Toinen Pietarin kirje
Wikipedia
Toinen Pietarin kirje on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Perimätiedon mukaan sen on kirjoittanut apostoli Pietari.
[muokkaa] Historia
Kirjeen aloitusjae sanoo kirjoittajan olevan "Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli", joka on identifioitu samaksi henkilöksi kuin apostoli Pietari. Missään muualla Uuden testamentin alkutekstissä hänestä ei kuitenkaan käytetä nimeä Simôn Symeôn Petros, eli Simon Simeon Pietari. Kirje antaa ymmärtää, että se on kirjoitettu vain hieman ennen Pietarin kuolemaa (1:14).
Kirje on viimeinen Uuden testamentin kaanoniin hyväksytyistä kirjoista. Irenaeus ja Polykarpos eivät kummatkaan lainaa kirjettä, ja se hyväksyttiin ensimmäisen kerran varauksetta kaanoniin vasta Laodikean kirkolliskokouksessa vuonna 372 Athanasioksen ja Augustinuksen vaikutuksesta. Hieronymus puhui joskus kirjeen autenttisuuden puolesta, ja kirjoitti teoksessaan De viris illustribus: "Hän kirjoitti kaksi kirjettä, joita kutsutaan katolisiksi, toinen niistä, johtuen tyylinsä eroista ensimmäiseen verrattuna, ei monien mielestä ole hänen".
Suuri osa tutkijoista epäilee, että Pietari olisi kirjeen kirjoittaja. Kirjoittajaa kohtaan oli laajoja epäilyksiä jo antiikin aikana. Kuten Hieronymuskin kirjoitti, kirjeen kielellinen tyyli eroaa Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä huomattavasti. Kirjeen tyyliä voisi sanoa korusanaiseksi ja retoriseksi. Jotkut tutkijat ovat selittäneet nämä erot sillä, että Barnabas tai joku muu oli auttanut Pietaria ensimmäisen kirjeen kirjoittamisessa, kun taas toinen kirje oli hänen omaa käsialaansa.
Kirje on mahdollisesti peräisin vasta toiselta vuosisadalta. Tämän puolesta puhuvat siinä olevat viittaukset Paavalin kirjeisiin, jolloin oletetaan, että kirjeet ovat yleisesti tunnettuja lukijoille, eli että ne olisi koottu ja julkaistu ja niistä olisi tullut osa kirkoissa luettua kirjallisuutta kirjeen kirjoittamisen aikaan. Ne tutkijat jotka hyväksyvät Pietarin kirjeen kirjoittajaksi katsovat, että Paavalin kirjeet eri seurakunnille oli koottu ja julkaistu kaikille luettavaksi jo 60-luvulla, jolloin Pietari kuoli.
[muokkaa] Sisältö
Yhteenveto:
- Alkutervehdys (1:1-2)
- Kutsutut ja valitut (1:3-15)
- Kristuksen kirkkaus ja profeettojen sana (1:16-21)
- Väärät opettajat (2)
- Jeesuksen paluu (3)
Jotkut tutkijat katsovat, että kirje oli tarkoitettu vastineeksi Pietarin ensimmäiselle kirjeelle, tai jopa toimimaan kokonaan sitä vastaan. Ensimmäisessä kirjeessä Pietari oli opettanut, että Jeesuksen toinen tuleminen koittaisi pian. Toiseen kirjeen kirjoittamisen aikaan tarvittiin uusi selitys sille, miksi toinen tuleminen ei ollut vielä tapahtunut. Kirjeen kolmas luku näyttää oleen kirjoitettu täksi selitykseksi.
Kirje sisältää 11 viittausta Vanhaan testamenttiin. Se sisältää myös harvinaisen viittauksen yhteen Paavalin kirjeistä, jotkut pitävät viittauksen kohteena olevaa kirjettä Ensimmäisenä kirjeenä tessalonikalaisille (1 Tess. 4:13-5:11).
Kirje jakaa myös paljon yhteisiä ajatuksia Juudaksen kirjeen kanssa. Tutkijat ovatkin sitä mieltä, että kirje on riippuvainen Juudaksen kirjeestä ja tulisi ajoittaa paljon sitä myöhemmäksi, ehkä jopa vuoteen 140.
Kirjeessä on paljon yhtäläisyyksiä myös Pietarin ilmestykseen.
