Keski-Afrikan tasavalta
Wikipedia
| Republique Centrafricaine | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||
 |
|||||||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||||||
| Presidentti Pääministeri |
François Bozizé Elie Doté |
||||||
| Pääkaupunki | Bangui (731 548 as.) 4°22' N, 18°35' E |
||||||
| Muita kaupunkeja | Carnot (66 346 as.), Berbérati (62 319 as.) |
||||||
| Pinta-ala – josta sisävesiä |
622 984 km² (sijalla 42) ei merkittävästi |
||||||
| Väkiluku (2003) – väestötiheys – väestönkasvu |
3 683 538 (sijalla 124) 5,8 / km² 1,49 % (2005) |
||||||
| Viralliset kielet | sango, ranska | ||||||
| Valuutta | CFA-frangi (XAF) | ||||||
| BKT (2004) – yhteensä – per asukas |
sijalla 160 4 248 milj. USD 1 100 USD |
||||||
| HDI (2002) | 0,361 (sijalla 169) | ||||||
| Elinkeinorakenne | maatalous 55 %, palvelut 25 %, teollisuus 20 % BKT:sta |
||||||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+1 UTC+2 |
||||||
| Itsenäisyys Ranskasta: |
13. elokuuta 1960 |
||||||
| Lyhenne Maatunnus |
CF ajoneuvot: RCA lentokoneet: TL |
||||||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+236 | ||||||
| Motto | Unité, Dignité, Travail | ||||||
| Kansallislaulu | La Renaissance | ||||||
| {{{alaviite}}} | |||||||
Keski-Afrikan tasavalta on sisämaavaltio Keski-Afrikassa. Ennen itsenäistymistään vuonna 1960 maa tunnettiin Ranskan Oubangui-Chari-nimisenä siirtomaana. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Tšad, idässä Sudan, etelässä Kongon demokraattinen tasavalta sekä Kongon tasavalta ja lännessä Kamerun.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Siirtomaavallan ensimmäisinä vuosikymmeninä Keski-Afrikka toimi varastona, josta rahdattiin orjia töihin muualle. 1920-luvulta alkaen ranskalaiset alkoivat kehittää paikallista infrastruktuuria; rautatieverkko rakennettiin, terveyspalveluita perustettiin taistelemaan unitautia vastaan ja maanviljelystä organisoitiin. 1930-luvulla puuvilla ja kahvi olivat merkittäviä vientituotteita, ja timanttien sekä kullan kaivaminen oli aloitettu.
Vuonna 1958 Oubangui-Charista tuli autonominen Keski-Afrikan tasavalta. Täysi itsenäisyys sille myönnettiin kaksi vuotta myöhemmin. Maata johti presidentti David Dacko yksipuoluejärjestelmässä.
Jean-Bédel Bokassa kaappasi vallan Dackolta vuonna 1965, peruutti perustuslain ja hajotti parlamentin. Bokassa nimitti itsensä elinikäiseksi presidentiksi vuonna 1972 ja keisariksi 1977. 1979 ranskalaisten avustama Dacko kaappasi vallan takaisin itselleen. Dackon valtakausi päättyi sotilasvallankaappaukseen 1981, jolloin valtaan nousi kenraali André Kolingba.
Vuonna 1992 järjestetyissä ensimmäisissä melko vapaissa vaaleissa Kolingma hävisi oppositiojohtaja Ange-Felix Patassélle. Patessé siivosi valtionhallintoa kovalla kädellä, mikä antoi Kolingman kannattajille aihetta puhua noitavainosta ja heimoerottelusta. Kaappaukset ja vastakaappaukset seurasivat toisiaan, ja sekä Patassén että Kolingban joukot saivat tukea ulkomailta (Libyasta ja Kongon tasavallalta).
Vuonna 2003 kenraali François Bozizé voitti olosuhteisiin nähden rehelliset vaalit ja nousi presidentiksi. Perustuslaki uusittiin ja monipuoluejärjestelmä otettiin käyttöön. Uudet presidentin- ja parlamenttivaalit pidettiin maaliskuussa 2005, ja Bozizé uusi valtakirjansa toisella kierroksella.
Keski-Afrikan tasavallan presidentit
- David Dacko (1960–1965)
- Jean-Bédel Bokassa (1966–1979)
- David Dacko (1979–1981)
- André Kolingba (1981–1993)
- Ange-Félix Patassé (1993–2003)
- François Bozizé (2003–)
[muokkaa] Maantiede
[muokkaa] Väestö
Keski-Afrikan tasavallan väestö on kolminkertaistunut vuonna 1960 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen. Tuolloin maan väkiluku oli 1 232 000.
Väestö koostuu yli 80 etnisestä ryhmästä, joista jokaisella on oma kieli. Siirtomaa-ajan perintönä harvalukuisen eliitin puhuma ranska on virallinen kieli. Lähes koko väestö osaa sangoa, joka on paikallinen yleiskieli ja vuodesta 1991 lähtien myös toinen virallinen kieli.
Suurimmat etniset ryhmät Keski-Afrikan tasavallassa ovat bajat (33%), bandat (27%), mandžiat (13%), sarat (10%), mbumit (7%), mbakat (4%) ja jakomat (4%). 2% väestöstä kuuluu muihin ryhmiin, joihin sisältyvät myös eurooppalaista syntyperää olevat henkilöt.
Uskonnoista 35% on paikallisia uskontoja, 25% protestanttisia kristittyjä, 25% katolisia kristittyjä ja 15% islaminuskoisia.
[muokkaa] Koulutus
Tällä hetkellä maassa toimii vain yksi virallinen yliopisto, pääkaupungissa sijaitseva Banguin yliopisto. Se perustettiin vuonna 1969 entisen siirtomaavalta Ranskan lopetettua koulutukseen keskittyvän toimintansa alueella.
[muokkaa] Talous
Keski-Afrikan tasavallan talous perustuu ennen kaikkea maanviljelykseen. Kassava, maapähkinä, maissi, seesami, durra, hirssi ja keittobanaani ovat tärkeimmät viljelykasvit. Tsetsekärpänen rajoittaa karjanhoitoa alueella. Luontaistalous ja musta pörssi kukoistavat, joten virallinen bruttokansantuote (yksi maailman alhaisimpia) ei kerro koko totuutta maan taloudellisesta tilanteesta.
Vientituotteista tärkeimpiä ovat timantit. Kahvin ja puun vientiä haittaavat liikenneolot, sillä maalla ei ole omia satamia.
[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat
[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet
 |
Pohjois-Afrikka : Algeria · Egypti · Libya · Marokko · Mauritania · Sudan · Tunisia · Kiistanalaiset alueet: Länsi-Sahara |
 |
Länsi-Afrikka : Benin · Burkina Faso · Gabon · Gambia · Ghana · Guinea · Guinea-Bissau · Kamerun · Kap Verde · Kongon tasavalta · Liberia · Mali · Norsunluurannikko · Niger · Nigeria · Päiväntasaajan Guinea · São Tomé ja Príncipe · Senegal · Sierra Leone · Togo |
 |
Keski-Afrikka : Burundi · Keski-Afrikan tasavalta · Kongon demokraattinen tasavalta · Ruanda · Tšad |
 |
Itä-Afrikka : Djibouti · Eritrea · Etiopia · Kenia · Seychellit · Somalia · Tansania · Uganda Kiistanalaiset alueet: Puntmaa · Somalimaa |
 |
Etelä-Afrikka : Angola · Botswana · Etelä-Afrikan tasavalta · Komorit · Lesotho · Madagaskar · Malawi · Mauritius · Mosambik · Namibia · Swazimaa · Sambia · Zimbabwe Epäitsenäiset alueet: Mayotte · Réunion · Saint Helena |
| Eurooppa: Turkki · Albania Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Arabiemiirikunnat Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti Etelä-Amerikka: Guyana · Surinam Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä |
