Evankeliumi Matteuksen mukaan
Wikipedia
Evankeliumi Matteuksen mukaan eli Matteuksen evankeliumi on ensimmäinen Uuden testamentin neljästä evankeliumista. Kirjan tunnetuimpia osuuksia on vuorisaarna, joka sisältää Jeesuksen keskeisimmät moraaliopetukset.
Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeja kutsutaan yhdessä synoptisiksi evankeliumeiksi, koska niiden sisällöt muistuttavat toisiaan hyvin paljon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Kirjoittaja
Evankeliumin kirjoittajana pidetään perinteisesti apostoli Matteusta, veronkerääjää eli publikaania, josta tuli Jeesuksen opetuslapsi. Tätä tukevat monien varhaisten kirkkoisien todistukset. Osa moderneistä tutkijoista kuitenkin pitää kirjoittajaa tuntemattomana.
Kuten muidenkin evankeliumien kirjoittajat, myös Matteuksen evankeliumin kirjoittaja toimi oman suunnitelmansa mukaisesti ja kirjoitti omasta näkökulmastaan. Synoptisten evankeliumien ongelma on kuitenkin aika-ajoin selitetty sillä, että Matteus lainasi aineistoa sekä Markukselta että hypoteettisesta Jeesuksen sanontojen kokoelmasta, niin sanotusta Q-lähteestä (saksan sanasta Quelle, "lähde"). Q-lähteen olemassaolosta ei kuitenkaan ole ainuttakaan arkeologista todistetta. Se on pelkkä tekstikriittinen konstruktio, joka perustuu olettamukselle Matteuksen ja Luukkaan yhteisestä lähteestä.
[muokkaa] Ajoitus
Vaikka Matteuksen evankeliumi on perinteisesti sijoitettu evankeliumeista ensimmäiseksi, suurin osa tutkijoista pitää kuitenkin Markuksen evankeliumia sitä vanhempana. Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan jaa tätä näkemystä.
Evankeliumissa itsessään ei ole suoria viitteitä sen enempää kirjoittajaan kuin kirjoitusajankohtaankaan. Varhaiset kirkkoisät ja konservatiiviset tutkijat katsovat, että se on kirjoitettu ennen Jerusalemin tuhoamista (Matt. 24), mahdollisesti vuosien 60 ja 65 välillä. Matteuksen evankeliumissa ei suoraan mainita Jerusalemin hävitystä vuonna 70, mutta tietyt jakeet näyttäisivät selvästi viittaavan siihen (21:33-41, 22:1-10, 24:1-2). On myös huomattava, että Matteus puhuu "heidän synagogistaan" (4:23; 9:35; 10:17; 12:9; 13:54) eli ei katsonut juutalaisten ja kristittyjen enää palvovan samaa jumalaa samoissa rakennuksissa. Synagogien sulkeminen kristityiltä tapahtui vasta noin vuonna 90. Matteuksen evankeliumi oli kuitenkin luultavasti olemassa viimeistään vuonna 110, koska kirkkoisä Ignatios kirjoitti tuolloin joukon kirjeitä, joihin sisällytetyt Jeesuksen lainaukset tunnetaan vain Matteuksen evankeliumista. Realistinen kirjoitushetki lienee siis vuoden 100 tienoilla, vähän ennen tai vähän sen jälkeen.
Vuonna 1994 Carsten Peter Thiede esitti, että Matteuksen evankeliumista on ollut versio jo ennen vuotta 70. Koska tässä versiossa Jeesus oli korvattu kirjaimilla "ΚΣ" (sanan Kyrios, "Herra" ensimmäinen ja viimeinen kirjain), hän myös totesi, että Jeesuksen jumaluuteen uskottiin jo apostolisena aikana. Tätä näkemystä ei kuitenkaan ole hyväksytty yleisesti. Osa tutkijoista olettaa kyseisen version olevan niinkin nuori kuin noin vuodelta 200.
[muokkaa] Sisältö
Matteuksen evankeliumi voidaan jakaa neljään osaan:
- Jeesuksen sukupuu, syntymä ja lapsuus (Matt. 1-2)
- Johannes Kastajan opetukset ja teot, valmistaen Jeesuksen julkista toimintaa (Matt. 3-4:11)
- Jeesuksen opetukset ja teot Galileassa (Matt. 4:12-20:16), merkittävimpänä opetuksena vuorisaarna (Matt. 5-7)
- Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus (Matt. 20:17-28)
[muokkaa] Teologia
Evankeliumin varsinaisena tarkoituksena on osoittaa, että Jeesus Nasaretilainen oli luvattu Messias — hän "josta Mooses laissaan ja profeetat kirjoittivat" — ja että hänessä kaikki muinaiset profetiat olivat toteutuneet. Jeesuksen myös esitetään selvästi olevan juuri kuningas Daavidin sukua, ja Messiaana siis tavallaan "vallanperijä". R. T. Francen mukaan Matteuksen evankeliumi esittää muita evankeliumeja voimakkaammin Jeesuksen todellisena Israelina, ja hänen seuraajansa todellisena Jumalan kansan jäännöksenä. Näin Jumalan kansaan kuuluminen ei riipu enää kansallisuudesta tai suhteesta Jeesukseen (New Bible Commentary, Inter Varsity Press).
Evankeliumi on täynnä viittauksia Vanhaan testamenttiin, kohtiin joiden sanotaan ennustaneen juuri Jeesuksen tulon ja teot. Näitä viittauksia on Matteuksen evankeliumissa enemmän kuin missään muussa evankeliumissa — 65 kappaletta, 43 niistä suoria sanasta-sanaan lainauksia. Evankeliumin voi tiivistää vuorisaarnan sanoihin "En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan (lain)" (Matt. 5:17).
Evankeliumissa esiintyvä ajattelumaailma ja käytetyt ilmaisut osoittavat, että se on tarkoitettu ensi sijassa juutalaisuudesta kääntyneille kristityille, jotka elivät Palestiinassa. Huomionarvoinen on muun muassa evankeliumissa usein esiintyvä sanonta "Taivasten valtakunta", joka ei esiinny muissa evankeliumeissa, sen sijaan että puhuttaisiin "Jumalan valtakunnasta", jota muut evankeliumit käyttävät. On ajateltu, että se johtuu siitä, että juutalaiset ajattelivat Jumalan nimen olevan niin pyhä, ettei sitä tullut kirjoittaa. Evankeliumi, "ilosanoma" juutalaisten messiaan vihdoinkin koittaneesta tulosta, sisälsi myös sen ajatuksen, että Taivaan kansalaisuus vapauttaisi juutalaisen kansan pakanallisen Rooman hallinnosta.
Jotkut kriitikot ovat väittäneet, että evankeliumin jotkut kohdat ovat juutalaisvastaisia, ja että ne ovat näin muovanneet sitä kuvaa, jolla kristityt ovat nähneet juutalaiset, erityisesti keskiajalla. Suurin osa evankeliumissa esitetyistä Jeesuksen lauseista on osoitettu suoraan juutalaisten opettajien enemmistöä vastaan, syyttäen heitä tekopyhyydestä ja juutalaisten lakien väärinymmärtämisestä.
[muokkaa] Kieli
Papiaasta ja Irenaeuksesta lähtien on olemassa muutamia todistuksia siitä, että Matteus olisi kirjoittanut alun perin hepreaksi, joka saattaisi viitata myös arameaan. Erasmus Rotterdamilainen oli ensimmäinen, joka esitti epäilyksiä sitä kohtaan, että evankeliumi olisi kirjoitettu alun perin hepreaksi. Hänestä sellainen ei vaikuttanut todennäköiseltä, koska kukaan ei ollut kertonut koskaan nähneensä minkäänlaisia merkkejä hepreankielisestä alkutekstistä. Erasmus teki eron hepreankielisen Matteuksen evankeliumin ja apokryfisten Heprealaisten evankeliumin ja Nasarealaisten evankeliumin välille, joita kirkkoisät lainaavat.
Suurin osa nykyisitä tutkijoista, jotka perustavat johtopäätöksensä meille tunnetun Matteuksen evankeliumin kreikan kieleen ja lähteiden, kuten kreikankielisen Markuksen evankeliumin käyttöön, sanovat, että kirja kirjoitettiin alun perin kreikaksi ja että se ei näin ollen ole käännös hepreasta tai arameasta (Raymond E. Brown, An Introduction to the New Testament, p. 210). Jos he ovat oikeassa, sellaiset kirjoittajat kuin Klemens Aleksandrialainen, Origenes ja Hieronymus viittasivat johonkin muuhun kuin nykyisin tunnettuun Matteuksen evankeliumiin. Tämän vahvistaa myös se, että Nikeforos luettelee Matteuksen evankeliumin ja Heprealaisten evankeliumin erikseen kirjoittamassaan Stikhometriassa. Kaikki edellä mainitut tekstit ovat myös eri tekstejä kuin Ebioniittien evankeliumi, Pseudo-Matteuksen evankeliumi ja Shem-Tovin heprealainen Matteuksen evankeliumi.
On myös olemassa kilpaileva näkemys, jonka mukaan evankeliumin ja mahdollisesti muidenkin Uuden testamentin kirjojen alkuperäinen kieli olisi ollut aramea. Katso: arameankielinen Uuden testamentin alkuteksti.
