Surinam
Wikipedia
Republiek van Suriname | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||
![]() |
|||||||
Valtiomuoto | tasavalta | ||||||
Presidentti | Ronald Venetiaan | ||||||
Pääkaupunki | Paramaribo |
||||||
Muita kaupunkeja | |||||||
Pinta-ala – josta sisävesiä |
163 270 km² (sijalla 90) 1,10 % |
||||||
Väkiluku (2006) – väestötiheys – väestönkasvu |
439 117 (arvio) (sijalla 172) 3 / km² 0,2 % (2006) |
||||||
Viralliset kielet | hollannin kieli | ||||||
Valuutta | Surinamen dollari (SRD) | ||||||
BKT (2005) – yhteensä – per asukas |
sijalla 181 2,081 miljardia USD 4 700 USD |
||||||
HDI (2003) | 0,755 (sijalla 86) | ||||||
Elinkeinorakenne | maatalous 13 %, palvelut 65 %, teollisuus 22 % BKT:sta |
||||||
Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC-3 ei käytössä |
||||||
Itsenäisyys – Alankomaista |
25. marraskuuta 1975 |
||||||
Lyhenne Maatunnus |
ajoneuvot: lentokoneet: |
||||||
Kansainvälinen suuntanumero |
+597 | ||||||
Motto | Justitia - Pietas - Fides (latina: Oikeus - Hurskaus - Uskollisuus) | ||||||
Kansallislaulu | God zij met ons Suriname | ||||||
Surinamin tasavalta eli Surinam (käytetään myös kirjoitusmuotoa Suriname) on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Guyana lännessä, Brasilia etelässä ja Ranskan Guayana idässä. Maan pohjoispuolella on Atlantin valtameri. Maan pinta-ala on noin 160 000 neliökilometriä ja asukasluku lähes 450 000.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Noin 3000 vuotta eaa. pohjoisen Etelä-Amerikan sademetsien Arawak-intiaaniheimot asuttivat Surinamin alueen. Myöhemmin kolonialismin aikakaudella Alankomaat sai Surinamin haltuunsa Bredan sopimuksella vuonna 1667, mikä päätti toisen Englannin-Hollannin sodan. Siirtomaa-aikana se tunnettiin myös nimellä Alankomaiden Guayana. Orjuus lakkautettiin 1863, mutta orjat vapautettiin vasta kymmenen vuoden kuluttua.
Vuonna 1954 Surinam sai itsehallinnon ja 25. marraskuuta 1975 sille myönnettiin itsenäisyys. Tuolloin noin kolmannes väestöstä muutti Alankomaihin.
1980-luvulla maata johti Desi Boutersen johtama sotilashallinto, mutta demokratia palautettiin 1988. Vuoden 1990 vallankaappaus keskeytti tämän hetkeksi, mutta vaalit pidettiin taas 1991. Ronald Venetiaan valittiin presidentiksi ensi kerran 1991, mutta hävisi välillä vaalit Jules Wijdenboschille. Venetiaan palasi presidentiksi 2000 ja valittiin kolmannelle kaudelle 2005.
[muokkaa] Politiikka
Surinamin hallinto pohjautuu vuoden 1987 perustuslakiin. Lakeja säätää 51-jäseninen kansalliskokous, jonka jäsenet valitaan joka viides vuosi. Kansalliskokous valitsee presidentin kahden kolmasosan enemmistöllä. Mikäli kukaan ehdokas ei saa näin suurta enemmistökannatusta, presidentin valitsee kansankokous, joka on 340-jäseninen järjestö johon kuuluu kansalliskokouksen lisäksi paikallisia edustajia.
[muokkaa] Piirit
-
Pääartikkeli: Surinamin piirit
Surinam koostuu kymmenestä piiristä:
- Brokopondo
- Commewijne
- Coronie
- Marowijne
- Nickerie
- Para
- Paramaribo
- Saramacca
- Sipaliwini
- Wanica
[muokkaa] Maantiede
Surinam on Etelä-Amerikan pienin itsenäinen valtio. Se sijaitsee Guyanan tasangolla, ja sen korkein kohta on Julianatop (1 286 metriä merenpinnasta). Suurin osa väestöstä asuu pohjoisella, viljellyllä alueella. Eteläinen osa on harvaanasuttua trooppista sademetsää. Maan läpi virtaa 480 kilometriä pitkä Surinamjoki.
Surinam sijaitsee päiväntasaajan lähellä, ja sen ilmasto on trooppinen eikä suuria lämpötilavaihteluja ei ole. Vuodessa on kaksi sadekautta, joulukuusta helmikuun alkuun ja huhtikuun lopusta elokuun puoliväliin.
Maan koillisosassa on W.J. van Blommesteinmeer, suuri tekojärvi, joka tehtiin Brokopondo-projektissa rakennetun padon avulla 1964. Pato rakennettiin tuottamaan sähköä bauksiittikaivoksille (75 % sähköntuotannosta) sekä kansalliseen kulutukseen.
[muokkaa] Talous
Surinamin suurin vientituote on bauksiitti, joka kattaa yli 15 % bruttokansantuotteesta ja 70 % vientituloista. Lisäksi Surinam vie sokeria ja sillä on jonkin verran öljy- ja kultavaroja. Noin neljännes väestöstä työskentelee maataloudessa. Surinamen talous on riippuvainen ulkomaankaupasta, ja sen suurimmat kauppakumppanit ovat Alankomaat, Yhdysvallat ja Karibianmeren valtiot.
[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat
[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet
[muokkaa] Väestöjakauma
Surinamin suurimman väestöryhmän muodostavat 1800-luvulla saapuneet intialaiset, heitä on noin 37 % väestöstä. Kreoleita, valkoisten ja mustien sekoituksia, on noin 31 %. Jaavalaisia on 15 % ja paenneiden afrikkalaisten orjien jälkeläisiä 10 %. Loput ovat intiaaneja, kiinalaisia ja valkoisia.
Maan suurimmat uskonnot ovat hindulaisuus (27,4%), protestantismi (25,2%), katolisuus (22,8%) ja islam (19,8%)
Vaikka maan virallinen kieli onkin hollanti, lingua franca maassa on sranang tongo, alun perin kreolikieli. Aasialaista alkuperää olevat surinamelaiset puhuvat tavallisesti alkuperäistä kieltänsä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- ANDA Suriname - Surinamilainen portaali (hollanniksi)
- Opas Surinamiin (englanniksi)
Etelä-Amerikan valtiot |
Argentiina | Bolivia | Brasilia | Chile | Ecuador | Guyana | Kolumbia | Paraguay | Peru | Surinam | Uruguay | Venezuela |
Epäitsenäiset alueet
Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana |
Eurooppa: Turkki · Albania Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Arabiemiirikunnat Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti Etelä-Amerikka: Guyana · Surinam Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä |