Lavansaari

Wikipedia

Lavansaaren kunta

Luovutettu Neuvostoliitolle


vaakuna¹	sijainti

Perustettu

1896

Lakkautettu (luovutettu Neuvostoliitolle 1944)

1948

Lääni, Maakunta

Viipurin lääni, Etelä-Karjala²

Pinta-ala oli
- Josta maa-alue

km²
13,4 km²

Väkiluku oli
- Väestötiheys

1 089 (1939)^[1]
81,27 as/km²

¹ Ei virallinen kuntavaakuna, otettu käyttöön kunnan lakkauttamisen jälkeen
² Ei vielä tuolloin virallinen maakunta, vaan historiallisen Karjalan maakunnan osa

Lavansaari (ruots. 'Lövskär', ven. Лавенсари, Lavensari) on Suomenlahden ulkosaarista Suursaaren jälkeen pinta-alaltaan toiseksi suurin, mutta väkiluvultaan suurin. Ennen talvisotaa asukasluku oli noin 1200, enimmillään vuonna 1925 1335 henkeä. Asutus sijoittui saaren pohjoisosaan kolmeen kylään: Pohjakylään, Lounatkylään ja Klauksen kylään.

[muokkaa] Kylät

Klausinkylä, Lounatkylä, Peninsaari, Pohjakylä

[muokkaa] Historia

Ensimmäiset merkit asutuksesta ovat Suursuonmäen kalmistosta ja ne ajoittuvat esiroomalaiselle rautakaudelle, 500–0 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Ensimmäisen vakituisen, ruotsinkielisen asutuksen saari sai viimeistään 1300-luvun alkupuolella. Nämä asukkaat karkotti ja tuhosi Ruotsin ja Venäjän välinen vuonna 1570 alkanut sota. Uudet, suomenkieliset asukkaat alkoivat muuttaa saarelle 1630-luvun lopulla nykyisen Kotkan ja Viipurin väliseltä rannikolta.

Lavansaaren kirkko ennen talvisotaa.

Lavansaarelaiset olivat alkuun kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Pietarin ja Viipurin kaupunkien voimakas rakentaminen sekä saaren erinomainen, suojainen satama tarjosivat mahdollisuuden 1800-luvun loppupuolelta alkaen myös kukoistavaan kauppamerenkulkuun. Lavansaaren kauppalaivastoon kuului enimmillään 132 purjealusta, etupäässä kaljaaseja ja jahteja. Ensimmäinen maailmansota ja Neuvosto-Venäjän rajojen sulkeutuminen vähensivät rajusti saarelaisten kauppamerenkulkua.

Tarton rauhassa 1920 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välinen raja vedettiin niin, että lavansaarelaisten parhaat nuottakalastuspaikat jäivät Venäjän puolelle. 1920-luku oli köyhää sopeutumisen aikaa, jolloin kehitettiin kalan tehokkaampia pyyntimenetelmiä, perattiin uusia nuotanvetopaikkoja, perustettiin kalanjalostamoja, alettiin kehittää matkailua elinkeinoksi ja jotkut osallistuivat kieltolain aikana jopa viinan salakuljetukseen hengissä pysyäkseen.

Ennen talvisodan syttymistä vaurastuminen oli päässyt jälleen hyvään alkuun. Kaikki oli jätettävä 10. päivänä lokakuuta 1939 kahden tunnin varoitusajalla sodan uhatessa. Sota syttyi 30. marraskuuta 1939.

[muokkaa] Matkailu

Suomenlahden ulkosaariin ei suomalaisilla ole ollut pääsyä sodan jälkeen lukuun ottamatta kesää 1992. Mitään syytä kotiseutumatkailun estämiseen venäläiset viranomaiset eivät ole ilmoittaneet.