa on mm. 17 Jeesuksen vertausta, joita ei esiinny muissa evankeliumeissa. Luukas myös esittää seitsemän Jeesuksen tekemää ihmettä, joita muissa evankeliumeissa ei ole. Evankeliumi sisältää 28 viittausta Vanhaan testamenttiin.
Luukkaan tyyli on hiotumpaa kuin Matteuksella ja Markuksella. Hänen kreikan kielensä on parempaa, ja sisältää vähemmän hepreasta lainattuja sanoja ja sanontatapoja. Luukas käyttää joitakin latinan kielen sanoja, kuten 'denaari' (rahayksikkö, Luuk. 7:41 [4]); 'legioona' (Luuk. 8:30 [5]); 'modius' (mittayksikkö, Luuk. 11:33 [6]); 'assarium' (rahayksikkö, Luuk. 12:6 [7]) ja 'sudario' (liina, Luuk. 19:20 [8]). Syyrian tai hepreankielisistä sanoista esiintyy ainoastaan 'sikera', heprean 'shakar', viinintapainen juoma, jota ei kuitenkaan ollut valmistettu rypäleistä vaan todennäköisesti palmusta.
Codex Bezae sisältää 400- tai 500-luvulta olevan varhaisimman kokonaisen Luukkaan evankeliumin käsikirjoituksen. Se sisältää sekä kreikan- että latinankielisen tekstin peräkkäisillä sivuilla. Nykyisin tutkijat eivät pidä Codex Bezaeta merkittävänä alkuperäistekstin lähteenä. Kreikankielinen teksti vaikuttaa kuuluvan käsikirjoitusten päähaarasta syntyneeseen sivuhaaraan, jonka teksti poikkeaa totutusta lukutavasta monissa kohdissa. Vaikka teksti sisältääkin monia korjauksiksi tarkoitettuja kohtia, joiden tarkoituksena on ollut palauttaa teksti muistuttamaan enemmän yleisiä lukutapoja, se on hyvä esimerkki siitä, kuinka erilaisia käsikirjoituksia oli liikkeellä vielä 400- ja 500-luvuilla.
Luukkaan evankeliumin jakeet 22:19b–20 [9] ja 22:43-44 [10] eivät esiinny kaikkein varhaisimmissa käsikirjoituksissa, ja tämä on merkitty näkyviin useisiin uudempiin käännöksiin.
[muokkaa] Tunnettuja osia
Luukkaan evankeliumin tunnetuin osa on sen toisen luvun alku (Luuk. 2:1–20 [11]) eli ns. jouluevankeliumi. Jouluevankeliumin historiallisuutta vastaan on argumentoitu esimerkiksi huomauttamalla, ettei siinä mainittua verollepanoa ole pystytty yhdistämään mihinkään tunnettuun historialliseen tapahtumaan. Verollepanon tarkoituksena olisi näin ollut selittää nasaretilaisen Jeesuksen syntyneen ennustusten mukaisesti Betlehemissä. Lisäksi jää epäselväksi, miksi viimeisillään raskaana ollut Maria olisi lähtenyt matkalle, johon häntä ei olisi tarvittu.
Evankeliumi sisältää myös useita kohtia, joista on tullut varsinkin katolisen ja ortodoksisen kirkon käyttämiä rukouksia tai hymnejä:
- Ave Maria (Luuk 1:28 [12])
- Marian kiitosvirsi eli Magnificat (Luuk. 1:46-55 [13])
- Simeonin kiitosvirsi eli Nunc dimittis (Luuk. 2:29-32 [14])
- Sakariaan kiitosvirsi eli Benedictus (Luuk 1:68-79 [15])
[muokkaa] Naisnäkökulma
Muihin kanonisiin evankeliumeihin verrattuna Luukas kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota naisiin. Evankeliumissa esiintyy enemmän naishahmoja sekä yksi naisprofeetta (Hanna, Luuk. 2:36 [16]). Se myös kertoo huomattavassa määrin Elisabethin, Johannes Kastajan äidin (luku 1), sekä Marian (luku 2) elämistä sekä kuvaa raskausajan tapahtumia (Luuk. 1:41–42 [17]). Tämä on saanut jotkut tutkijat jopa ehdottamaan, että evankeliumin kirjoittaja olisi ollut nainen. Toinen vaihtoehto on, että Luukas on käyttänyt myös naisia lähteinään.
