Pitäjänmäki
Wikipedia
|
|||
| Helsingin alueellinen jako | |||
| Kaupunginosa nro | 204 | ||
| Suurpiiri | Läntinen suurpiiri | ||
| Pinta-ala | 6.58 km² | ||
| Väestö | |||
| - Väkiluku | 14894 (1.1.2005) | ||
| - Väestötiheys | 2263 (1.1.2005)/km² | ||
| Postinumerot | 00360, 00370, 00371, 00380, 00381, 00390, 00391 | ||
| Osa-alueet | Tali, Pajamäki, Pitäjänmäen teollisuusalue, Marttila, Reimarla,Konala | ||
| Lähialueet | Talinranta, Munkkivuori, Etelä-Haaga, Lassila, Malminkartano, Espoo | ||
Pitäjänmäki (ruots. Sockenbacka; puhekielessä myös Pitsku) on Helsingin kaupunginosa ja peruspiiri. Pitäjänmäen peruspiiri sijaitsee Helsingin luoteisosassa Espoon rajan tuntumassa. Alueeseen kuuluvat osa-alueina Tali, Pajamäki, Pitäjänmäen teollisuusalue, Reimarla, Marttila ja Konala. Pitäjänmäen naapuristosta löytyvät Kaarelan ja Haagan peruspiirit alueen itäpuolelta ja Munkkiniemen peruspiiri etelässä.
Pitäjänmäellä asuu 14 894 (1.1.2005) ihmistä ja työpaikkoja alue tarjoaa 26 077 hengelle (31.12.2003). Alueella on satoja pieniä ja keskisuuria yrityksiä; lisäksi muutamalla suuryrityksellä on toimitiloja alueella. Piimäki on Pitäjänmäellä sijaitseva Suomen suurin IT-alan työpaikkojen keskittymä. Pitäjänmäellä sijaitsee muun muassa useita Nokian toimipisteitä.
Pitäjänmäki liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1946 suuressa alueliitoksessa. Sitä ennen se kuului Helsingin maalaiskuntaan (nyk. Vantaa), vuodesta 1908 taajaväkisenä yhdyskuntana.
Suomenkielinen kansakouluopetus Pitäjänmäellä alkoi vuokrahuvilassa vuonna 1923. Jo ensimmäisenä vuonna oli koulussa 80 oppilasta ja 1926 saatiin varsinainen koulutalo. Syksyllä 1954 otettiin käyttöön arkkitehti Aarne Hakasen suunnittelema 18 000 m3 18-luokkahuoneinen koulurakennus [1].
Pitäjänmäki oli pitkään varsin maaseutumaista seutua. 1800-luvun jälkipuolella alueella oli mm. Kröckelin panimo sekä kestikievari. Talin kartanolla on pidemmälle juontava vaikutuksensa alueen historiaan, mainittakoon, että myöhemmin, 1930-luvulla Talin kartanon maille avattiin maamme vanhin edelleen toimiva täysimittainen golfkenttä. Pitäjänmäki oli vanhastaan vanhan Turun tien ja vanhan Nurmijärven tien risteyskohta. Vauhtia alueen kehittymiselle antoi Pasila-Karjaa - rautatien rakentaminen, josta päätettiin 1897. Rautatie valmistui elokuussa 1902 ja säännöllinen liikenne alkoi 1.9.1903. Asemarakennus saatiin 1904. Rautatie avasi Pitäjänmäen kehittymisen, ja ensimmäisenä varsinaisena teollisuuslaitoksena alueelle tuli Gottfried Strömbergin tehdas, joka valmisti mm. sähkömoottoreita.
Sittemmin 1930-luvulta alkaen tehdaslaitos laajeni huomattavasti, ja on nykyisin osa kansainvälistä ABB-konsernia työllistäen edelleenkin satoja työntekijöitä. Pitäjänmäestä tuli taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1908. Aluksi rakennuskanta oli varsin omakotitalovoittoista, ensimmäinen ja pitkään ainoa varsinainen kerrostalo rakennettiin aseman kupeeseen 1934. Alueen väestö oli aluksi suurelta osin ruotsinkielistä. Konalantien varrella sijaitsivat 1920-luvulta alkaen sekä ruotsin- että suomenkieliset koulut. Oma kyläkirkko saatiin 1929. Helsingin maalaiskunnasta Pitäjänmäki liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa 1946. Tämän jälkeen kaupunginosa alkoi vähitellen kehittyä: 1940- ja 1950-luvulla sekä 1960-luvun alussa rakennettiin alueelle useampia kerrostaloja. Uusi kansakoulu saatiin 1954 ja uusi kirkko (arkkitehdit Olli ja Eija Saijonmaa) vihittiin käyttöön toukokuussa 1959, omaksi seurakunnakseen Pitäjänmäen seurakunta erkani Huopalahdesta 1966.
Rautatien osalta Pitäjänmäki on merkittävä: tavaraliikenne oli hyvin vilkasta, ja rataosa Helsinki-Kirkkonummi, jolla Pitäjänmäki sijaitsee, sai sähköistyksen ensimmäisenä Suomessa tammikuussa 1969. Omakotitalojen määrä säilyi alueella suurena 1970-luvun tehorakentamiseen saakka. Tällöin alueelle nousi useita paikoin korkeita kerrostaloryhmiä. Teollisuusalue kasvoi voimakkaasti 1940-luvun lopulta alkaen. 1980-luvulta alkaen alue on muuttunut yhä enemmän toimistovaltaiseksi teollisuusrakennusten korvautuessa toimistorakennuksilla. IT-alan yrityksistä alueella toimii nykyisin mm. Nokia ja Fujitsu-Siemens. ABB:n ja Teknos Oy:n teollisuustoiminta sijaitsee yhä alueella, Helvar Oy on muuttanut pois. Oppilaitoksista Amiedulla (ent. Ammatti-instituutti) on ollut toimitalo teollisuusalueella 1990-luvulta alkaen. Valiolla on mm. pääkonttori, mehutehdas ja lähettämö Pitäjänmäessä, meijeritoiminta on siirretty muualle, Hartwallin pääkonttori on sijainnut alueella vuodesta 2004.
Toimistojen ja suurteollisuuden lisäksi myös pienteollisuutta on melko paljon, lisäksi pienteollisuusalueella toimii mm. Finnvoxin levytysstudio. Kansakoulun/ala-asteen lisäksi Pitäjänmäki sai oman yläasteen koulun 1991. Uusi Strömbergin alue sai ala-asteensa 2000-luvun alussa. Oma terveysasema saatiin 1980-luvun puolivälissä. Pitäjänmäki jakautuu useampaan osa-alueeseen: Reimarla on sekoitus omakoti- ja kerrostaloasumista monelta eri vuosikymmeneltä, asukkaita 4512 (1.1.2005). Marttilassa sijaitsevat toisen maailmansodan aikainen invalidikylä sekä sodan jälkeen rakennettu rintamamiestalojen alue, asukkaita on 379 (1.1.2005). Pajamäki on 1950-luvun lopulla rakennettu 1 823 asukkaan (1.1.2005) kerrostaloalue. Pitäjänmäen teollisuusalueella on sekä teollisuus- että toimistotyöpaikkoja.
Myös asukkaita on 3 419 (1.1.2005) enimmäkseen 1990-luvun lopulla rakennetuilla alueilla Strömbergintien ja ABB:n tehtaan ympäristössä sekä Pitäjänmäentien eteläpuolella osin Talin puolella entisen taimitarhan paikalla. Tali käsittää lähinnä historiallisen Talin kartanon golfkenttineen. Alueella on myös siirtolapuutarha (perustettu 1936) sekä urheiluhalleja, esim. keila-, squash- ja jalkapallohalli. Vielä 1950-luvulla Talissa oli laukkarata. Kaupunginosajako sisältää em. osa-alueet, peruspiirijaossa Pitäjänmäen peruspiiriin luetaan myös Konala, joka on oma kaupunginosansa.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Pitäjänmäki Seura ry
- Pitäjänmäen kartta (helsinginkartta.fi)
- Pitäjänmäen pientaloyhdistys
- Pitäjänmäki muistelee
[muokkaa] Lähteitä
- Helsinki alueittain (2005). Pitäjänmäen peruspiiri
- ^ Suomen Sosialidemokraatti 26.2.1955 s. 5
