Tšukotka

Wikipedia

Tšukotka (myös Tšuktšia) on autonominen piirikunta Koillis-Aasiassa Venäjän Kaukoidässä. Piirikunta käsittää Tšuktšien niemimaan ja siitä mantereelle päin olevan alueen sekä De Longin salmen mantereesta erottaman Wrangelinsaaren. Piirikunta rajoittuu pohjoisessa Jäämereen kuuluviin Itä-Siperian mereen ja Tšuktšimereen, lännessä Sahaan, etelässä Magadanin alueeseen ja Korjakiaan, kaakossa Beringinmereen ja Anadyrinlahteen sekä idässä Beringinsalmeen, joka erottaa sen Alaskasta. Piirikunnan alueella sijaitsee Aasian itäisin kohta, Dežnevinniemi (eli Itäniemi).

Чукоткакэн автономныкэн округ1 Чуко́тский автоно́мный о́круг2
lippu vaakuna
Pääkaupunki	Anadyr 64° 42' N 177° 14' E
Suurin kaupunki	Anadyr (11 038 as)
Kuvernööri	Roman Abramovitš
Pinta-ala  – yhteensä  – vettä	737 700 km² %
Väkiluku (2003)  – yhteensä  – väestötiheys	50 707 0,1 / km²
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+12 UTC+13
Perustettu	10. joulukuuta 1930
Kotisivu	Tšukotkan sivut
1 tšuktsiksi - Tšukotkaken avtonomnyken okrug 2 venäjäksi - Tšukotski avtonomnyj okrug

Sisällysluettelo 1 Maantiede 2 Väestö 3 Talous 4 Hallinto 5 Historia

[muokkaa] Maantiede

Tšukotkan keskiosa, Anadyr-joen ja sen lisäjokien ympärillä, on alankoa. Muut osat ovat pääasiassa vuoristoista tundraa. Piirikunnan kaakkoisosaa hallitsevat Korjakvuoret ja pohjoisessa kohoavat Anadyrvuoret, joiden korkein kohta on 1843 m. Lisäksi alueen länsiosassa on Kolymavuoret, joiden korkein kohta Tšukotkan alueella on 1853 m.

Piirikunnan alueella virtaa monia jokia. Näistä merkittävin on Beringinmereen laskeva Anadyr (1 145 km) lisäjokineen maan keskiosassa. Alueen länsiosassa virtaavat puolestaan Sahan puolella olevan Kolyman itäiset sivujoet: Omolon, Oloi ja Bolšoi. Lisäksi alueen kaakkois- ja pohjoisosissa on useita pienempiä jokia. Alueella sataa varsin vähän. Vuotuinen sademäärä on pohjois- ja koillisosassa alle 125 mm ja eteläosassa 125–250 mm. Tšuktšia on pääasiassa tundraa. Vain Anadyrjoen laaksossa ja alueen lounaisosassa on lehtikuusta ja sembraa kasvavaa havumetsää.

[muokkaa] Väestö

Tšukotkan asukasluku on 50 707 (2005). Piirikunnan väkiluku on vähentynyt rajusti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, muuttamisen tultua vapaammaksi.

Asukasluvun kehitys:

• 140 000 (1989)
• 72 000 (2000)
• 53 000 (2002)
• 50 707 (2005)

Vuonna 2002 väestöstä oli venäläisiä 51,9 prosenttia, ukrainalaisia 9,2 prosenttia, tšuktšeja 23,5 prosenttia, eskimoita 2,85 prosenttia, eveenejä 2,6 prosenttia, tšuvantseja 1,77 prosenttia.

Piirikunnan väkiluvun vähentyminen on näkynyt myös kansallisuusjakaumassa, sillä pois muuttaneet ovat olleet pääasiassa slaavilaisia. Vielä vuonna 1989 väestöstä oli venäläisiä 66,1 prosenttia, ukrainalaisia 16,8 prosenttia ja pohjoisia alkuperäiskansoja 9,8 prosenttia (tšuktšeja 7,3 prosenttia, eskimoita 0,9 prosenttia, eveenejä) sekä valkovenäläisiä 1,9 prosenttia.

[muokkaa] Talous

Alueella harjoitetaan kaivostoimintaa, joka tuottaa kivihiiltä ja kultaa. Lisäksi tuotetaan maakaasua. Alueella sijaitsee myös Bilibinon ydinvoimala. Kaivostoiminnan ohella tärkeitä ovat myös perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito (0,5 miljoonaa poroa), kalastus ja metsästys (mm. mursuja ja hylkeitä). Lisäksi harjoitetaan turkistarhausta ja karjanhoito sekä elintarviketeollisuutta.

Piirikunnassa ei ole rautateitä ja maanteitäkin hyvin vähän. Merisatamista tärkeimmät ovat Pevek, Providenija, Anadyr, Egvekinot ja Beringovski.

[muokkaa] Hallinto

Piirikunta on jaettu 8 piiriin ja alueella on 3 kaupunkia. Tšukotkan kuvernööri on Roman Abramovitš ja piirikunnalla on myös oma Duuma (paikallishallinnon elin). Tšukotkan piirit ovat

• Anadyrin piiri
• Beringovskin piiri
• Bilibinon piiri
• Iultinin piiri
• Providenijan piiri
• Šmidtin piiri
• Tšaunin piiri
• Tšukotkan piiri.

[muokkaa] Historia

Neuvostoliitto teki Tšukotkassa ydinkokeita 1950- ja 1960-luvuilla. Kokeet ovat aiheuttaneet väestölle syöpää. Neuvostoliitossa Tšukotka kuului Magadanin alueeseen, mutta Tšukotka julistautui eronneeksi Magadanista vuonna 1991. Venäjä hyväksyi tämän irtautumisen 1993.