Itärintama (ensimmäinen maailmansota)
Wikipedia
Itärintama syntyi ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän hyökätessä Saksaan ja Itävaltaan. Saksalaiset löivät etenevät venäläiset Tannenbergin taisteluissa Itä-Preussissa ja Masurian järvialueella Puolassa pian sodan alettua elo-syyskuussa 1914. Etelämpänä venäläiset etenivät melko pitkälle Itävalta-Unkariin Galitsiaan, mutta heidät ajettiin pois sieltä ja Puolasta vuonna 1915. Vuonna 1916 venäläiset hyökkäsivät taas länteen päin itärintamalla, mutta heidät ajettiin taas valtaamiltaan alueilta pois. Vuoden 1917 lopuilla itärintama ulottui Itä-liettuasta Puolan itäpuolelle ja Itä-Romaniaan. Vuonna 1918 Lenin solmi saksalaisten kanssa rauhan, ja luovutti mm. Ukrainan saksalaisille. Näin itärintama aaltoili koko sodan ajan.
Itärintaman ja länsirintaman tapahtumat vaikuttivat toisiinsa ensimmäisessä maailmansodassa, länsirintama avattiin alkujaan itärintaman turvaamiseksi. Länsirintama ja itärintama olivat molemmat maisemallisesti tyypillistä Eurooppaa, mutta kehittymättömässä Itä-Euroopassa tieverkko jne olivat huonompia kuin pitkälle teollistuneessa lännessä. Tämä teki huollon vaikeaksi tai mahdottomaksi ja hidasti joukkojen siirtoa. Itärintama oli pitkä, ja taistelut siellä liikkuvampia kuin länsirintamalla. Sotilastiheys rintamakilometriä kohti oli alhainen, ja rintama oli siten helppo puhkaista. Niinpä itäintama siirtyili koko ensimmäisen maailmansodan ajan.
[muokkaa] Itärintama
Venäläiset hyökkäsivät Itä-Preussiin kahden kenraalin, Paul von Rennenkampfin ja Alexander Samsonovin johtamien armeijoiden voimin. Samsonov eteni nopeasti eteläisessä Itä-Preussissa, mutta Rennenkampf joka pelkäsi saksalaisia, viivytteli joukkojensa etenemistä. Alussa venäläiset etenivät ja tukahduttivat heitä vastaan suunnatun vastahyökkäyksen pelkän ylivoimansa turvin. Venäläisten höyryjyrän oletettiin murskaavan Saksan.
Rennenkampf ja Samsonov inhosivat toisiaan eikä heidän yhteistyönsä ollut saumatonta. Saksalaiset kuuntelivat venäläisten salaamattomia radioviestejä ja tiesivät etukäteen jokaisen venäläisen liikkeen. Saksalaiset antoivat Samsonovin venäläisen armeijan edetä, kunnes johtajiensa Hindenburgin ja Ludendorffin johdolla saartoivat Samsonovin armeijan pääosan paikkaan, joka sijaitsee nykyisessä Pohjois-Puolassa Olsztynistä hieman kaakkoon. Venäläisten 2. armeijan johtaja Samsonov tappoi itsensä. 30000 venäläistä kuoli, 100000 vangittiin. Tämä Tannenbergin taistelu on sotahistorian tunnetuimpia saartotaisteluja. Rennenkampfin armeija ajettiin perääntymään ensimmäisessä Masurian järvien taistelussa syyskuussa 1914, joka oli venäläisille tappiollinen, mutta saksalaisetkin kärsivät melko suuria tappioita ja venäläiset onnistuivat vetämään takaisin kolmasosan joukoistaan.
Syyskuussa 1914 venäläiset voittivat Galitsiassa Lembergin taistelun ja valtasivat käytännössä koko Galitsian, ja saarsivat Przemyślin linnoituksen, joka antautui vasta 1915. Venäläiset kohtelivat Galitsiaa huonosti, mm. vainosivat alueen uskontoa ja juutalaisia.
Lokakuussa 1914 Saksa eteni hieman Vistula-joen taistelussa, ja myös Łódźin taistelussa saman vuoden marraskuussa.
Talvella 1914-1915 Itävalta-Unkarin ja Venäjän armeijat taistelivat Karpaattien lähellä, jossa Venäjä valtasi Karpaatit helmi-maaliskuussa 1915.
Venäläiset ajettiin pois Galitsiasta keväällä 1915 Gorlice-Tarnowin offensiivissa. Vanäläiset veivät vetäytyessään vankeina Galitsian asukkaita, ja myös satojen teollisuuslaitosten osia. Saksa valtasi Puolan elokuussa. Saksa pyysi Venäjältä rauhaa juuri elokuussa, mutta Venäjä ei suostunut, koska Venäjällä oli saksalaisia joukkoja. Venäläiset veivät vankeina paikallisia asukkaita, ja myös kuljettivat satojen tehtaiden koneita Venäjälle. Vuoden 1915 keskivaiheille mennessä Puola oli saksalaisilla, ja rintama eteni edelleen vuoden 1915 loppuun asti, suurin piirtein asemaan jossa se pysyi vuoteen 1917 asti.
Kesäkuussa 1916 alkoi jonkin verran menestynyt venäläinen Brusilovin offensiivi Galitsiassa. Se tuotti suuret tappiot puolin ja toisin. Vuoden lopulla Itävallan avuksi tulleet saksalaiset löivät venäläiset ja miehittivät Romanian. Romaniaa olivat miehittämässä myös Bulgaria, Turkki ja itävalta.
Talvella 1916-1917 Venäjän kaupungeissa oli suuri elintarvikepula, silloisessa pääkaupungissa Pietarissa puhkesi nälkämellakoita. Joitain reserviläisiä liittyi mellakoijiin, koska eivät halunneet joutua sotarintamalle, ja kasakat kieltäytyivät tulittamasta mellakoijia. Neuvostot saivat vallan Pietarissa.
Maaliskuussa 1917 tsaari syöstiin vallasta Venäjällä, valtaan noussut aluksi ruhtinas Lvovin, myöhemmin Kerenskin johtama väliaikainen hallitus ajoi sodan jatkamista, ja oli mm. sen takia epäsuosittu. Nousevan sosialistipuolueen johtaja Lenin vaati "rauhaa, maata ja leipää kansalle". Venäjän armeija oli hajoamistilassa, kuri murtumaisillaan, punalippu liehui siellä monessa paikassa, ja rintamalta karanneet venäläiset sotilaat ryöstelivät omaa maataan rintaman takana. Heinäkuussa 1917 epäonnistui Venäjän viimeinen suuri hyökkäys itärintamalla, Kerenskin offensiivi.
Vuonna 1918, kun tsaari oli syösty vallasta, saksalaiset miehittivät suuren osan Läntistä Venäjää. Nimittäin maaliskuussa 1918 Saksa ja vallan ottanut bolševikkijohto allekirjoittivat aselevon Brest-Litovskissa. Leninhän oli luvannut rauhaa, maata ja leipää kansalle. Lenin siirsi pääkaupungin Moskovaan. Venäläiset sotilaat ryöstelivät omaa maataan rintaman takaosissa. Maailmansodan jälkeen jatkui taistelu Venäjällä bolševikkien ja valkoisten kenraalien välisenä sisällissotana vielä pitkään.
[muokkaa] Katso myös
| Sotatoimialueet | Tapahtumat (1914–1916) | Tapahtumat (1916–1918) | Sodan osapuolet | Muuta: |
|
Ennen sotaa: Sodan aikana: Sodan jälkeen:
|
