Magna Carta
Wikipedia
Magna Carta on Ison-Britannian julkista valtaa rajoittava säädöskokoelma. Se vastaa osittain muiden maiden perustuslakeja. Magna Carta säädettiin alun perin rajoittamaan kuningas Juhana Maattoman valtaa Runnymedessä 15. kesäkuuta 1215.
Hirmuhallitsijana kuningas Juhana Maaton on tullut tutuksi myöhempien Robin Hood -balladien Robin Hoodin arkkivihollisena. Todellisuudessa historian kirjoittajat ovat arvelleet, että Juhana Maaton ei olisi ollut sen julmempi hallitsija kuin hallitsijat keskimäärin tuona aikana. Vasallit nousivat kapinaan lähinnä Juhanan epäonnisen ulkopolitiikan seurauksena. Erimielisyydet paavin kanssa ja sitä seurannut kirkkojen sulkeminen sekä etenkin tappion Bouvinesin taistelussa saivat vasallit nousemaan vastarintaan Juhanaa vastaan.
Tappio Ranskalle oli merkittävä isku Englannille, koska se menetti lähes kaikki mantereen puolella olevat maa-alueensa ja joutui vetäytymään lähes kokonaan saarille. Englannin kuninkaalla ei ollut enää hallinnassaan maata vaan ainoastaan saari ja siitä Juhana sai pilkkanimen "Maaton". Valtakunnan taloudellinen ahdinko aiheutui sekä Rikhard I Leijonamielen ristiretkistä että hävitystä Bouvinesin taistelusta. Verotusta oli lisättävä, koska mantereelta saadut verotulot tyrehtyivät ja sotatoimet (ml. ristiretket) olivat kuluttaneet valtion kassaan suuren loven.
Hävitty sota vei kuninkaan suosion pohjalukemiin ja kiristynyt verotus lisäsi epäsuosiota. Suosion heikentyminen sai kuninkaan etsimään käsiinsä ja vangitsemaan poliittisia vastustajiaan. Vasallien luottamus kuninkaaseen oli mennyt ja he nousivat vastarintaan käyttäen syynä Juhanan kovaa verotusta ja mielivaltaisia vastustajien vangitsemisia. Vasallit eivät kuitenkaan uskaltaneet syöstä kuningasta vallasta, vaan he pakottivat Juhanan allekirjoittamaan Magna Cartan, jossa kuninkaan valtaa siirrettiin suureksi osaksi vasalleille. Siinä muun muassa kiellettiin mielivaltainen pidättäminen ja määrättiin, että saadakseen verottaa kansaa kuninkaan on kutsuttava koolle kokous (parlamentti) hyväksymään verot (”no taxation without representation”).
Tämän ensimmäisen Magna Cartan pykälät olivat hyvin ankaria, ja ne käytännössä tekivät Juhanasta vain nimellisen kuninkaan vailla valtaa. Juhana ei kuitenkaan katsonut kiristetyn asiakirjan velvoittavan itseään, ja heti tilaisuuden tullen hän sanoutui siitä irti, mistä seurasi sisällissota.
Juhanan kuoltua seuraavana vuonna kuninkaaksi nousi hänen alaikäinen poikansa Henrik III, jonka valtakunnan aateliset hyväksyivät hallitsijakseen, ja sisällissota loppui. Henrikin nimissä toimivat sijaishallitsijat antoivat Magna Cartan uudestaan hieman heikennettynä versiona, joka palautti kuninkaalle hallitsijan oikeudet. Sijaishallitsijat antoivat vielä kolmannen, uudistetun Magna Cartan, ja Henrik itse antoi täysi-ikäiseksi tultuaan neljännen version vuonna 1225. Henrik III hallitsi Englantia 56 vuotta, jona aikana Magna Carta vakiintui osaksi Englannin perustuslakia. Viimeisen kerran Magna Cartan antoi Edvard I:n parlamentti vuonna 1297 vahvistamalla Henrik III:n vuoden 1225 version.
Magna Cartaa voi pitää ihmisoikeusjulistusten ja perustuslakien ensimmäisenä versiona, josta kaikki myöhemmät ovat kehittyneet. Alkuperäisen version oikeudet koskivat lähinnä vain "vapaita miehiä", mutta sittemmin sitä on laajennettu antamaan koko kansalle yhä laajempi suoja julkisen vallan käyttäjiä vastaan.
