Marin tasavalta
Wikipedia
| Марий Эл Республика1 Республика Марий Эл2 |
|||||
|---|---|---|---|---|---|
|
|||||
| Motto: – | |||||
 |
|||||
| Viralliset kielet | niittymari ja venäjä | ||||
| Pääkaupunki | Joškar-Ola | ||||
| Suurin kaupunki | Joškar-Ola | ||||
| Presidentti Pääministeri |
Leonid Igorevitš Markelov ? |
||||
| Pinta-ala – yhteensä – vettä |
23 200 km² 4 % |
||||
| Väkiluku (2002) – yhteensä – väestötiheys |
727 979 31,3 / km² |
||||
| Valuutta | Venäjän rupla (RUB) |
||||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+3 UTC+4 |
||||
| Muodostuminen – Aut. alue – ASNT – tasavalta |
4. marraskuuta 1920 5. joulukuuta 1936 22. joulukuuta 1990 |
||||
| Kansallislaulu | ? | ||||
| Kotisivu | gov.mari.ru | ||||
| 1Marinkielinen nimi 2Venäjänkielinen nimi |
|||||
Mari, Mari El eli Marin tasavalta (myös Marinmaa, niittymariksi Марий Эл, ven. Марий Эл) on tasavalta Volgan rannalla Keski-Venäjällä Itä-Euroopassa. Mari on yksi Venäjän federaation subjekteista. Sen pääkaupunki on Joškar-Ola (ven. Йошкар-Ола). Mari rajoittuu pohjoisessa Kirovin alueeseen, idässä ja kaakossa Tatarstaniin, etelässä Tšuvassiaan ja lännessä ja luoteessa Nižni Novgorodin alueeseen. Pääkaupunki Moskovasta matkaa Mariin on vajaa 900 kilometriä itään päin.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Politiikka
Vuoden 2000 presidentinvaalit voitti liberaalidemokraattisen puolueen Leonid Markelov, joka on kotoisin Moskovasta. Markelovin kaudella on elämä Marin tasavallassa käynyt rauhattomaksi. Mareihin kohdistuvista pahoinpitelyistä, uhkailusta ja jopa murhista on tullut arkipäivää Markelovin hallintokaudella. Erityisesti ikävyydet kohdistuvat marioppositioon ja -aktivisteihin.[1]
Mm. Euroopan parlamentti ja monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Markelovin hallintoa omassa tasavallassaan vähemmistönä elävien marien kansallisesta sorrosta ja mm. marien kulttuurielämän tukahduttamisesta. Markelov valittiin joulukuussa 2004 uudelle presidenttikaudelle Kremlin ja Vladimir Putinin tukemana. Marit ovat väittäneet vaalien tulosta vääristellyksi. Mariopposition johtaja Vladimir Kozlov on joutunut useiden laittomien painostuskeinojen uhriksi. Viimeksi toukokuussa hän oli matkalla Suomeen ja Suomen Moskovan suurlähetystö oli myöntänyt Kozloville, mutta Viipurissa Venäjän rajaviranomaiset poistivat Kozlovin junasta väittäen, että hänen passinsa parilliset sivut olivat kadonneet.
[muokkaa] Maantiede
Mari on pääasiassa loivasti kumpuilevaa jokien halkomaa tasankoa. Marin alueella on jokia yhteensä yli 7 000 km. Suurimmat joet ovat maan etelärajalla virtaava Volga sekä sen lisäjoet Vetluga, Rutka, Bolšaia Kokšaga, Malaia Kokšaga, Ilet, Nemda, Bui ja Uržumka. Järviä alueella on yhteensä yli 200, joista suurimmat ovat Kara, Kitšijer ja Jatšlik sekä Tšeboksaryn tekojärvi.
Marin pinta-alasta on metsien peitossa 57 %. Maan länsiosassa sijaitsee soinen Marin syvänkö. Marissa vallitsee mannerilmsto. Keskilämpötila on tammikuussa −13 °C ja heinäkuussa +19 °C. Vuotuinen sademäärä on noin 450-550 mm.
[muokkaa] Väestö
Marin asukasluku on 670 000.[2] Väestöstä on mareja 43 %, venäläisiä 47 %, tataareja 6 % ja muita 4 %. Suurin kaupunki on pääkaupunki Joškar-Ola, jossa on 248 000 asukasta (1994).
Marit ovat alueen vanhimpia asukkaita. He puhuvat suomalais-ugrilaisten kielten volgalaiseen ryhmään kuuluvaa marin kieltä, jossa on kaksi päämurretta: vuorimari ja niittymari (itämari). Niittymarin puhujia on mareista 90 %, mutta vain 70 % kaikista mareista puhuu maria äidinkielenään.[2] Marilaiset ovat saaneet paljon vaikutteita turkkilais-tataarilaisilta kansoilta ja venäläisiltä.
Mari on siis toinen alueen virallisista kielistä. Siitä huolimatta marinkielisiä lehtiä on lopetettu ja suljettu kouluja eikä viranomaisten tarvitse osata maria.[1]
[muokkaa] Aluejako
Hallinnollisesti Marin tasavalta jakaantuu 14 alueeseen ja 2 suoraan tasavallan hallinnon alaiseen kaupunkialueeseen.
[muokkaa] Talous
Mari on melko teollistunut alue. Sen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus-, metsä-, puunjalostus-, paperi-, nahka- ja elintarviketeollisuus. Maataloudessa on tärkeimmällä sijalla viljan viljely, sillä 70 % peltopinta-alasta on viljalla. Lisäksi kasvatetaan pellavaa, perunoita, hedelmiä ja vihanneksia. Harjoitetaan myös karjankasvatusta ja lihantuotantoa.
[muokkaa] Liikenne
Pietarista junamatka Mariin kestää parikymmentä tuntia.[1] Marissa on hyvät rauta- ja maantieyhteydet. Volgalla ja Vetlugalla on laivaliikennettä.
[muokkaa] Uskonto
Suurin osa Marin väestöstä on ortodokseja ja kuuluu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Marilaisten ortodoksisuudessa on kuitenkin säilynyt runsaasti perinteitä ja tapoja heidän vanhasta uskonnostaan. Osa marilaisista on edelleen oman marilaisen uskonnon tunnustajia . Lisäksi maassa on pieni muslimivähemmistö, joka koostuu lähinnä tataareista.
[muokkaa] Kulttuuri ja koulutus
Maan pääkaupungissa Joškar-Olassa on Marin yliopisto, kasvatustieteellinen instituutti ja korkeakoulu sekä kansallisteatteri.
[muokkaa] Historia
Ensimmäiset maininnat marikansasta ovat 400-luvulta. Mareilla oli omia itsenäisiä ruhtinaskuntia, jotka sittemmin joutuivat Bolgarian ja Kultaisen Ordan vallan alle. Marien asuinalueet tulivat kuulumaan 1440-luvulta lähtien Kazanin kaanikuntaan. Venäjä valloitti kaanikunnan ja myös marien asuinalueet vuonna 1552.
Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Marien asuinalueet tulivat kuulumaan Neuvostoliittoon. Marien ydinasuinalueesta muodostettiin Marien autonominen alue 4. marraskuuta 1920 ja se korotettiin Marin autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi 5. joulukuuta 1936. Marilainen sivistyneistö ja marien oman uskonnon shamaanit tuhottiin Stalinin aikana lähes kokonaan.
Neuvostoliiton hajoamisprosessin alettua, Marin ASNT antoi suveneerisuusjulistuksen 22. joulukuuta 1990, mutta jäi kuitenkin Venäjän federaation yhteyteen. Sittemmin käyttöön otettiin nimi Mari Elin tasavalta.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Ritva Korpimo: Täsmämatka eiliseen. Helsingin Sanomat 7.10.2006. Artikkeli luettavissa myös täältä: [1]
- ↑ 2,0 2,1 Suomen pipliaseura
