TERN-tieverkko

Wikipedia

TERN-tieverkko (engl. Trans-European Road Network, TERN) on Euroopan unionin määrittelemä päätieverkko ja osa TEN-liikenneverkkoja (engl. Trans-European Networks). Usein puhutaankin myös TEN-tieverkoista.

TEN-liikenneverkon hankkeisiin on mahdollista saada rahoitusta Euroopan Unionilta. TEN-liikenneverkolla on 30 prioriteettihanketta, joilla on etuja rahoitusta myönnettäessä. TERN-tieverkko on alun perin määritelty 29. lokakuuta 1993 neuvoston päätöksellä 93/629/EEC. Tieverkon tarkoitus on edistää ihmisten ja tavaroiden liikkumista parantamalla Euroopan päätieverkkoa^[1]. Vastustajien mukaan TERN-tieverkko auttaa ylikansallisten yhtiöiden lobbaamista uusien teiden rakentamiseksi samalla, kun tiehankkeiden vastustajien ääni jää kuulumattomiin^[2].

TERN-tieverkko ei ole sama asia kuin eurooppatieverkko tai Suomen kansallinen runkotieverkko, vaikka verkoissa onkin paljon yhtäläisyyksiä. TERN-liikenneverkko on myös puhtaasti hallinnollinen käsite; TERN-teitä ei mitenkään erityisesti merkitä tieopasteisiin tai tiekarttoihin.

Suomesta TERN-tieverkkoon kuuluvat seuraavat valta- ja kantatieosuudet:

1 Helsinki - Turku
3 Helsinki– Hämeenlinna – Tampere – Vaasa
4 Helsinki – Lahti – Jyväskylä – Oulu – Kemi – Rovaniemi – Ivalo – Utsjoki
5 Lusi (valtatie 4) – Mikkeli – Kuopio – Iisalmi – Kajaani – Kuusamo – Kemijärvi
6 Koskenkylä (valtatie 7) – Kouvola – Lappeenranta sekä kantatien 70 liittymä – Joensuu
7 Helsinki – Kotka – Vaalimaa (raja)
9 Turku – Tampere – Jyväskylä – Kuopio
10/12 Hämeenlinna – Lahti – Kouvola
13 Lappeenranta – Nuijamaa (raja)
17 Kuopio – Joensuu
22 Oulu – Kajaani
29 Keminmaa (valtatie 4) – Tornio (raja)
40 Turun kehätie välillä valtatie 8 – valtatie 1
50 Kehä III välillä valtatie 1 – valtatie 7
70 valtatie 6 – Niirala (raja)
82 Rovaniemi – Kemijärvi – Salla – Kelloselkä (raja)
89 Kontiomäki (vt 22/vt 5) – Vartius (raja)