Armenialaisten kansanmurha

Wikipedia

Tapettujen armenialaisten ruumiita.

Armenialaisten kansanmurha on Ottomaanien valtakunnassa eli Turkissa vuonna 1915 toteutettu useiden satojen tuhansien armenialaisten kuolemaan johtanut joukkotuho. Turkki väittää vain 300 000 armenialaisen kuolleen, läntisten lähteiden mukaan kuolleita oli paljon enemmän ja oikea luku saattaa olla jopa 600 000 – 1 500 000. Turkki väittää nykyäänkin armenialaisten kuolleen armenialaiskapinan aikana sissisodassa ja sen tukahduttamista seuranneissa epidemioissa ja nälänhädässä, ei suoranaisessa etnisessä puhdistuksessa.

Sisällysluettelo

1 Armenialaisten kansanmurha
2 Kansanmurhan tunnustaminen
3 System of a Downin toiminta kansanmurhan tunnustamisen puolesta
4 Lähteet

[muokkaa] Armenialaisten kansanmurha

Armenialaisista ei pidetty Turkissa, monien turkkilaisten mielestä he olivat erillinen kansanosa joka heikensi maata. Armenialaiset eivät olleet islaminuskoisia, vaan kristittyjä, ja armenialaisissa oli vauraita liikemiehiä, joista köyhät turkkilaiset talonpojat eivät pitäneet. Jotkut armenialaiset olivat liittyneet kristityn Venäjän puolelle ensimmäisessä maailmansodassa.

Kansanmurhan panivat toimeen tuolloin maata hallinneet nuorturkkilaiset yhdessä sotaministeri Enver paššan kanssa helmikuussa 1915. Saman vuoden huhtikuussa(24.4.1915) pidätettiin Enver paššan sekä sisäministeri Talat paššan määräyksestä Istanbulissa yhteensä tarkaillan 235 armenialaista intellektuellia ja poliitikkoa, joista suurin osa teloitettiin.^[1]Toukokuussa alkoivat armenialaisten joukkokarkotukset, jotka muuttuivat nopeasti kansanmurhaksi ympäri Osmanien valtakuntaa.

Suurin osa armenialaisista karkotettiin nykyisen Syyrian alueella Mesopotamian autiomaassa sijaitsevaan Dayr az-Zawriin. Osa armenialaisista lapsista kuitenkin piilotteli tapahtumien aikana paikallisissa turkkilaisissa perheissä. Taivasalla keskellä Syyrian autiomaata armenialaiset näkivät nälkää, ja joutuivat syömään ruohoa ja kuolleita eläimiä. Kuolleiden armenialaisten luvuista on kuitenkin useita tulkintoja akateemisissa piireissä, mutta joka tapauksessa surmansa saaneita oli vähintään useita satoja tuhansia. Armenialaisen historian professorin Vahakn Dadrian tutkimusten mukaan sairauksiin ja nälkään kuoli noin 800 000 ihmistä, joihin ei ole laskettu muun muassa armeijassa teloitettuja miehiä ja jalkavaimoiksi otettuja naisia. Tänä päivänä Turkin armenialaisvähemmistö käsittää n. 300 000 jäsentä. Lisäksi Syyriassa, Kyproksella, Libanonissa ja Ranskassa elää huomattavia määriä Osmanien valtakunnasta paenneiden armenialaisten jälkeläisiä.

[muokkaa] Kansanmurhan tunnustaminen

Kartalle merkittynä valtiot ja muut alueet jotka ovat virallisesti tunnustaneet armenialaisten kansanmurhan tapahtuneeksi.

Länsimaisten historioitsijoiden kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että armenialaisten etninen puhditus tapahtui, mutta erimielisyyttä on siitä, täyttävätkö tapahtumat kansanmurhan kansainväliset tunnusmerkit. Vaikeaksi tapahtumien kulun tutkimisen tekee se, että Armenian arkistot ovat suljettuja.(Turkin arkistot ovat auki historian tutkijoille) Kummallekin maalle asia on poliittisesti hyvin arka. Turkki ei ole tunnustanut kansanmurhaa, ja sen oikeusistuimissa on nostettu syytteitä kansanmurhasta kirjoittaneita tutkijoita ja kirjailijoita vastaan, perusteella että nämä "loukkaavat turkkilaisuutta".

Turkin pääministeri ilmoitti 2005 haluavansa perustaa yhteisen turkkilaisista ja armenialaisista historioitsijoista koostuvan työryhmän tutkimaan vuoden 1915 tapahtumia, mutta Armenian presidentti vastasi, että maiden tulee ensin solmia keskenään kunnolliset diplomaattisuhteet, ennen kuin ne voivat käsitellä asiaa. Neuvottelut kuitenkin kariutuivat, eikä mailla edelleenkään ole diplomaattisuhteita.^[2] Myös kansanmurhien tutkijoita maailmalla edustava International Association of Genocide Scholars -järjestö totesi vastauksessaan Turkin ehdotukseen "puolueettomasta" tutkimuksesta, että puolueettomat tutkijat ovat käsitelleet kansanmurhaa jo pitkään. Järjestö huomautti lisäksi Turkin hallitukselle työskentelevien tutkijoiden olevan kaikkea muuta kuin puolueettomia.^[3] Myös monet muut maat eivät erinäisistä syistä ole tunnustaneet kansanmurhaa tapahtuneeksi, ja sen sijasta puhutaan usein esimerkiksi verilöylyistä tai "väkivallanteoista". Näihin maihin kuuluvat esimerkiksi Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Georgia, Ukraina ja Israel.^lähde?

Maita, jotka ovat kansanmurhan tunnustaneet, ovat muun muassa Alankomaat, Argentiina, Armenia, Australia, Belgia, Italia, Itävalta, Kanada, Kreikka, Kypros, Libanon, Liettua, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Sveitsi, Uruguay, Vatikaani, Venezuela ja Venäjä.^[4]^[5]^[6] Myös Euroopan parlamentti on antanut virallisen tunnustuksensa 18. kesäkuuta 1987.^[7]^[8] (päätöslauselma) Lisäksi jotkin valtioiden osat, kuten useimmat Yhdysvaltain osavaltiot ja Wales Britanniassa, ovat antaneet tunnustuksen itse valtion kielteisestä kannasta huolimatta.^[9]

Turkin kielteisyyttä asiasta keskusteluun on pidetty yhtenä esteenä maan liittymiselle Euroopan unioniin. Erityisesti Ranskassa on vaadittu maailmalta laajempaa tunnustamista kansanmurhan tapahtumiselle. Huhtikuussa 2006 Ranskan parlamenttiin tuotiin lakiesitys, joka toteutuessaan tekisi armenialaisten kansanmurhan kieltämisestä holokaustin kieltämiseen verrattavan rikoksen. Lakiesitys tuli käsittelyyn lokakuussa 2006, ja parlamentin alahuone kansalliskokous hyväksyi sen 12. lokakuuta. Tullakseen voimaan on lain saatava vielä hyväksyntä parlamentin ylähuoneelta senaatilta.^[10]

Kuitenkin esimerkiksi Saksassa, jossa elää merkittävä turkkilaisvähemmistö, jouduttiin painostuksen alaisina poistamaan oppikirjoista maininta kansanmurhasta. Myöskään Saksan liittopäivien lausunto asiasta ei suoranaisesti määrittele tapahtumia kansanmurhaksi, vaan puhuu vain murhista ja väkivallanteoista armenialaisia kohtaan.^[11]

Myöskään Suomi ei ole tunnustanut armenialaisten kansanmurhaa. Syyskuussa 2005 valtiovierailulla Armeniassa olleelta tasavallan presidentiltä Tarja Haloselta kysyttiin asiaa, mutta hän ei ottanut siihen suoranaisesti kantaa vaan muistutti, että Suomen ulkopoliittinen linjaus on perinteisesti ollut pidättäytyä ottamasta virallisesti kantaa historian tulkinnoista.^[12]

Armenialaisten etninen puhdistus vuonna 1915 on vielä nykyaikanakin merkittävä poliittinen kysymys. Esimerkiksi Turkilla ja Armenialla ei ole virallisia diplomaattisuhteita. Asia hiertää myös mahdollista Turkin EU-jäsenyyttä, sillä Euroopan Parlamentti on määritellyt kansanmurhan tunnustamisen yhdeksi Turkin EU-jäsenyyden ehdoksi. Toisaalta taas Euroopan Komissio ei ole hyväksynyt Euroopan Parlamentin ehdotusta, ja on jättänyt kansanmurhan tunnustamisen pois Turkin jäsenyysehdoista. EU-komissaari Olli Rehn on muistuttanut kansainvälistä yhteisöä siitä, että Turkin ja Armenian poliittiselle tasapainolle tänä päivänä olisi edullisinta mikäli molemmat maat keskittyisivät väliensä parantamiseen.

Turkin rikoslain pykälän 301 mukaan turkkilaisuuden loukkaaminen on rikos. Pykälää on käytetty estämään puhe armenialaisten kansanmurhasta, eikä aihetta koskevaa tutkimusta voi tehdä vapaasti Turkissa lain takia. Turkin kuuluisimpiin kirjailijoihin lukeutuva Orhan Pamuk sai vuonna 2005 syytteen pykälän 301 nojalla hänen todettua, että miljoona armenialaista tapettiin. Syyte hylättiin lopulta, kun asiasta nousi kohu, joka uhkasi jopa haitata Turkin suhteita EU:hun.^[13]^[14]

[muokkaa] System of a Downin toiminta kansanmurhan tunnustamisen puolesta

Metalliyhtye System of a Down koostuu amerikanarmenialaisista muusikoista. Yhtye kokee tehtäväkseen levittää tietoa armenialaisten kansanmurhasta sekä musiikin että valistuksen kautta. Etenkin karismaattinen solisti/kosketinsoittaja Serj Tankian on aktiivinen asian suhteen; hän ansainnee mittavasta tiedotustyöstään joskus jopa mitalin. System of a Down omistaa kansanmurhalle bändin nimeä kantavalla debyyttialbumillaan kappaleen nimeltä ==P.L.U.C.K (Politically Lying, Unholy, Cowardly Killers).==

System of a Down on järjestänyt Los Angelesissa kolmena vuonna Souls-hyväntekeväisyyskonsertin. Saadut varat on ohjattu organisaatioille, jotka valistavat ihmisoikeusrikkomuksista, armenialaisten kansanmurhan ohella mm. Darfurin, Ruandan ja Kamputsean tapahtumista.