Makedonian tasavalta

Makedonian tasavalta, makedoniaksi Makedonija (virallisesti Република Македонија, Republika Makedonija) eli Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia (EJTM) on vuonna 1991 Jugoslaviasta itsenäistynyt sisämaavaltio.

Sisällysluettelo

1 Maantiede
2 Historia
3 Politiikka
- 3.1 Nimeämiskiista
- 3.2 Jäsenyyshakemus Euroopan unioniin
4 Osat
5 Talous
- 5.1 Merkittävimmät luonnonvarat
- 5.2 Merkittävimmät vientituotteet
6 Väestö
7 Kulttuuri
8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Maantiede

Makedonia sijaitsee sisämaassa Balkanilla, ja on osa laajempaa Makedonian maantieteellistä aluetta, josta loppu jakautuu Kreikan, Bulgarian ja Albanian kesken. Makedonian tasavalta kattaa 38 prosenttia historiallisen Makedonian alueesta ja 44 prosenttia alueella asuvasta väestöstä. Noin puolet alueesta on Kreikan aluetta ja kymmenes Bulgarian.

Makedonia sijaitsee Šar- ja Rhodope-vuorten välissä Vardar-joen laaksossa. Makedonian etelärajalla sijaitsee kolme suurta järveä, jotka raja leikkaa kahtia – Ohrid, Prespa ja Dojran. Maan alue on seismisesti aktiivista ja Makedoniassa on ollut useita tuhoisia maanjäristyksiä, viimeisin vuonna 1963, jolloin pääkaupunki Skopje vaurioitui pahoin. Maa on pääasiassa jokilaaksojen halkomaa vuoristoa, ja vuoret kuuluvat kahteen eri vuorijonoon: Dinarskaan ja Rodopskaaan. Dinarskan vuoret ovat vanhempia ja kuluneempia, kun taas Rodopska tarjoaa karumpia, rosoisia alppimaisemia. Makedonian kymmenen korkeinta vuorta ovat:

Korab (2 764 m)
Šar (2 747 m)
Baba (2 601 m)
Jakupica (2 540 m)
Nidze (2 521 m)
Dešat (2 373 m)
Galitšica (2 288 m)
Stogovo (2 273 m)
Jablanica (2 257 m)
Bistra (2 163 m)

[muokkaa] Historia

Makedonia satelliittikuvassa joulukuussa 2002

Korab-vuoria

Makedonian alue oli aiemmin Jugoslavian eteläisin osa. Maan nykyiset rajat vedettiin hieman toisen maailmansodan jälkeen, kun Jugoslavia perusti Makedonian sosialistisen tasavallan ja tunnusti makedonialaiset omaksi kansakseen Jugoslavian muiden kansojen joukossa. Menneisyydessä Makedonian alue on kuulunut useaan eri valtakuntaan, kuten Paioniaan ja Makedonian valtakuntaan, joka antoi nimensä koko alueelle. Myöhemmin alue tuli osaksi Rooman valtakuntaa, Bysanttia ja keskiajalla Bulgariaa ja Serbiaa. 1300-luvulla alueen valloitti Osmanien valtakunta.

Balkanin sotien (vuosina 1912 ja 1913) ja Osmanien valtakunnan hajoamisen jälkeen Makedonian laajempi alue jaettiin Kreikan, Bulgarian ja Serbian kesken. Nykyisen tasavalllan alue tunnettiin nimellä "Etelä-Serbia". Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Serbia liittyi uuteen Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan. Vuonna 1929 kuningaskunta nimettiin virallisesti Jugoslavian kuningaskunnaksi ja jaettiin banovina-nimisiin provinsseihin. Eteläinen Serbia, johon kuului koko nykyinen Makedonian tasavalta, tuli osaksi Vardarin banovinaa.

Vuonna 1941 akselivallat miehittivät Jugoslavian ja Vardarin banovina jaettiin sen naapurien, Bulgarian ja Italian miehittämän Albanian kesken. Miehittäjien ankara hallinto rohkaisi monia makedonialaisia kannattamaan Josip Broz Titon kommunistista vastarintaliikettä partisaaneja. Toisen maailmansodan päätyttyä, kun Titosta tuli Jugoslavian presidentti, perustettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta ja Makedoniasta tuli yksi sen tasavalloista. Makedonia erosi rauhallisesti Jugoslaviasta vuonna 1991, minkä yhteydessä pohjoisrajaan sovittiin pieniä muutoksia.

Ensimmäisen monipuoluevaalit pidettiin marras-joulukuussa 1990. Enemmistöön nousi nationalistinen puolue (IMRO), ja presidentiksi valittiin kommunistien Kiro Gligorov (kausi 1990–1999). Makedoniassa juhlitaan virallisesti itsenäisyyspäivänä 8.:tta syyskuuta 1991, jolloin makedonialaiset päättivät kansanäänestyksessä itsenäistymisestä – virallisesti maa kuitenkin julisti itsenäisyytensä vasta 17. syyskuuta 1991. Maa pysyi rauhallisena Jugoslavian hajoamissotien aikana 1990-luvun alkupuolella, mutta tilanne muuttui epävakaaksi Kosovon sodan myötä vuonna 1999, kun noin 360 000 Kosovon albaania joutui pakenemaan Makedoniaan. NATOn joukot käyttivät maata reittinään mahdollista hyökkäystä Serbiaa varten. Jugoslavian johtaja Slobodan Milošević kuitenkin antoi periksi ja pakolaiset saivat palata Yhdistyneiden kansakuntien suojeluksessa. Vaikka pakolaiset lähtivät pian sodan jälkeen, radikaalit rajan molemmilla puolella tarttuivat aseisiin Makedonian albaanien asuttamien alueiden autonomian tai itsenäisyyden puolesta. Lyhyt konflikti maalis-kesäkuussa 2001 albaanitaistelijoiden ja Makedonian hallituksen välillä maan pohjois- ja länsiosissa päättyi NATOn rauhanturvaajien väliintuloon. Kapinalliset saivat tukea NATOn hallitseman Kosovon albaaneilta ja Kosovon ja Serbian välisen demilitarisoidun alueen sisseiltä. Taistelut keskittyivät toiseksi suurimman kaupungin, Tetovon ympäristöön. NATO-joukot pysyivät maassa 18 kuukautta. Makedonia lupasi samalla antaa albaanivähemmistölle enemmän poliittisia ja kulttuurisia oikeuksia.

Makedonia liityi Maailman kauppajärjestön jäseneksi 4. huhtikuuta 2003 ja vuonna 2005 maa hyväksyttiin virallisesti Euroopan unionin jäsenehdokkaaksi. 26. helmikuuta 2004 Makedonian presidentti Boris Trajkovski kuoli lento-onnettomuudessa lähestyttäessä Mostarin lentokenttää. Tutkimusraportti paljasti syyksi miehistön virheet. Huhtikuun 2004 presidentinvaalissa presidentiksi valittiin Branko Crvenkovski.

[muokkaa] Politiikka

Makedonian presidentti Branko Crvenkovski

Makedonian tasavalta on parlamentaarinen demokratia. Yksikamarisessa parlamentissa (sobranie) on 120 jäsentä, joiden toimikausi on neljä vuotta. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudeksi, tosin presidentin valtaoikeudet ovat rajatut, ja hän on lähinnä maan keulakuva. Todellinen valta on pääministerillä. Presidentti on asevoimien ylipäällikkö ja valtion turvallisuusneuvoston puheenjohtaja. Hänet valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan enintään kahdeksi kaudeksi.

Maan suurimmat poliittiset jakolinjat ovat eri etnisten ryhmien, makedonienemmistön ja albaanivähemmistön poliittisten puolueiden välillä. Lyhyen sodan jälkeen vuonna 2001 päästiin sopimukseen vallan jakamisesta, ja Makedonian parlamentti suostui elokuussa 2004 antamaan autonomisemman aseman albaanien asuttamille alueille ja muuttamaan paikallishallinnon rajoja.

Makedonia kuuluu useisiin kansainvälisiin järjestöihin, kuten Yhdistyneisiin kansakuntiin, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöön, Euroopan neuvostoon, WTO:hon jne. Maa aikoo liittyä Euroopan unioniin ja NATOon – liittyminen tuskin tapahtuu ennen vuosia 2012 (EU) ja 2008 (NATO). Joulukuussa 2005 EU hyväksyi Makedonian virallisesti jäsenehdokkaakseen mutta ei vielä aloittanut jäsenyysneuvotteluja.

[muokkaa] Nimeämiskiista

Makedonian 1991–1995 käyttämä lippu, jossa on ns. Verginan aurinko

Itsenäistymisensä jälkeen Makedonia ajautui kiistaan Kreikan kanssa "Makedonia"-nimestä, lipusta ja perustuslaistaan. Kreikan mukaan makedonialaisilla ei ole oikeutta hellenistisiin muinaisen Makedonian valtakunnan symboleihin. Useat maat kuitenkin ovat kuitenkin tunnustaneet valtion sen perustuslaillisella nimellä. Näihin kuuluvat mm. Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja naapurimaat Bulgaria, Serbia ja Turkki.

Väliaikaisena kompromissina Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi maan jäsenekseen 1993 nimellä Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia (Former Yugoslav Republic of Macedonia, FYROM tai FYR Macedonia). Monet muut kansainväliset organisaatiot, mm. EU, NATO, Euroopan yleisradiounioni ja Kansainvälinen olympiakomitea seurasivat mallia. Kreikalle tämä ei riittänyt ja se julisti kauppasaarron helmikuussa 1994. Makedonian lippua ja perustuslakia muutettiin 1995, mutta nimikysymys jäi. Kreikka lopetti kauppasaartonsa syyskuussa 1995. Kuitenkin edelleen Kreikassa Makedonian valtiosta käytetään yleisesti nimeä "Skopjen tasavalta" pääkaupungin mukaan ja hallitus nimittää pohjoisnaapuria lyhenteellä FYROM. Kiistasta huolimatta Kreikka on tärkein sijoittaja Makedoniassa ja maat ovat harjoittaneet turvallisuus- ja sotilasyhteistyötä sekä kulttuurivaihtoa. Marraskuussa 2005 julkaistun Euroopan komission raportin mukaan suhteet Kreikkaan ovat viime vuosina parantuneet.

[muokkaa] Jäsenyyshakemus Euroopan unioniin

Makedonia haki EU:n täysjäsenyyttä 22. maaliskuuta 2004. EU myönsi Makedonialle ehdokasmaan statuksen 17. joulukuuta 2005, mutta ei antanut mitään tiettyä aikataulua neuvotteluista. Kreikka lupasi olla käyttämättä veto-oikeuttaan ehdolla, että nimeiämiskiista ratkaistaan. Makedonian pääministeri Vlado Bučkovski kutsui päätöstä "menolipuksi" EU:hun ja sanoi, että "Vihdoin Makedonia jättää Balkanin mukulakivikadun ja liittyy Eurooppaan johtavalle moottoritielle".

EU:n mukaan suurimmat ongelmat maan jäseneksi tulemisessa liittyvät suhteisiin naapurimaihin ja uudistuksiin Makedonian poliisi- ja oikeusjärjestelmissä. Talouden kasvuvauhti on myös hidas, työttömyys korkea ja ulkomaisia sijoittajia vähän. Vuoden 2001 konfliktin jälkeen aloitettu keskushallinnon hajauttaminen pitää viedä vielä loppuun, mutta Makedonian suhteellisen pieni asukasluku ja maan "eurooppalaisuus" tuskin tulevat rasittamaan EU-budjettia merkittävästi. Helmikuussa Makedoniasta tuli Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen (CEFTA) neljäs jäsen Kroatian, Bulgarian ja Romanian jälkeen. CEFTA toimii "hiekkalaatikkona", joka rohkaisee ehdokasmaita integraatioon länsieurooppalaisiin instituutioihin ja taloudelliseen ja poliittiseen yhteistyöhön.

[muokkaa] Osat

Makedonian kartta

Katso myös: Luettelo Makedonian kunnista

11. elokuuta 2004 astui voimaan uusi laki, joka jakaa Makedonian 84 kuntaan (opštini). Aikaisemmin kuntia oli 123, joten määrä on vähentynyt; tosin Skopjen alueen kuntien määrä korotettiin kahdeksasta kymmeneen.

[muokkaa] Talous

Jugoslavian aikaan Makedonia oli yksi maan vähiten kehittyneistä ja köyhimmistä alueista, jossa oli vain pieni teollisuus ja vähän raaka-aineita. Vuonna 2000 bruttokansantuotteesta yhä 9,7 % koostui maataloudesta ja 31,6 % teollisuudesta. Työttömyysaste pysyi 32,3 prosentissa, mikä lisää talousvaikeuksia. Viime vuosien talouskasvu (2,5 % vuonna 2004) on ollut heikompaa kuin muissa siirtymätalouden maissa, ja Makedonia on 2 904 dollarin BKT:llä henkeä kohti yksi Euroopan köyhimmistä maista.

Makedonia on kärsinyt naapureidensa epävakaudesta, eikä rannikon puuttuminen ole myöskään ollut tilanteelle hyväksi. Ennen Jugoslavian hajoamista Serbia muodosti 60 % Makedonian markkinoista, ja tilanne paheni Kreikan laitettua maan kauppasaartoon 1994-1995. Harmaa talous muodostaakin noin 45 % maan bruttokansantuotteesta, ja Makedonia kärsii tyypillisistä entisten sosialististen maiden ongelmista: byrokratiasta, korruptiosta ja teollisuuden vanhentuneisuudesta. Korkea työttömyys on yksi pääongelmista. Kauppatase jää alijäämäiseksi, ja viennin määrä ylittää tuonnin noin 70 %:lla. Maan talous pysyy tasapainossa pääasiassa ulkomakedonialaisten kotimaahansa lähettämän rahan ansiosta. Talouden uskotaan kohenevan nopeasti EU:n jäsenehdokkuuden myötä.

Maan suurin ulkomainen investoija on Kreikka, ja sitä seuraavat Kypros ja Bulgaria. Maan tuottoisimmat valtionyritykset myytiin jo yksityistämisen aikana, ja nyt on jäljellä useita tuottamattomia yrityksiä ja niiden uudelleenjärjestelyä. Makedonia on yrittänyt viime vuosina houkutella sijoittajia kunnianhimoisella ohjelmalla, johon kuuluu mm. yritysten alhainen verotus. Maan tärkeimpiä vientituotteita ovat ruoka, juomat (viini) ja tupakka sekä rauta ja teräs. Tärkeimmät vientimaat ovat Serbia (31,4 %), Saksa (19,9 %), Kreikka (8,9 %) ja Kroatia (6,9 %), ja eniten hyödykkeitä maahan tuodaan Kreikasta (15,4 %), Saksasta (13,1 %), Serbiasta (10,4 %), Sloveniasta (8,6 %) ja Bulgariasta (8,1 %).

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Väestö

Makedonian väestökehitys 1992-2003

Makedoniassa asuu vuoden 2002 väestölaskennan mukaan noin 2 070 000 henkeä. 58 % väestöstä asuu kaupungeissa. Makedonian ylivoimaisesti suurin kaupunki on pääkaupunki Skopje, jossa on noin 600 000 asukasta. Seuraavaksi suurimmat kaupungit ovat:

Bitola (85 000)
Kumanovo (70 000)
Prilep (70 000)
Tetovo (60 000)
Veles (47 000)
Ohrid (43 000)

vihreä: makedonialaisia
oranssi: sekaväestöä
vaaleanpunainen: albaaneja

[muokkaa] Väestöjakauma

Makedonia on etnisesti monimuotoinen valtio. Suurin väestöryhmä maassa on makedonialaiset, joita on noin 64 % koko väestöstä (noin 1 300 000 henkeä). Maassa asuu noin 500 000 albaania, eli 25 % väkiluvusta, suurimmaksi osaksi maan länsi- ja luoteisosissa. Pienempiä vähemmistöjä ovat turkkilaiset (78 000 tai 3,9 %), romanit (54 000 tai 2,7 %) ja serbit (36 000 tai 1,8 %). Jäljelle jäävään 2,5 %:iin väestöstä kuuluu monia pieniä vähemmistöjä, kuten aromanialaiset, bosniakit, kroaatit, egyptiläiset, kreikkalaiset ja bulgarialaiset.

[muokkaa] Kielet

Maassa puhutaan etnisten ryhmien määrästä johtuen monia eri kieliä. Makedonian tasavallan väestöstä 1,3 miljoonaa puhuu äidinkielenään eteläslaavilaisiin kieliin kuuluvaa makedoniaa. Muiden kielten puhujien määrät seuraavat kyseisten väestöryhmien määriä. Vaikka makedonia onkin maan ainoa virallinen kieli, kunnissa, joissa yli 20 % väestöstä kuuluu vähemmistöön myös vähemmistön kieltä käytetään paikallishallinnossa. Vähemmistökieliä (esim. albaniaa) voidaan käyttää myös kansallisella tasolla, mm. parlamentissa.

[muokkaa] Uskonnot

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan noin 34,2 % väestöstä on ortodokseja, 16,9 % muslimeja ja noin 5 % kuuluu muuhun uskontokuntaan, kuten katoliseen kirkkoon. Noin 45 % väestöstä ei määritellyt uskontoaan tarkemmin. Suurimmaksi osaksi makedonian ortodoksit kuuluvat Makedonian ortodoksikirkkoon. Suurin osa maan albaaneista, turkkilaisista ja bosniakeista on muslimeita, mutta myös pieni vähemmistö makedonialaista on islaminuskoisia. Maassa on yhteensä noin 1200 kirkkoa ja 400 moskeijaa.

[muokkaa] Kulttuuri

Makedonialla on rikas kulttuuriperintö taiteen, arkkitehtuurin, runouden ja musiikin aloilla. Maassa on useita vanhoja roomalaisia raunioita ja uskonnollisia muistomerkkejä bysantin ajalta. Maassa on hyvin säilyneitä bysanttilaisia freskoja, erityisesti 1000–1500-luvuilta. Freskoja on säilynyt useita tuhansia neliömetrejä ja suurin osa niistä on yhä hyvässä kunnossa. Suurin osa maan vanhoista luostareista, varsinkin 1000- ja 1500–1600-luvuilta on säilynyt tähän päivään asti. Myös makedonialaiseen musiikkiin on suuresti vaikuttanut bysantti.

Yksi maan tärkeimmistä kulttuurikohteista on Ohridin alue, jossa on useita kirkkoja ja luostareita. Ohridin ikonikokoelma on ortodoksisen maailman kolmanneksi tärkein ja yksi maailman arvokkaimmista. Tärkeimmät kulttuuritapahtumat Makedoniassa ovat Ohridin klassisen musiikin ja draaman festivaali, Strugan runoillat, jotka kokoavat runoilijoita yli 50 maasta, Skopjen oopperafestivaali, Bitolan kansainvälinen kamerafestivaali jne. Makedonian kansanmusiikki on rytmiltään useim monimutkaista muun itäeurooppalaisen kansanmusiikin tavoin, ja tärkein soitin on perinteisesti ollut gaida (säkkipilli). Paikallisia tansseja kutsutaan nimellä oro [1], ja toinen yleinen tanssi on Galičnikin kylästä tullut Teškoto (ääninäyte). Populaarimusiikin edustajia maassa ovat muun muassa Toše Proeski, Kaliopi, Karolina Gočeva ja Leb i sol.