Ardennien offensiivi

Wikipedia

	Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Osa toista maailmansotaa

Yhdysvaltalaiset sotilaat ottamassa puolustusasemia Ardenneilla taisteluiden aikana

Päivämäärä:	16. joulukuuta 1944 – 15. tammikuuta 1945
Paikka:	Ardennien vuoristo, Belgia
Lopputulos:	Liittoutuneet voittivat

Taistelijat

Komentajat

Vahvuudet

80 000 miestä, 400 tankkia, 400 tykkiä (taisteluiden alkaessa)

200 000 miestä, 600 tankkia, 1 900 tykkiä (taisteluiden alkaessa)

Tappiot

78 000 (8 607 kaatunutta, 21 144 otettu vangiksi/kadonnutta, 47 139 haavoittunutta), 733 menetettyä tankkia

68 000 (17 236 kaatunutta, 16 000 otettu vangiksi/kadonnutta, 34 439 haavoittunutta), 700 menetettyä tankkia

Ardennien offensiivi oli viimeinen merkittävä saksalaisten hyökkäys länsirintamalla toisessa maailmansodassa joulukuussa 1944. Se on joukkojen lukumäärältä edelleen suurimpia taisteluita, mitä Yhdysvaltain maavoimat on koskaan käynyt.

[muokkaa] Taustaa

Syksyllä 1944 Saksa kävi epätoivoista sotaa kahdella rintamalla. Juuri tätä saksalaiset yleisesikunnat olivat pelänneet eniten aina siitä lähtien, kun Schlieffen oli laatinut suunnitelmansa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Lännessä länsiliittoutuneet etenivät nopeasti läpi Ranskan lähestyen uhkaavasti Reiniä. Idässä puna-armeija oli jo kuitannut aikaisemmat tappionsa ja vyöryi halki Euroopan kohti Saksaa. Hitlerin oli pakko neutralisoida toinen rintama pystyäkseen keskittymään toiseen. Rauhansopimus Stalinin kanssa oli jo mahdoton, joten länsiliittoutuneet olivat ainoa mahdollisuus saada aikaan sopimus, jolla se ehkä välttäisi täydellisen tappion ja säilyttää jotain kolmannesta valtakunnasta.

[muokkaa] Yllätyshyökkäys

Saksalaiset aikoivat käyttää samaa hyökkäystä, millä he 1940 kukistivat Ranskan (Taistelu Ranskasta). Tarkoituksena oli hyökätä Ardennien metsien halki, edetä Antwerpeniin ja katkaista liittoutuneiden joukot kahtia. Kolme panssariarmeijaa (Saksan 6., 5. ja 7. Panssariarmeija, yhteensä 24 divisioonaa) aloitti hyökkäyksensä 16. joulukuuta 1944. Amerikkalaisten (jotka hoitivat Ardennien alueen puolustusta) etulinja murtui kahdessa tunnissa noin 100 kilometrin alueelta. Hetkessä saksalaiset loivat vaarallisen pullistuman liittoutuneiden rintamaan (taistelua kutsutaan englanniksi nimellä Battle of Bulge eli "pullistuman taistelu."

Saksalaisilla oli käytössään viimeisin versio pelottavasta Tiger-panssarivaunusta, johon oli asennettu tehokas 88-mm:n tykki. Sillä pystyi tuhoamaan etäältä minkä tahansa liittoutuneiden panssarivaunun. panssariässä ja 1. SS-panssaridivisioonan komentaja Jochen Peiper johti hyökkäystä. Peiperin yksiköt lähtivät liikkeelle 16. joulukuuta kello 02.00 Blankenheimista pitkin pieniä metsäteitä. Eteneminen oli nopeaa ja vastarintapesäkkeet jätettiin perässä tulevalle jalkaväelle.

Amerikkalaiset yllättyivät täydellisesti. Taivas Ardennien yllä oli pilvinen, mikä esti liittoutuneiden ilmatuen. Belgialainen maisema oli sumun peitossa, mikä rajoitti näkyvyyden alle 90 metriin. Kuorma-autot upposivat paksuun mutaan ja sen jälkeen alkanut lumisade vaikeutti ennestään sotilaiden ja tarvikkeiden evakuointia. Englantia puhuvat saksalaiset amerikkalaisunivormuihin pukeutuneet etujoukot lisäsivät sekasortoa. Yhdysvaltain armeijan 106. ja 28. divisioonien asemat pettivät saksalaisten hyökätessä. Pohjoisessa ollut 5. Armeijakunta piti asemansa samoin kuin 60 kilometriä etelämpänä amerikkalainen 4. divisioona.

Peiper eteni niin vauhdilla, että tavoitti USA:n vetäytyvien joukkojen kolonnan Ligneuvillessä. Peiper oli käyttänyt kiertoteitä välttääkseen taistelua, mikä oli kuluttanut arvokasta polttoainetta ja viivästytti häntä. Kolonna nujerrettiin ja saksalaiset saivat paljon vankeja. SS-miehet kohtelivat vankejaan erityisen julmasti. Baugnezin tiehaaran lähellä ammuttiin noin 100 aseetonta amerikkalaista. Se että tiesikö Peiper tästä on hämärän peitossa, mutta komentajana hän oli vastuussa tällaisesta sotarikoksesta.

Peiper eteni Stavelotiin, mutta amerikkalaiset motittivat hänet mukanaan 2000 miestä ja 200 ajoneuvoa. Osa pääsi pakenemaan, mutta pääosa jäi amerikkalaisten vangeiksi, mukana Peiper.

[muokkaa] Käännekohta

Liittoutuneiden ylipäällikkö kenraali Dwight D. Eisenhower lähetti taisteluun reservinsä pysäyttääkseen saksalaisten hyökkäyksen. Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioona saapui Bastognen kaupunkiin lyödäkseen saksalaisten 5.panssariarmeijan. 18 000 amerikkalaista saarrettiin kaupunkiin. Hitler määräsi, että belgialainen kaupunki vallattava mihin hintaan hyvänsä, sillä se hidasti voimakkaasti saksalaisten hyökkäystä. 22. joulukuuta saksalaiset lähettivät viestin Bastognen puolustuksen komentajalle kenraali McAulifille. He vaativat McAulifin antautumista. Kenraalin vastauksena lähettämässä lapussa luki "NUTS!". Jouluaattona saksalaiset aloittivat panssarihyökkäyksensä kaupungin länsiosiin. Taistelu oli verinen, mutta amerikkalaiset pitivät asemansa.

Lopulta joulun jälkeen taivas selkeni ja liittoutuneet saivat jälleen pommitettua saksalaisia joukkoja, joiden hyökkäys tyrehtyi. Samalla amerikkalaiset aloittivat vastahyökkäyksensä kahdella armeijalla. Saksalaisten väsyneet ja tappioita kärsineet joukot joutuivat vetäytymään. Bastogne vapautettiin 2. tammikuuta 1945 mennessä ja viimeiset saksalaiset ajettiin "pullistumasta" 16. tammikuuta 1945. Hitlerin viimeinen uhkayritys oli epäonnistunut.

[muokkaa] Jälkiseuraukset

Ardennien taistelun jälkeen liittoutuneet jatkoivat Reinille. Taistelussa saksalaiset menettivät melkein kaikki arvokkaat panssarireservinsä. Liittoutuneita tappiot hidastavat muutaman viikon mutta saksalaisille menetykset ovat korvaamattomat.