Karatšai-Tšerkessia
Wikipedia
| Къэрэшей-Шэрджэс Республикэ1 Къарачай-Черкес Республика2 Карачаево-Черкесская Республика3 |
|||||
|---|---|---|---|---|---|
|
|||||
| Motto: – | |||||
 |
|||||
| Viralliset kielet | tšerkessi, karatšai ja venäjä | ||||
| Pääkaupunki | Tšerkessk (nimenä v:een 1939 asti Batalpashnik) | ||||
| Suurin kaupunki | Tšerkessk (120 500 asukasta) | ||||
| Presidentti Pääministeri |
Mustafa Azret-Aliyevich Batdyyev Alik Kardanov |
||||
| Pinta-ala – yhteensä – vettä |
14 100 km² ei tietoa |
||||
| Väkiluku (2003) – yhteensä – väestötiheys |
426 205 30,02 / km² |
||||
| Valuutta | Venäjän rupla (RUB) |
||||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+3 UTC+4 |
||||
| Muodostuminen – ? |
? |
||||
| Kansallislaulu | ? | ||||
| Kotisivu | www.kchr.info | ||||
| 1Tšerkessinkielinen nimi - Qerešej-Šerdžes Réspublike 2Karatšainkielinen nimi - Karatšaj-Tšerkes Respublika 3Venäjänkielinen nimi - Karatšajevo-Tšerkesskaja Respublika |
|||||
Karatšai-Tšerkessia on tasavalta Itä-Euroopassa Kaukasiassa Kaukasusvuorten pohjoispuolella. Karatšai-Tšerkessia kuuluu Venäjän federaatioon.
Se rajoittuu luoteessa Krasnodarin aluepiiriin, koillisessa Stavropolin aluepiiriin, idässä Kabardi-Balkariaan ja etelässä Georgiaan sekä Georgiasta itsenäiseksi julistautuneeseen Abhasiaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantiede
Karatšai-Tšerkessia sijaitsee Kaukasusvuorten pohjoisrinteillä. Kaikkiaan noin 80 % maan pinta-alasta on vuoristoa. Euroopan korkein vuori Elbrus (5 642 m) sijaitsee maan kaakkoisosassa Kabardi-Balkarian vastaisella rajalla. Muita korkeita vuoria alueella ovat Dombay-Ulgen (4 047 m), Gvandra (3 983 m), Gora Pšiš (3 789 m) ja Bermamyt (2 643 m). Kaukasusvuoret hallitsevat maan eteläosaa ja luovat komean maiseman, jossa syvät rotkot ja metsäiset rinteet muuttuvat ylöspäin mentäessä niityiksi ja lopulta paljaiksi kallioiksi, jäätiköiksi ja lumeksi. Pohjoiseen päin mentäessä vuoret antavat tilaa kukkuloille ja maan pohjoisosa on mustan mullan tasankoa, jossa kasvaa arokasvillisuutta.
Vuoristojen jäätiköiltä saavat alkunsa Kuban ja sen latvahaarat Teberda, Bol’šoi, Zenenchuk, Malyi Zelenchuk, Urup ja Suuri Laba. Kaikkiaan maan alueella virtaa 172 jokea, joiden lisäksi on noin 130 järveä.
Tammikuun keskilämpötila on maan pohjoisosassa -5 ˚C ja eteläosan vuoristossa alle -10 ˚C. Heinäkuun keskilämpötila puolestaan on pohjoisosassa +21 ˚C ja vuoristossa +8 ˚C.
[muokkaa] Väestö
Karatšai-Tšerkessiassa on 426 205 (2003) asukasta. Suurin osa väestöstä asuu maan pohjoisosan tasangolla ja sen pohjoispuolella kumpuilevalla ylängöllä. Suurin kaupunki on pääkaupunki Tšerkessk (120 500 as.), jossa asuu enemmän kuin 25 % koko maan väestöstä. Muita suuria kaupunkeja ovat Ust-Dzhekuta (31 500 as.) ja Karatšaevsk (15 500 as.).
[muokkaa] Etniset ryhmät
Kabardi-Balkarian nimikkokansallisuuksia, karatšaita ja tšerkessejä, on yhteensä 49,8 prosenttia maan väestöstä.
Karatšait ovat turkkilais-tataarilainen kansa ja ovat läheistä sukua (joidenkin mukaan sama kansa) naapuritasavallan Kabardi-Balkarian balkaareille.
Tšerkessit puolestaan ovat kaukasialaisten kansojen abhaasilais-adygeläiseen ryhmään kuuluva kansa, ja ovat läheistä sukua naapuritasavallan Kabardi-Balkarian kabardeille. Sanalla tšerkessi on aikaisemmin tarkoitettu yleisesti kaikkia Kaukasian asukkaita ja Neuvostoliiton alkuaikoina kaikkia abhaasilais-adygeiläiseen ryhmään kuuluneita kansoja paitsi kabardeja. Sittemmin sana on rajoittunut tarkoittamaan vain sitä osaa abhaasilais-adygeiläisistä kansoista, joka asuu pääasiassa Karatšai-Tšerkessiassa.
| 1989 | 2002 | |||
| kansa | määrä | osuus % | määrä | osuus % |
| karatšait | 31,2 | 169 198 | 38,5 | |
| venäläiset | 42,4 | 147 878 | 33,7 | |
| tšerkessit | 9,7 | 49 591 | 11,3 | |
| abazit | 6,6 | 32 346 | 7,4 | |
| nogait | 3,2 | 14 873 | 3,4 | |
| osseetit | * | 3 333 | 0,8 | |
| ukrainalaiset | 1,5 | 3 331 | 0,8 | |
| armenialaiset | * | 3 197 | 0,7 | |
| tataarit | * | 2 021 | 0,5 | |
| muut | 5,4 | 13 702 | 3,1 | |
| yhteensä | 100 | 439 470 | 100 | |
* Sisältyy muihin
[muokkaa] Hallinnollinen jako
Karatšai-Tšerkessia on jaettu 8 piiriin. Lisäksi Tšerkesskin ja Karatšaevskin kaupungit ovat suoraan tasavallan hallinnon alaisia.
[muokkaa] Politiikka
[muokkaa] Talous ja elinkeinot
Karatšai-Tšerkessian tärkeimmät elinkeinot ovat maatalous, kaivos-, petrokemian-, kemian- metalliteollisuus. Lisäksi on myös koneenrakennusta, sähkötekniikkaa, sekä huonekalu- ja puunjalostusteollisuutta. Vuoriteollisuus tuottaa kivihiiltä, kuparia, sinkkiä ja lyijyä. Maatalouden tärkeimmät alat ovat karjanhoito sekä vehnän, maissin, auringonkukan, sokerijuurikkaan ja vihannesten viljely. Osa maatalousalueista on kastelun varassa. Vuoristossa on matkailukeskuksia ja parantoloita.
[muokkaa] Kulttuuri
Maan asukkaista sunnimuslimeita ovat pääasiassa karatšait, tšerkessit, abazit ja nogait eli noin 51 %. Loput ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä. Pääkaupungissa Tšerkessissä on korkeakoulu ja Karatšaevskissa kasvatustieteellinen instituutti.
[muokkaa] Historia
Karatšai-Tšerkessian alue on ollut asutettuna esihistorialliselta ajalta lähtien. Alue kuului 800- ja 900-luvuilla Alanian valtioon ja tuona aikana alueelle muodostui adygei-tšerkessiläinen "kantakansa". Karatšait puolestaan muodostuivat eri kaukasialaisten kansojen sekoittuessa pohjoisesta 1200-1300-luvuilla tulleisiin turkkilais-tataarilaisiin bolgaareihin ja tataareihin.
Alue kuului sittemmin Tšerkessian valtioon, joka käsitti laajan alueen Länsi-Kaukasukselta ja aina Asovanmereltä Georgian Mustanmeren rannikolle asti. Valtion pääkaupunkina oli Mustanmeren rannikkokaupunki Sotši. Tšerkessia oli vuosisatojen ajan Kabardian prinssien poliittisen vaikutuksen alainen ja maksoi muun muassa veroja Kabardiaan. Karatšaita ja tšerkessejä alettiin käännyttää kristinuskosta islamiin 1600- ja 1700-luvuilla Osmaanien valtakunnan taholta.
Venäjän keisarikunta ryhtyi valloittamaan aluetta 1800-luvun alkupuolella, mutta vasta 1858 Venäjä sai valloitettua Tšerkessian. Tämän jälkeen seurasi Tšerkessian tuhoaminen, jonka seurauksena peräti 90 % tšerkessikansasta joko tapettiin tai ajettiin pois kotimaastaan. Suurin osa, yli 400 000 henkeä, vaelsi 1858-64 Turkin alueelle, jossa heidät asutettiin eri puolille valtakuntaa. Loput 10 % onnistuivat säilymään lähinnä Kaukasian vuoristoalueilla.
Neuvostoliiton perustamisen jälkeen alueelle muodostettiin ensin Karatšaiden autonominen alue vuonna 1920, joka ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen sillä jo 12. tammikuuta 1922 alueelle muodostettiin Karatšai-Tšerkessian autonominen alue. Tämäkään hallintoyksikkö ei ollut pitkäikäinen, sillä se jaettiin 26.3.1926 Karatšaiden autonomiseksi alueeksi (9 900 km² ja 103 000 as. v. 1934) ja Tšerkessien kansalliseksi piirikunnaksi (3 316 km² ja 79 800 as. v. 1934). Karatšaiden alueen pääkaupunki oli Mikoian-Hakhar ja Tšerkessien Sulimov.
Toisessa maailmansodassa saksalaiset miehittivät sekä Karatšaiden että Tšerkessien alueet loppukesällä 1942. Neuvostoliitto kuitenkin valloitti alueet takaisin seuraavana vuonna ja syytti karatšaita yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa, jonka vuoksi 1943 koko karatšai-kansa karkotettiin Keski-Aasiaan ja Karatšaiden autonominen alue lakkautettiin. Karkotuksen jälkeen alueelle asutettiin venäläisiä. Karatšait saivat palata kotimaahansa 1957 ja saman vuoden tammikuussa perustettiin Karatšai-Tšerkessian autonominen alue, joka kuului Stavropolin aluepiiriin.
Neuvostoliitossa 1980-luvun lopulla alkanut kansallinen liikehdintä johti siihen että Karatšai-Tšerkessian autonominen alue julistautui Karatšai-Tšerkessian neuvostotasavallaksi 3.7.1991 (suvenerisuusjulistus). Joulukuussa 1992 maan nimi muutettiin Karatšai-Tšerkessian tasavallaksi. Tasavalta päätti allekirjoittaa Venäjän federaation perustuslain ja jäi näin Venäjän yhteyteen.
