Yöpakkaset
Wikipedia
Yöpakkaset oli kriisi Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa 1958. Nimen sille antoi Nikita Hruštšov, joka julisti Suomen–Neuvostoliiton suhteiden ajautuneen "yöpakkasiin".
Heinäkuun 1958 eduskuntavaaleissa vasemmistolainen SKDL sai 25 % äänistä ja nousi 50 edustajalla eduskunnan suurimmaksi puolueeksi. Sitä ei kuitenkaan hyväksytty hallitukseen, jonka muodosti sosiaalidemokraatti Karl-August Fagerholm. Seurauksena Neuvostoliitto veti lähettiläänsä Helsingistä ja teki tyytymättömyytensä selväksi. Hallitusta nimitettiin myöhemmin yöpakkashallitukseksi.
Neuvostoliitto ei ulkopolitiikkansa vuoksi luottanut osaan sosiaalidemokraatteja, joita nimitettiin asevelisosialidemokraateiksi, tannerilaisiksi Väinö Tannerin mukaan tai sittemmin leskisläisiksi. Toisena syynä oli 1950-luvun kansainvälinen Berliinin kriisi.
Kekkonen ratkaisi kriisin taivuttamalla Maalaisliiton eduskuntaryhmän hallituksen vaihtamiseen sen jälkeen, kun ulkoministeri Johannes Virolainen oli kääntynyt hallituksen kaatamisen kannalle. Mielenmuutostaan Virolainen perusteli kuulemaansa YYA-konsultaatiouhkaan vetoamalla. Tämän jälkeen Kekkonen piti pääministerin valinnan tiukasti omissa käsissään. Kekkonen vieraili tammikuussa 1959 Leningradissa, jolloin kriisin viimeistään laskettiin päättyvän.
Yöpakkaset osoittivat miten herkästi Neuvostoliitto reagoi mahdollisiin muutoksiin hallituskokoonpanossa ja miten rajallinen liikkumavara Suomella oli puolueettomuuspolitiikassaan asemaansa vaarantamatta.
