Indoeurooppalaiset kielet
Wikipedia
Indoeurooppalainen kielikunta sisältää suurimman osan Euroopan kielistä ja aasialaisia kieliä Nepaliin saakka. Se on eniten tutkittu ja puhujamäärältään suurin kielikunta. Indoeurooppalaisia kieliä puhuu noin 3 miljardia ihmistä. Nykyisten indoeurooppalaisten kielten oletetaan kehittyneet samasta kantakielestä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Indoeurooppalaisten alkuperä
- Pääartikkeli Indoeurooppalaisten alkuperä, katso myös indoeurooppalainen kantakansa
Marija Gimbutasin ns. kurgaaniteorian mukaan indoeurooppalaisten alkukoti sijoittuu Mustanmeren pohjois- ja itäpuolelle Ukrainan ja Etelä-Venäjän aroille ja ajoittuu vuosituhannelle 4000 eaa. Gimbutasin mallin mukaan indoeurooppalaiset olisivat saapuneet Kaakkois-Eurooppaan kolmena asutusaaltona vuosien 4400 eaa ja 2800 eaa välissä. Sen sijaan Colin Renfrew liittää indoeurooppalaiset maanviljelyksen saapumiseen ja ajoittaa heidän tulonsa Eurooppaan yli 2000 vuotta kurgaanimallia kauemmas. [1]. Muitakin teorioita on esitetty, eikä mikään teoria ole saanut varauksetonta kannatusta.
Eurooppaan on levinnyt useampia indoeurooppalaisten kielten aaltoja. Sen lisäksi, että ne syrjäyttivät muiden kielikuntien kieliä, ne syrjäyttivät myös aiemmin puhuttuja indoeurooppalaisia kieliä.
[muokkaa] Kielikunnan tutkimus
Euroopassa tunnettiin jo keskiajalla toisilleen läheisten kielten sukulaisuus, niin että latinasta polveutuneet romaaniset kielet, ja toisaalta vastaavasti Pohjois-Euroopan germaaniset kielet, olivat sukua keskenään. Kuitenkaan näiden kieliryhmien välillä ei nähty laajempaa sukulaisuutta, vaikka jo muinaiset roomalaiset olivat huomanneet tiettyä yhtäläisyyttä kreikan ja latinan välillä.
Suuren Euroopan ja Intian kieliä käsittävän kielikunnan olemassaolo selvisi kuitenkin jo niin varhain kuin 1500-luvulla, kun kontaktit Intiaan lisääntyivät. Jo 1600-luvulla mm. hollantilaiset, tanskalaiset ja ranskalaiset oppineet olivat hahmottaneet kantakielen, jota sanottiin monessa yhteydessä skyytiksi. Näiden oppineiden varsin kattavista analyyseista voidaan katsoa vertailevan kielitieteen alkaneen (mm. Saumaise, 1643, joka oletti aivan oikein, että alkuperäinen alkukieli ei ollut skyytti vaan kadonnut kieli). Englantilainen itämaantutkija William Jones julkaisi tutkimuksensa sanskritin kielestä 1786, jossa hän vain esitti systemaattisemmin jo ennen häntä tehtyjä havaintoja. Jones "havaitsi" intialaisen sanskritin sekä kreikan ja latinan kielten välillä niin suuria yhtäläisyyksiä, etteivät ne voineet johtua sattumasta, vaan että näillä vanhoilla kielillä täytyi olla yhteinen alkuperä. Hän havaitsi niissä yhtäläisyyksiä myös muiden kielten, kuten persian, germaanisen gootin ja kelttiläisten kielten kanssa. Jones ei varsinaisesti keksinyt mitään uutta, hän vain julkaisi tutkimuksensa otollisempaan aikaan kuin 1600-luvun oppineet (1600-luvulla "virallinen" kanta oli se, että kaikki kielet polveutuvat Raamatussa kuvatusta alkukielessä, joka hajosi Baabelin tornin rakentamisen seurauksena).
Jonesin julkaisema tutkimus oli alku 1800-luvun "tutkimusvimmalle", jonka edustajina ovat Rasmus Rask sekä erityisesti Franz Bopp. Uuden tieteenalan avulla verrattiin tarkasti vanhojen kielten eri ominaisuuksia, ja Boppin 1852 mennessä valmiiksi saama vertaileva kielioppi teki kielikunnan tutkimuksesta oman tieteenalansa.
Nimen "indoeurooppalaiset kielet" otti käyttöön Thomas Young 1814. Tätä nimitystä kielikunnasta käytetään useimmissa kielissä, kuitenkin saksalaiset ottivat käyttöön nimen "indogermaaniset kielet". Myös nimitystä "arjalaiset kielet" on joskus käytetty koko kielikunnasta, vaikka se oikeastaan tarkoittaakin vain indoiranilaista ryhmää. Indoeurooppalaista kielikuntaa koskevaa tutkimusta voidaan vastaavasti kutsua nimillä indoeuropeistiikka tai indogermanistiikka. Sen pohjalta syntyi sittemmin myös suomalais-ugrilaisten kielten vertaileva tutkimus, fennougristiikka. Jo 1800-luvulla saatu kuva indoeurooppalaisen kielikunnan laajuudesta ja sisäisestä luokittelusta pätee edelleenkin hyvin suuressa määrin.
[muokkaa] Eräiden indoeurooppalaisten kielten luokittelu
Albanialaiset kielet
Armenialaiset kielet
- itägermaaniset kielet
- länsigermaaniset kielet
- alasaksan kieli (Plattdüütsch)
- afrikaans
- englanti
- friisi
- hollanti
- luxemburgin kieli
- saksa
- pohjoisgermaaniset kielet
- indoarjalaiset kielet
- iranilaiset kielet
Kreikkalaiset kielet (Helleeniset kielet)
[muokkaa] Katso myös
- Indoeurooppalaisten alkuperä
- Vasarakirveskulttuuri
- Indoiranilaiset kulttuurit
- Kurgaani
- Skyytit
- Heettiläiset
- Mykeneläiset
[muokkaa] Lähteet
