Karjalan tasavalta

Wikipedia

Респу́блика Каре́лия
lippu vaakuna
Motto:  –
Viralliset kielet	venäjän kieli
Pääkaupunki	Petroskoi
Suurin kaupunki	Petroskoi (asukasluku 280 000)
Presidentti Pääministeri	Sergei Katanandov Pavel Tšernov
Pinta-ala  – yhteensä  – vettä	172 400 km² 25 %
Väkiluku (2002)  – yhteensä  – väestötiheys	716 281 4 / km²
Valuutta	Venäjän rupla (RUB)
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+3 UTC+4
Muodostuminen  –Autonominen tasavalta	13. marraskuuta 1991
Kansallislaulu	Karjalan tasavallan hymni
Kotisivu	[1]

Karjalan tasavalta (ven. Респу́блика Каре́лия, Respublika Karelija, karjalaksi Karjalan Tazavalla) on Venäjän federaation subjekti. Sen pääkaupunki on Petroskoi (ven. Петрозаво́дск, Petrozavodsk). Karjalan tasavallan rajanaapurit ovat Leningradin alue, Vologdan alue, Arkangelin alue, Murmanskin alue ja Suomi. Tasavalta sijaitsee Laatokan, Äänisen ja Vienanmeren rannalla.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Maantiede 3 Väestö 3.1 Etniset ryhmät 3.2 Väestön sijoittuminen 4 Hallinto ja politiikka 4.1 Vaalit 2006 4.2 Kielipolitiikka 4.3 Väestö 4.4 Hallinnollinen jako 5 Lähteet 6 Kulttuuri 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Katso myös: Karjalan historia

Karjalasta on taisteltu historian aikana useita kertoja idän ja lännen välillä. Vuonna 1323 Ruotsi ja Novgorodin ruhtinaskunta jakoivat Karjalan keskenään Pähkinäsaaren rauhassa, kunnes Ruotsi menetti Karjalan lopullisesti Venäjälle 1700-luvulla. 20. toukokuuta 1784 perustettiin ensimmäinen Karjalan tasavallan edeltäjä, Aunuksen lääni.

8. kesäkuuta 1920 perustettiin Karjalan Työväenkommuuni, monien heimosotien jälkeen. Tarton rauhansopimuksen mukaan suomalaiset lopettaisivat vaatimuksensa Itä-Karjalan alueeseen, jos venäläiset järjestävät kansallisen hallinnon Itä-Karjalaan. Neuvostoliiton perustamisen jälkeen vuonna 1923 muodostettiin Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, josta 1940 tehtiin Karjalais-suomalainen SNT, kun siihen yhdistettiin Suomen Talvisodassa menettämät alueet. Jatkosodan aikana Suomi miehitti tasavallan länsiosan, mutta joutui perääntymään 1944. Sodan jälkeen Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan alue pieneni, kun Karjalankannas liitettiin Leningradin alueeseen ja Sallan-Kuusamon alueen pohjoisosa sekä Kantalahden piiri puolestaan Murmanskin alueeseen. Karjalasta tuli jälleen 1956 Karjalan ASNT Venäjän SFNT:n osana. Autonominen Karjalan tasavalta perustettiin Neuvostoliiton hajottua 13. marraskuuta 1991.

[muokkaa] Maantiede

Karjalan tasavallalla on 630 kilometriä rantaviivaa Vienanmerelle ja lännessä sillä on noin 700 kilometriä rajaa Suomen kanssa. Karjalassa on 27 000 jokea ja 60 000 järveä. Laatokka ja Ääninen ovat Euroopan suurimmat järvet.

Suurin osa tasavallasta on valtion omistuksessa olevaa metsää, 148 000 neliökilometriä eli 85 prosenttia pinta-alasta. Puun kokonaismääräksi on arvioitu 807 miljoonaa kuutiometriä. Karjalasta löytyy viittäkymmentä kaivannaista.

Maantieteellisesti Karjalan tasavalta jakaantuu pohjoiseen Vienan Karjalaan ja eteläiseen Aunuksen Karjalaan. Lisäksi Karjalan tasavaltaan on liitetty Suomen Neuvostoliitolle menettämät Laatokan Karjala ja Sallan-Kuusamon alueen eteläosa.

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Etniset ryhmät

Asukkaista suurin osa, 73 prosenttia, on venäläisiä, mutta karjalaiset ovat suurin, 11-prosenttinen, vähemmistö. Muut ryhmät: valkovenäläisiä - 7 %, ukrainalaisia - 3,6 %, suomalaisia - 2,3 %, vepsäläisiä - 0,8 %.

Asutus ei ole jakautunut tasaisesti. Esimerkiksi joissakin Vienan alueilla karjalan kieltä puhuu melkein sata prosenttia väestöstä. Myös Aunuksen väestöstä kuusikymmentä prosenttia puhuu livvin kieltä, joka eroaa huomattavasti Vienan Karjalassa puhutusta kielestä. Aunus ympäristöineen on kieleltään Karjalan tasavallan karjalaisinta aluetta.

Kaupunkien venäläisasutus on suuri ja se nostaa venäjänkieliset enemmistöksi. Maaseutu on osaksi karjalaista ja suomalaista. Lisäksi asukkaina on muita slaaveja, entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneita ja pieni vepsäläisvähemmistö. Neuvostoliiton venäläistämispolitiikka on vaikuttanut karjalaisten halukkuuteen tunnustaa kansallisuutensa.

[muokkaa] Väestön sijoittuminen

Suurin osa Karjalan tasavallan väestöstä, noin 75 prosenttia, asuu nykyisin kaupungeissa tai kaupunkityyppisissä taajamissa.

Kaupunkien ja kaupunkityyppisten taajamien asukasluvut 1. tammikuuta 2004

• Petroskoi (Петрозаводск) – 266 200
• Kontupohja (Кондопога) – 34 500
• Sekee (Сегежа) – 33 900
• Kostamus (Костомукша) – 29 700
• Sortavala (Сортавала) – 20 700
• Karhumäki (Медвежьегорск) – 16 800
• Kemi (Кемь) – 14 300
• Pitkäranta (Питкяранта) – 13 200
• Sorokka (Беломорск) – 12 800
• Suojärvi (Суоярви) – 11 600
• Vojatsu (Надвоицы) – 10 774
• Puutoinen (Пудож) – 10 400
• Aunus (Олонец) – 10 000
• Lahdenpohja (Лахденпохья) – 8 600
• Louhi (Лоухи) – 5 646
• Uhtua/Kalevala (Калевала) – 5 459
• Pinduinen (Пиндуши) – 5 194
• Prääsä (Пряжа) – 4 248
• Muujärvi (Муезерский) – 3 969
• Tšuuppa (Чупа) – 3 793
• Helylä (Хелюля) – 3 131
• Värtsilä (Вяртсиля) – 3 107
• Pääjärvi (Пяозёрский) – 2 572
• Poventsa (Повенец) – 2 560

[muokkaa] Hallinto ja politiikka

Tasavallassa on lakia säätävä elin Lainsäädäntökokous, johon kuuluu 57 vaaleilla valittua jäsentä. Lainsäädäntökokous jakautuu kahteen huoneeseen: tasavallan huone ja edustajain huone. Tasavallan huoneen jäsenet toimivat ammattimaisesti, eikä näillä ole oikeutta tehdä muuta työtä. Edustajain huoneen jäsenet ovat vapautettuja päätoimestaan huoneen istuntojen ajan. Tasavaltaa johtaa Karjalan tasavallan päämies ja pääministeri.

[muokkaa] Vaalit 2006

8.10. 2006 pidetyissä Karjalan tasavallan parlamenttivaaleissa Yhtenäinen Venäjä -puolue sai 33,9 prosenttia äänistä, Venäläinen elämän puolue 16,3, kommunistit 12,8, Eläkeläisten puolue 12 ja liberaalidemokraatit 8,8 prosenttia. Venäjän patriootit- (4,4 prosenttia) ja Kansan tahto (1,6 prosentita) -puolueet jäivät ilman paikkaa parlamentissa. Äänestysprosentti oli 33.^[1]

[muokkaa] Kielipolitiikka

Karjalan kielen hajanaisuuden, eri murteiden ja jopa eri kieliksi laskettavien varianttien vuoksi yhteisen kirjakielen luomisessa ei ole onnistuttu, ja vuonna 1998 laki karjalan kielen virallistamisesta hylättiin täpärästi. Venäjän federaation laki vuodelta 2004 takaa oikeuden "karjalan, vepsän ja suomen kielen vapaaseen valintaan ja käyttämiseen kanssakäymisessä, kasvatuksessa, opetuksessa ja luomistyössä". Venäjänkieliset ovat selkeänä enemmistönä tasavallassa 73 prosentin osuudellaan, kun karjalan kieltä puhuvia on Karjalan tasavallassa nykyään noin 79 000. Suomea puhuvia on tietolähteestä riippuen 15 000-24 000, ja vepsän taitajia 6 000. Karjalan tasavallassa karjalan kieltä opiskelee noin 2 000-3 000 lasta, ja suomea noin 10 000, joten tasavallassa on käyty keskustelua suomen kielen käytön lisäämisestä, karjalan rinnalla tai jopa sen kustannuksella.

Petroskoissa ilmestyy suomenkielinen sanomalehti Karjalan Sanomat, jonka päätoimittaja on Robet Manner sekä kulttuuriaikakauslehti Carelia, jonka päätoimittaja on Robert Kolomainen. Osa Carelia-lehden aineistosta on karjalan ja vepsän kielellä ja inkerin murteella. Lehtiä kustantaa Periodika-kustantamo. Lisäksi kustamo julkaisee karjalan- ja vepsänkielistä Oma mua -lehteä ja lastenlehti Kipinää. Karjalan Radiossa ja Karjalan Televisiossa on suomen-, karjalan- ja vepsänkieliset toimitukset, jotka toimittavat ohjelmaa näillä kielillä.

[muokkaa] Väestö

Karjalan tasavallan väkiluvussa näkyy melko selvästi ensimmäisiin viisivuotissuunnitelmiin liittyvä raskas teollistaminen, toisen maailmansodan tappiot sekä toisen maailmansodan jälkeinen muuttoliike sodan pahasti turmelemasta Ukrainasta ja Valko-Venäjältä sekä myös Venäjältä samoin kuin myös teollisuuden vaikeudet 1990-luvulla Neuvostoliiton purkauduttua. Karjalan tasavalta on venäläisittäin Pietarin ja Leningradin alueen periferia.

Vuosi	Asukasluku
1926	261 000
1939	469 000
1950	445 000
1959	651 000
1970	713 000
1979	736 000
1989	790 150
2002	716 281
2005	703 100

Venäjän keisarikunnassa järjestettiin väestönlaskenta 1897 ja Neuvostoliitossa 1926, 1939, 1959, 1970, 1979 ja 1989 sekä Venäjän federaatiossa 2002, joten kaikki luvut eivät ole virallisen väestönlaskennan tuloksia.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Pääartikkeli Karjalan tasavallan hallinnollinen jako

Karjalan tasavalta on jaettu 15 piiriin, yhteen kansalliseen piiriin ja kolmeen kaupunkialueeseen.

Piirit:

• Aunuksen piiri (Олонецкий район; Olonetški, Anus)
• Kalevalan kansallinen piiri (Uhtua) (Калевальский Национальный район)
• Karhumäen piiri (Medveškä/Karhumägi; Медвежьегорский район)
• Kemin piiri (Кемский район)
• Kontupohjan piiri (Кондопожский район; Kondupohju)
• Lahdenpohjan piiri (Лахденпохский район)
• Louhen piiri (Лоухский район)
• Mujejärven piiri (Муезерский район; Mujehd'ärvi)
• Pitkärannan piiri (Питкярантский район)
• Prääsän piiri (Пряжинский район; Prjažinski, Prääzä)
• Puutoisen piiri (Пудожский район; Pudožki, Puudos)
• Sekeen piiri (Сегежский район; Segeža)
• Sorokan piiri (Belomorsk) (Беломорский район)
• Sortavalan piiri
• Suojärven piiri (Суоярвский район)
• Äänisenrannan piiri (Прионежский район; Prionežski)
  • Vepsän kansallinen volosti (Вепсская национальная волость)

Kaupunkipiirit:

• Petroskoi (Петрозаводск)
• Kostamus (Костомукша)

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Karjalainen 10.10.2006

[muokkaa] Kulttuuri

Kultuuriryhmiä, yhtyeitä, taiteilijoita:

• Myllärit
• Santtu Karhu ja Talvisovat
• Leo Sevets
• Karjalan laulu- ja tanssiyhtye Kantele
• Karjalainen Gornitsa, kansantanssi- ja kansanmusiikkiyhtye
• Viola Malmi, koreografi
• Reel, rockyhtye
• Sattuma, kansanmusikkkiyhtye

Teattereita:

• Kansallinen teatteri, Petroskoi
• Venäläinen draamateatteri, Petroskoi

Museoita:

• Karjalan kotiseutumuseo, Petroskoi
• Karjalan tasavallan kuvataiteiden museo, Petroskoi
• Valtion historiallis-arkkitehtoninen ja kansatieteellinen museo, Kizhin saari
• Vepsäläisen kulttuurin etnografinen museo, Soutjärvi

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin
• Petroskoin yliopisto
• Kommersant: [2] GENERAL INFORMATION Republic of Karelia (englanniksi)
• Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu: Karelia-info [3]

	Luoteisen liittovaltiopiirin alueet
	Arkangelin alue| Arkangelin alueeseen sisältyvä Nenetskien autonominen piiri | Kaliningradin alue | Leningradin alue | Muurmanskin alue| Novgorodin alue| Pihkovan alue| Karjalan tasavalta | Komin tasavalta | Vologdan alue|